sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Danny 3 vuotta!

Pieni mies, veijareiden veijari, ilopilleri, insinööri Danny täytti 26.3. kolme vuotta! Voi miten nopeasti aika menee. Vastahan Danny oli pentu, sitten täytti vuoden ja nyt jo kolme yhteistä vuotta takana! Paljon ollaan yhdessä koettu ja nähty <3 Olin kyllä tylsä omistaja kun en kehitellyt mitään synttäriextraa tänä vuonna. En ostanut edes lelua lahjaksi. Leluja löytyy kotoa korillinen ja siltikin pallot ovat ykkösiä ja niitähän riittää ihan tarpeeksi :D Illalla D toki sai extra herkkua, paistoin lihapullia ja laitoin hieman kermavaahtoa päälle. Kotiväkeä tuli kyläilemään ja leivoin täytekakun. Kyllä! Koiran synttäreitä vietettiin kakun merkeissä, ekaa kertaa ever :D Siitä lähtien kun minulla todettiin noin 9 kk sitten keliakia, olen joutunut opettelemaan gluteenittoman leipomisen salaisuuksia, joten aina kun on pienikin aihe juhlaan, testaan leipomista ;) Tällä kertaa kakkupohja ei onnistunut ihan täydellisesti, mutta kyllä siitä kakun sain tehtyä ja hyvää se oli. D istui koko kahvittelun ajan minun tuolin vieressä, ihan kuin tietäen että pöydällä nautiskellaan hänen vuokseen leivottua kakkua. Ja D ei ikinä kerjää kahvipöydästä mitään, nyt istui kuin patsas ja odotteli herkkuja :D

Mutta sain sentään videokoosteen tehtyä! Oli aivan ihana katsella Dannyn pentuvideoita, en muista koska olisin niitä viimeksi katsonut, varmaankin silloin pentuaikana :) 







Synttäriselfie!






perjantai 13. maaliskuuta 2015

Treeni-intoa!



Nyt ollaan alettu pikku hiljaa treenailemaan taas tokoa. Ihanaa kun lumet sulaa hurjaa vauhtia, kotipihassakin pääsee jo ottamaan hyppyä. Huippua! Meidän 1.5km lähimetsänkin lenkki on jo melkein kokonaan sulanut, miten aikaisin kevät tulikaan tänä vuonna, mutta niin kovin tervetullut!

Joskohan sitä kirjailisi tämän hetken VOI liikkeiden tilannetta:

Liikkeestä istuminen= ei ongelmia, istuminen saisi olla napakampi mutta ei ole mitenkään super hidas. Ns. varma liike jota D ei koskaan treeneissä mokaa (kylläsekotonaosaa)

Hyppynouto= olen heittänyt vinoja heittoja ja hyvin palauttaa nekin. Ns. varma liike tämänkin ja ehdottomasti Dannyn lemppariliikkeitä

 
Metallinouto= varma liike tämäkin ja Dannyn lempiliikkeitä. Onni on noutoa rakastava koira
:)

Seuraaminen= sivuaskelissa ja peruutuksessa ollaan edetty, silti nämä ovat vielä kovasti treenin alla, samoin paikalla kääntymisiä pitää treenailla. Ja käännöksiä jne. jne. Seuraaminen on kyllä niitä liikkeitä joka ei ole koskaan valmis, tekniikassa on aina hiomista. Paljon riippuu myös Dannyn viretilasta. Joskus on niin skarppina ja tekee käännökset jne. tosi hyvin, joskus taas on että ”hoh hoijaa riittääkö että teen liikkeet sinne päin”. Jotenkin pitäisi tehdä seuraamisesta hauskempaa. Ei ole minun lempiliikkeitä, ehkä se näkyy..Hmmm.

Luoksetulo= on/off liike. Joskus ennakoi, joskus stopit valuvat. Yleensä tulee välit vauhdilla. PA lopussa hyvä. Kysymys kuuluu miten paljon pitäisi treenata stoppeja ja miten usein antaa juosta vaan läpi ettei ennakoisi. Ja miten saisi stopit paremmiksi. Never ending liike tämänkin hiottavaksi :D

Tunnari= kiire, kiire. Tuo joka kerta oman, siinä mielessä hyvä juttu. Malttaa haistella paremmin kun kapuloita on enemmän kuin virallisessa liikkeessä. Haistelee tällöin suu kiinni. Jos kapuloita on ainoastaan kuusi, suu on auki ja saattaa ottaa vääriä hetkellisesti suuhun. Huoh. Palauttaa hyvällä laukalla, muutaman kerran pudottanut kapulan suustaan tultuaan perusasentoon. Tsot tsot. Treeniä riittää tässäkin liikkeessä…

Ruutu= juoksee hyvällä vauhdilla ruutuun, ei enää käänny pari metriä ennen ruutua katsomaan taakse. Paikka ruudussa ajoittain hakusessa. Hyvin menee ruudussa maahan ja pysyy siellä rauhallisena mutta valppaana. Sivulle tulo vauhdikas. Lopun seuraaminen ei niin tiivis. Treenattava molempia puolia lopun seuraamiseen.


Kaukot= se tyyppi joka keksi kaukot tokoliikkeeksi oli nero tai sitten ei :D Ikuinen tekniikkaprojekti. Hyvää on se että D tekee hyvällä keskittymisellä vaihdot, ei koskaan mokaa vaihtoja, mutta tekniikka ei vielä lähelläkään erinomaista tai edes hyvää, mutta kyllä talven koti-iltatreenit jotain tulosta ovat tuottaneet. Ehkä. Vaihtelevasti kestää pitkältä matkalta esim. seisomisesta istumiseen -> liikuttaa itsensä eteenpäin. Seisomisesta maahan, sama juttu.

Eli lyhyesti: tunnari, kaukot ja ruutu tuottavat vielä eniten treenejä. Ja seuruu. Ei mikään ihme, veikkaisin että nämä liikkeet ovat kaikille vaikeimmat voittajaluokassa. Mutta hei sentään kolme varmaa liikettä, jihaa! Ja loput sinne päin, not too bad at all :D Tavoitteena edelleen Vappukoe, valmista ei tule ikinä joten jossain vaiheessa sinne kokeeseen on uskaltauduttava. Jännä miten näin keväisin iskee treeni-into ja kova into olisi mennä kokeeseen jo vaikka heti vaikka liikkeet vielä keskeneräisiä (ei hätiä, ei olla menossa vielä :D). Sitten kun koe lähestyy tulee sellainen fiilis että onko pakko mennä ja ettei me osata tarpeeksi :D ”It´s all in the head” niin kuin sisko aina sanoo. 

Pojat ottivat vastaan ”Piirrä koirasi nameilla” –haasteeseen. Tämä oli oikeastaan aivan super helppo, Eikkakin pääsi yllättämään. Eikalle maistuisi koko ajan nykyään ruoka (johtunee varmasti ruokavaliosta) ja varastaa ihmisten ruokaa jos on mahdollista. Grrrr. Olin ihan varma ettei tämä haaste onnistu, mutta E päätti olla tosi pro. Kerran haistoi yhtä makupalaa ja jätti sen rauhaan kun sanoin ”odota”. Pieni partiolainen sen sijaan ei edes haistellut nameja, katsoi kerran yhtä namia ja uskoi kun sanoin ”odota”.

 

Dannyn kanssa ollaan muutamana iltana muisteltu katsekontaktin tärkeyttä, rakas pallo liikkuu Dannyn näköetäisyydellä eikä sitä saa katsoa. Välillä vilkaisee palloa, tähän pieni ”äp” ja partiolainen keskittyy taas. Hienosti kyllä muistaa tämän treenin. D rakastaa palloja joten tämä on sille todella vaikea juttu, mutta hyvin tästäkin suoriutuu <3 Tässä eilisen illan kokeilu. Pari kertaa katse vähän kääntyy, mutta muuten D näyttää ihan siltä kuin olisi huumattu :D Mutta aivot tekevät koko ajan työtä ”en kato palloa, en kato, en katooooo”:D Palloa ei näy videolla kuin vähän, mutta koko ajan se on liikkeessä. Lisäsin videoon musiikkia niin ei kenenkään tarvitse kuunnella kuiskailujani kun kehun Dannya rauhallisesti :)

 

torstai 26. helmikuuta 2015

Jos puudelit osais puhua


Blogin tähtien puheenvuorot OSA 1:

”Eikka tässä moro! Mulle sanottiin että isoveikka aloittaa joten niin mä sitten aloitan. Mä oon meidän lauman pomo, siis meidän koiralauman pomo, äippää pitää kuitenkin totella ja mielistellä. Oon aikamoinen Mr. Charming jos ette tienneet sitä, aikas monen tytön olen hurmannut ja kyllä pojatkin musta tykkää. Oon mä aikas monen kaksijalkaisenkin ehtinyt tähän ikään mennessä hurmata, ne haluu aina moikata kun nähdään kylillä. Kyllä mä ihan tuntemattomiakin tykkään moikkailla jos ne hymyilee mulle tai alkaa lässyttään mulle jotain. Pikkuveikka osaa olla usein pain in the ass, mutta kyllä mä sen ruodussa pidän, vaikka joskus annan sen luulla toisin. Mä en diggaa tulla portaita ylös, tykkään tulla ne omaan tahtiin ja rauhallisesti. Kotiportaita mennessä pikkuveikka jää ylimmälle rapulle mua kyttään jos äippä ei huomaa, puskee iholle komentaan heti kun pääsen vikalle rapulle. Siinä vaiheessa äippä tulee komentaan pikkuveikan pois mua kiusaamasta. Vapaana ollessaan broidi tunkee iholle tökkimään kaiken maailman leluilla ja kepeillä. Joskus lähden juokseen ja kisaan sen kaa, yleensä tykkään ensin kuitenkin haistella muiden koirien terveisiä. Pikkuveli ei aina tahdo uskoa ja tulee takaisin tökkiin, silloin mun täytyy komentaa vähän kovemmin. En kuulemma oo oikein uskottava aina, mutta kyllä se mua uskoo..ainakin useimmiten! Oon opettanut broidille vaikka mitä, esim. miten huippua on kieriskellä lumessa ja nurtsilla ja miten kivaa on kesällä pulahtaa järveen. Oon opettanu sille nukkumisen tärkeyden (erityisesti sen että aamulla nukutaan aina pidempään kuin äippä), aina ei tarvii riehua niin kauheesti. Nykyään se osaa olla sisälläkin ihan kivasti eikä ole koko ajan riehumassa lelujen kanssa. Välillä mä näytän pikkubroidille miten juostaan, on mulla sentään pidemmät koivet millä pinkoa. Opetin mä sille senkin miten siistiä on kerjätä ihmisiltä raputuksia ja huomiota, vähän harmittaa että tuon taidon sille opetin, meillä on nimittäin aina pientä kisaa siitä kumpi saa enemmän huomiota. Muutenkin se ottaa musta mallia joten yritän käyttäytyä sen mukaisesti, en tosin aina onnistu. Oon kuulemma äipän mukaan välillä aikamoinen jääräpää, herkkäkin osaan kuulemma olla. Musta kaikki tutut ja tuntemattomat ihmiset on ihanii, lapsille tykkään erityisesti antaa pusuja mutta kyllä aikuisetkin käy. Mä tykkään puskea ihmisten jalkoja vasten, kissat kuulemma tekee niin, mutta ei se mua haittaa. Mä tykkään siitä ja piste. Kissat on muuten mun heikkous, oon mä niitä päässy tässä vuosien aikana jahtaileen. Musta kaikki metsän eläimet on tosi kivoja, erityisesti oravat. Vitsit niitä on kiva ajaa puuhun! Oon mä jänisjahtiinkin päässyt, samoin fasaanijahtiin. Äippä ei tykkää näistä mun metsästysvaistoista, mutta mä tykkään. Onpahan sitten mitä vanhana muistella :D Nenäliinat on mun mielestä ihan super hauskoja, siis silputa niitä. Ihmiset ei tykkää, yllätys yllätys. Rakastan ruokaa ja multa ei koskaan mee ohi ruokailuhetket. Tykkään makoilla partsin sohvalla, mutta kyllä mä kuulen jos äippä nauttii teetä ja iltapalaa olkkarin sohvalla, silloin mun on päästävä sisälle tsekkaan jos lattialle tippuis joku pieni murunen. Musta on ihanaa nukkua päiväunia äipän vieressä, samoin mummolassa ja kummitädillä. Mä tykkään tosi paljon läheisyydestä, tungen itseni aina johonkin kainaloon. Kyllä mä broidinkin kanssa tykkään nukkua. Unikaveri on aina unikaveri <3 Ai niin hanskat, käsineet, lapaset  on mun lempparilelu, pallot ja muut on ihan naurettavia! Aina kun äippä tulee kotiin tai joku muu tuttu ihminen tulee kylään, mun täytyy saada joku hanska suuhun! Sitten mä meen pitkin kotia se hanska suussa, niin siistiä. Kerran olin lenkillä ja mun edellä meni koululainen joka roikotti lapasta kädessään. Mä näin tilaisuuden tulleen ja ohimennessäni nappasin sen lapasen lapsen kädestä, ihan mahtavaa! Tähän ei ihan kaikki perus jannut pysty, mulla oli pokkaa!"

 "Pikkuveikka Danny tässä moro! Mä oon hauska kaveri, tiesittekös sitä. Oon keksinyt kaikenmoista äipän pään menoksi. Musta on ihan tylsää ettei kaappien ovia eikä kylppärin ovea jätetä enää auki kun jäädään Eikan kanssa yksin. Mä kun niin tykkään tehdä tutkimusretkiä sitten kun en jaksa enää maata Eikan kanssa. Äippä joskus pohtii ettenkö ikinä kasva aikuiseksi. No en! Mä oon ikuinen veijari! Mä rrrrrakastan äippää, se on mulle kaikki kaikessa. Mä tykkään juosta lujaa metsässä mutta pidän koko ajan silmällä äippää, jos Eikka ottaa jalat alle, en lähden sen kaa seikkaileen. Äippä voi kadota sillä aikaa. Sitten kun Eikka palaa karkureissuiltaan, mä vähän kuritan sitä aina. Mä en ymmärrä miten se aina bongaa jonkun hajun tuolla mettässä. Mä lähden elukoiden perään ainoastaan silloin jos nään että ne juoksee lujaa edellä, mutta en mä kauaksi lähde ettei toi tärkee tyyppi kadota mua. Mua kutustaan draama queeniksi, musta se on ihan huippua, saa pistää kaikki näyttelijätaidot peliin. En oo sellainen sylikoira kuin Eikka, tykkään kyllä olla äipän lähellä ottamassa vastaan rapsutuksia, mutten sylissä viihdy. Mä oon vähän kovis siinä suhteessa. No ok kyllä mä tykkään nukkua päikkäreitä äipän viekussa ja kyllä mä öisinkin paljon nukun äipän viekussa. Nukun kuitenkin jalkopäässä etten häiritse liikaa. Mä oon aamu-uninen, musta tuntuu että isoveikka on tartuttanut sen muhun! Mutta näkisittepä mut ulkona, silloin mennään eikä meinata! Parasta on kun saa juosta, kiusata ja kisata Eikan kanssa. Kyllä muutkin koirakaverit käy, mutta Eikka on siitä paras että mä tiiän paljonko se kestää mun huumoria :D Isoveikka on mulle hirmu tärkeä, se on mun idoli <3 Se on opettanu mulle kaikkea huippu siistiä juttuja. Mä oon opettanu sille tokoakin ja se mulle. Alussa se ei tykänny painia eikä juosta mun kaa, mutta äkkiä mä sille opetin miten kivaa leikkiminen on. Tiiättekös, oon kova poika käyttään ääntäni. Äippä kutsuu sitä haukkumiseksi, eikä se tykkää jos haukun turhille jutuille, mutta musta on kiva käyttää ääntä! Jännitän vähän lapsia, en tiiä mutta musta ne on vähän epäilyttäviä, mutta jos ne heittelee mulle palloa, meistä tulee bestikset. Huippua on se, jos lapsia on useampi ja ne oikeen kisaa keskenään kenen vuoro on heittää mulle palloa ja nehän heittää, heittää, heittää ja sitten ne nauraa ja taputtaa mulle kun mä haen pallon niin nopeasti! Joskus vanhuksetkin heittelee tai potkii mulle palloa, sekin on ihan huippua! Äippä sanoo että mä oon palloaddikti, en tiiä mitä se tarkoittaa, mutta välillä se ottaa mun pallot jäähylle, se ei mua haittaa. Kyllä ne pallot sitten ilmaantuu takaisin viimeistään kun tehdään jotain kivaa yhdessä! Äippä aina sanoo että oon pieni partiolainen, mutta kyllä mä tuhmakin osaan olla. Sitten mua torutaan ja mä esitän loukkaantunutta ja mökötän. Emmä tiiä oonko partiolainen, enemmänkin se heppu Simpsoneista jonka motto on " I didn´t do it, nobody saw me do it".

perjantai 20. helmikuuta 2015

Hei me tokoillaan

Ehkä me tästä talvihorroksesta heräillään pikkuhiljaa tavoitteellisesti treenailemaan tässä kevään kuluessa. Eihän tässä vielä mitään kiirettä ;) (Ehkä) korkataan VOI-luokka Vappuna kotikisoissa. Kyllä tässä vielä treenilistalla on vaikka mitä...Kokeiltiin jäällä luoksaria. Eka stoppi valui, samoin toinen ja stopin päätteeksi iloisuus loikka eteenpäin (jee jee) ja aina tuo maahanmeno jää vinoon. Loppu oli hyvä ja vauhdikas. Dannyn vauhti (kiire, kiire) tuottaa usein ongelmia (kuten tunnarissa), mutta innokas koira on miljoona kertaa kivempi treenikaveri kuin ei niin innokas :D Miten iloisesti D tuon luoksarinkin tulee <3 Ei ravia, ei lopun hiipimistä, toki stopit kärsii tuosta vauhdista, mutta ehkä niihin saadaan parannusta kevään aikana. Kauheasti ei voi alkaa Dannyn kohdalla himmailemaan vauhdin kanssa, muuten alkaa ennakoimaan. Että jep, se balanssi on vaan löydettävä.



Ja pieni pätkä seuruuta. Olipas kiva kuvata ylhäältä päin, täytyy kokeilla joskus uudelleen (Videolta huomasin että D lipoo kielellään tosi monta kertaa kuonoaan, onko innoissaan ja rauhoitteleeko itseään "pitää jaksaa keskittyä, en riehu, en riehu" ). Sivuaskeleet oikealle ihan yes. Vasemmalle jää perusasento vähän väljäksi. Peruutuksessa poikittaa "pitää nähdä mamin katse", mutta ainakaan ei jää enää paikalleen että "täh, mikä peruutus". Treeniä, treeniä...



maanantai 9. helmikuuta 2015

Aurinkoa, terveystarkkia ja iso huoh



Menneen viikon plussat. Aurinko paistoi viikonloppuna molempina päivinä, samoin yhtenä arkipäivänä ja valon määrä on ihan selvästi lisääntynyt, huippua. Viikon masishetki: Eikan haima oireili 4 viikon oireettoman jakson jälkeen, vatsa oli löysällä yhtenä päivänä ja oksensi 3 kertaa. Ei sentään vesiripulia (eikä verta) tällä kertaa. Tästä meni vuorokausi ja heräsin aamulla siihen kun Eikka istuu sängyn vieressä ja vatsa piti järkyttävää meteliä, kiputabletti kurkusta alas. Ei onneksi venytellyt peppua ylös joka on aina sen merkki että olo ei ole hyvä, eikä ollut yhtään levoton. Koirat olivat molempina päivinä ”mummolassa” hoidossa, ihanaa että koirat voin aina tarvittaessa viedä työpäivän ajaksi hoitoon En ymmärrä mistä Eikan oireilu johtui, syönyt vähärasvaista ruokaa ja tosiaan haima-arvotkin kunnossa. Fiilikset olivat kaikkea muuta korkealla. Huoh. Viikko päättyi kuitenkin valoisaan hetkeen eli siihen kun käytiin Dannyn kanssa terveystarkissa Tampereella. Aamulenkkiä ei kotomaisemissa tehty, käveltiin ainoastaan 200m bussipysäkille. Ennen tarkkiin menoa teimme kivan lenkin Pyynikin maisemissa. Polkuja meni ristiin rastiin pitkin metsää ja tehtiin vahingossa pidempi lenkki kuin olin suunnitellut. Käveltiin rauhassa, otin valokuvia ja törmättiin kaksi kertaa samaan ruskeaan keskarivillisurokseen, pojat olisivat kovasti halunneet leikkiä, mutta koiran omistaja ei uskaltanut päästää koiraansa irti. Kiirehän siinä meinasi sitten tulla tarkkiin kun aikamme lenkkeiltiin :D Hyvin löydettiin paikalle, jossa jonotettiin omaa vuoroamme tunnin verran. Danny sai terveet paperit eli silmät peilattiin puhtaiksi, polvet terveeksi 0/0 ja sydänääni normaali.  Kovasti ilahdutti mieltä. Ja pakko kehaista miten helppoa Dannyn kanssa on mennä tilanteisiin jossa on paljon tuntemattomia koiria, ihmisiä ja hälinää. Monet koirat siellä haukkuivat, läähättivät ja olivat levottomia. Danny oli super coolisti. Aina kun käänsin katseeni Dannyyn, katsoo se minua pikkuruisilla silmillään ”mitä me tehdään täällä, tultiinko tokokokeeseen”. Sitä ei kiinnostanut muut koirat, toki haisteli jos joku tuli haistelemaan, ihmisetkään eivät kiinnostaneet. Tutkimushuoneessakin oli niin kiltisti. D on aina niin vilkas, iloinen ja energinen kaveri, joten en tiedä mistä se aina saa tämän rauhallisen ja keskittyneen moodin päälle. Eikakin on yhtä cool samanlaisissa tilanteissa, sillä erolla että sitä kiinnostaisi kaikki ihmiset, puskee ihmisten jalkoja vasten ja kiehnää kuten kissat Näiden kavereiden kanssa voi mennä minne vaan!

Danny Pyynikillä:







 Lauantain aamulenkkeily jäällä auringon paistaessa:

Täysillä tai ei mitään






Miten olis joku herkku mulle?


Pikkuveli ruotuun!



Mikäs tässä aamuauringossa...mietiskelen jos vaikka juoksisin rantaan ihan pikaisesti...

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Talvieloa!


Talvieloa ollaan vietetty koirien kanssa. Pinta-alaltaan suuren suuri Kyrösjärvi on viimenkin saanut jää- ja lumipeitteen, joten ollaan koirien kanssa ulkoiltu jäällä joka päivä. Ihana katsoa koirien riemua, Danny on koko ajan kutsumassa Eikkaa leikkiin, tökkien Eikkaa lelulla ja ties millä rievulla. Välillä oikein ärsyttäen :D Eikka on ollut kiltisti eikä ole lähtenyt jänisten jälkien perään, eikä peurojen eikä muidenkaan elukoiden perään. On nyt kyllä keksinyt sen, että tulee jatkuvasti luokseni kerjäämään makupaloja ”etkös näe miten kiltti olen, palkkaa mulle nyt ja heti!”. Danny on kyllä tuonut niin paljon vauhtia ja riemua näihin jäälenkkeihin Eikalle <3 Välillä molemmat juoksevat hiihtolatujen viereen aurauskepit tutkimaan, sieltä kun löytyy aina niin ihania jäniksen papanoita! Dannynkin kanssa nyt helppoa kulkea jäällä kun sitä ei kiinnosta enää hiihtäjät niin ei tarvitse koko ajan tiirailla missä niitä hiihtäjiä menee. Tosin pilkkijät kiinnostavat kyllä molempia :D

Eikka kävi viime viikolla sisätautilääkärillä katsastamassa kroonisen haimatulehduksen tilanteen. Mitään uutta tai ihmeellistä siellä ei selvinnyt. Ainut hoitokeino on oikea ruokavalio,  erittäin vähärasvainen sellainen.  Äkillinen veriripulointi ja vähäinen oksentelu saattoi olla seuraus myös vatsapöpöstä, mutta kipuilut ja masun äänet kyllä viittaavat siihen että haima oli erittäin ärtynyt pari viikkoa sitten, mutta ei kuitenkaan ärtynyt akuutiksi (jolloin olisi tullut todella kiire lääkäriin). Verikokeita odoteltiin sitten muutama päivä kunnes lääkäri soitteli lauantaina, jolloin itse ehdin jo pelästyä, että nyt on löytynyt jotain ikävää kun viikonloppuna soitetaan:/  Mutta ehei, lääkäri soitteli päivystysvuoron päätteeksi hyviä uutisia. Mitään hälyttävää ei löytynyt, en ole vielä saanut kirjallisesti tuloksia, mutta haima-arvo oli palautunut normaaliksi. Vuosi sitten arvo oli selvästi, monta sataa arvoa positiivinen. Lääkäri sanoi että usein haimapotilailla tuo haima-arvo jää ikuisesti koholle, mutta joissain tapauksissa se laskee, joten erinomainen uutinen että Eikan kohdalla arvo laskenut normaalille tasolle. Jokin toinen arvo oli juuri ja juuri positiivinen, mutta lääkäri sanoi ettei se tarkoita mitään hälyttävää kun oli niin lähellä negatiivista tulosta. Jokin vitamiiniarvokin oli hyvä. Otettiin myös kilpirauhastestit omasta pyynnöstäni, lääkäri piti epätodennäköisenä kilpparivaivoja, mutta itse halusin testit ottaa koska joskus kilppariongelmat saattavat aiheuttaa myös kutinaa. Kerroin lääkärille ettei vakuutusyhtiö korvaa kilpparitestejä jos ne otetaan ihokäynnin yhteydessä joten otettiin ne tässä haimayhteydessä, koska ne tutkimukset vakuutusyhtiö korvaa. Kilppariarvot olivat normaalit, joten hyvä niin. Eikka on voinut nyt todella hyvin, olen edelleen antanut RC gastro intestinal low fat tölkkiruokaa kypsennetyn seitin kera, lisäksi olen lisännyt sekaan raakaa lihaa jossa rasvaprosentti ollut max 10 (ruokalusikallinen kerrallaan). Itse luokitsen tuon tölkkiruoan einesruoaksi :/ Mutta ruoka sopii Eikalle hyvin ja E pitää sen mausta todella paljon, pikku hiljaa siirrytään taas raakaruokaan, joka sisältää max 10% rasvaa (tai ehkä alan kypsentämään, haihtuuhan kypsennyksessä kuitenkin paljon rasvaa vielä pois?). Rinnalla annan myös tuota tölkkiruokaa. Eikka sai myös vatsaa suojaavaa lääkettä LOSEC MUPS kuurina neljän viikon ajan, lääkäri suositteli myös haimaentsyymiä jos oireet palaavat jälleen. Myös vatsaontelon tähystystä suositteli jos oireet palaavat kivuliaana.

Tokon treenaaminen tökki taas. Joka vuosi tähän samaan aikaan iskee sellainen tunne ettei voisi vähempää kiinnostaa. Syytkin ovat tiedossa: ei ole viikottaisia treeniä ja ylinpäätään poppoota keiden kanssa treenata säännöllisesti, yksin treenaaminen on vaan niin hiton tylsää aina. Ja ai että se lämmin tai edes puolilämmin treenihalli tekisi ihmeitä. Eipä tuolla ulkona paljon treenailla (seli seli joo). Toki sisällä ollaan jumpattu kaukoja mutta siinäpä se on. Temppuja ollaan tehty iltaisin kun ollaan jaksettu ja ehditty. Eilen tein koirille niin hyviä makupaloja etteivät sankarit millään olisi malttaneet odottaa omaa vuoroaan! Käypääkä kurkkaamassa resepti täällä blogissa.
Ohjeesta poiketen paloittelun jälkeen paistoin nameja uunissa vielä noin 30-45 min, uunin luukku hieman raollaan. Vaihdoin myös leivinpaperin sillä se oli ekan paistamiskerran jälkeen rasvainen ja kostea. Nameista tuli todella rapeat, mutta sisältä pehmeät. Ja paloja oli helppo paloitella pienemmäksi paistamisen jälkeen. Säilösin osan paperipussiin ja osan laitoin pakkaseen. Kokeilkaa ihmeessä tuota reseptiä, on niin helppo ja nopea (paistoaikaa lukuun ottamatta) tehdä ja koirat kiittää ja kuittaa herkuista <3

 Koirien menoa jäällä: