keskiviikko 17. elokuuta 2016

Kuvia, video ja sairasteluhöpinää

Kesä on kohta lopuillaan ja jaksan edelleen kirjoittaa tänne koirien sairastelusta. Huoh. Lukeekohan näitä postauksia kukaan enää kun koko kesän otsikot olleet sairasteluun liittyvää :o Nooh kirjailen ajatuksia tänne, jos ei muuten niin on ainakin kaikki itselläni jossain ylhäällä. Eli Dannyn suolisto-oireet jatkuivat antibioottikuurin jälkeenkin (ja sen aikana), välillä ripulia/löysää/kiinteää + ruohon syöntiä. Soitto lääkäriin, joka sanoi että kyllä ne pahat bakteerit pitäisi lähteä 6 pv suolistoantibioottikuurin jälkeen. Sanoi palaavansa asiaan seuraavana päivänä kun ei osannut heti vastata mitä seuraavaksi. Palasi sitten asiaan ja toisti samaa asiaa, että pahat bakteerit lähtivät kyllä sillä antibioottikuurilla, mutta loisia nuo antibiootit eivät tapa, että nyt pitäisi ehdottomasti pestä koirien makuupaikat, sohvat, sängyt jne. ja toimittaa ulostenäyte lääkäriin kolmelta päivältä tutkittavaksi. Loisia? Wtf, ei kuulostanut kyllä kovin uskottavalta. En alkanut pesu-urakkaan enkä ottanut näytteitä. Seuraavalla viikolla päästiin meidän ihotautilääkärille, joka ottaa nykyään vastaan myös sisätautipotilaita. Danny oli ollut hieman vaisuna lenkeillä ja kotona, tosin yritti lenkeillä olla pirteä pallonsa kanssa, yleensä juoksee lelun/kepin kanssa vapaana ollessaan sinne ja tänne, kiipeää rinnettä ylös ja antaa pallon vieriä alas, taas hakee sen ja kiipeää ylös. Ei tehnyt tätä ollenkaan (toki oli helleviikko), tuli vaan hiljaa ravilla takanani lelu/keppi suussa. Kotona oli kovin väsynyt. Lääkäriin päästyämme oli edelleen tosi vaisu. Ylävatsaansa aristeli ja se oli hieman kova, kuumetta ei ollut. Lääkäri määräsi pidemmän antibioottikuurin eli 25 pv koska suolisto-oireilua jatkunut niin kauan. Hän sanoi, että jotkut koirat joutuvat syömään jopa 3 kk suolistobakteeria vastaan antibiootteja. Danny sai myös lääkettä joka lopetettaisi veriripulin (loppuikin heti lääkettä saatuaan). Odoteltiin verikokeiden tuloksia noin 20 minsaa ja vielä sen jälkeen melkein 30 min. haiman pikatestiä, käytiin ulkona ja Dannya ei kiinnostanut hajut, tuli hiljakseen takanani niin pitkälti kuin talutin antoi myöten. Tässä vaiheessa alkoi jo tuskan hiki hiipimään, mitä jos verikokeissa näkyykin jotain hälyttävää kun kaveri oli niin vaisu. Mutta onneksi verikokeissa ei näkynyt mitään, haimatestikin negatiivinen. Huh! Saatiin ruokintaohjeet ja kun lähdettiin vastaanotolta pois Dannylla tapahtui ihmeparantuminen, häntä pystyssä lähti kävelemään reippaasti eteenpäin :D Ei olisi uskonut samaksi kaveriksi kuin puoli tuntia aikaisemin :DD Danny on nyt ollut ihanan pirteä, oma itsensä. Toki antibiootit hieman väsyttävät. Ruoka käy hyvin (ah niin ihana RC teollinen märkäruokamössö) eikä ripulia ole tullut kertaakaan.

Eikka näytti selviävän 6 päivän antibiooteilla hyvin taudistaan, kunnes aloin 11 dieettiruokapäivän jälkeen aloin tarjoamaan tuttua ruokaa dieettiruoan seassa. Pari päivää meni hyvin kunnes kaveri oli jälleen ripulilla. Eikalla ollut myös kerran viikossa keskellä yötä vimmattua ruohonsyöntiä. Aina sama yö. Viimeisin ruohonsyönti tapahtui kuitenkin 3 päivää edellisestä kerrasta. Aloitti ruohonsyönnin heti aamusta ja jatkoi lenkin jälkeen. Lenkin jälkeen alkoi venyttelemään, ottamaan juoksuaskelia ja seisoskeli apaattisena. En muista nähneeni Eikkaa aikoihin niin kipeänä. Kipulääke onneksi teki tehtävänsä ja ruokakin maistui. Varasin ajan samalle tutulle lääkärille, jolla Dannyn kanssa käytiin. Eikalle määrättiin sama setti kuin Dannylle eli jatketaan 25 pv antibiootteja (aristi myös ylävatsaansa). Edelleen niitä paskoja bakteereita ilmeisesti siellä suolistossa lymyilee. Lisäksi haima on nyt todella ärtynyt, ensin alkukesän leikkauksen jälkeen (pitkä anestesia vaikutti selvästi haimaan), sitten pitkään jatkuneet suolisto-oireet ovat tehneet haimalle hallaa. Alkukesän haimakokeissa (kesäkuussa) arvo oli täysin normaali, samoin viime viikon käynnin yhteydessä otettu testi. Nyt ollaan menty viikko + 2 päivää edellisestä ruohonsyönnistä/kipuilukohtauksesta, varovaisesti peukut pystyssä ettei aloita taas yöllisiä herätyksiä heinän syömiseen. Haima voi näköjään oireilla siitäkin huolimatta vaikka haimaverikokeissa tulos täysin normaali. Muuten Eikan vointi ollut hyvä, syö samaa ruokaa Dannyn kanssa eikä ole ripuloinut kertaakaan. Koirien ruokavalioon tulee pienoinen muutos jahka tästä suolistotaudista päästään kuiville. Kokeilen syöttää päivän annoksesta puolet nappuloita ja puolet raakaruokaa. Ihan sen vuoksi että epäilen raakaruoan sulavuutta, etenkin Dannylla on selvästi ollut huomattavissa kastraatioin jälkeen että aineenvaihdunta ei ole samaa luokkaa kuin aikaisemmin. Se onkin sitten eri asia miten koirille maistuu nappulat monen vuoden tauon jälkeen ja miten kropat siihen reagoivat, etenkin korvat. Lääkäri ei nähnyt nappulavaihtoehdolle estettä, sanoi että monet atoopikot sietävät nappuloita hyvin kunhan ostaa pienempiä pusseja (jottei pölypunkkeja pääse niin paljon kertymään koska pussin syöttäminen loppuun kestää lyhyemmän aikaa) ja säilyttää niitä hyvin niin että sulkee säkin hyvin ja laittaa sen vielä kannelliseen astiaan. Sanoi ettei nappuloita kannata alkaa pakastamaan (pölypunkkien poistamiseen), siitä saatu hyöty on niin minimaalinen ettei sitä vaivaa kannata nähdä. Joo ei tullut mieleenkään :D Ai niin lääkäri kertoi että hän on nyt vakavasti alkanut pohtimaan villakoiran ottamista, minä tietenkin kehuin rodun maasta taivaisiin :D Lopuksi hän sanoi aivan ihanasti "vaikka teillä on ollut kaikkea niin sulla on silti kaksi perustervettä koiraa". SIIS MITÄ?!! Ja niin kuin itse olen murehtinut kahta atoopikkoa ja kaikkea häikkää mitä meillä on ollut niin lääkärin mielestä minulla on perusterveitä koiria <3 No hän on ehkä nähnyt pahempiakin tapauksia, mutta olipa ihana kommentti!

Molempien koirien ollessa doubattu joudumme jättämään ensimmäiset rally-tokokisat väliin. Olisi kieltämättä ollut kiva mennä kokeilemaan, vieläpä oman seuran kisat, mutta minkäs teet. Loppujen lopuksi harmitti ihmeen vähän, tärkeintä on nyt se että molempien vatsat tulevat kuntoon. Uusi yritys rally-toko debyyttiin luvassa syyskuussa Tampereella rotumestaruuskisoissa. Skipataan siis kyläkisat ja mennään suoraan vähän isompiin kisoihin, mikäs siinä :D Skabat pidetään hallissa, se tietää sitä että Eikka tulee näkemään ensimmäistä kertaa ever hallin. Siellä saattaa olla sen verran makeita tuoksuja että saattaa Eikan suoritus mennä haahuiluksi, mutta kokeillaan, kokeillaan. Miten tässä näin pääsi käymään että aletaan rallyssa kisaamaan. Whaatttt :DD Viime syksyn alkeiskurssin jälkeen totesin, että on kyllä tooooosi kiva laji ja koirat tykkäsivät kybällä, mutta tarkoitus oli vaan treenailla omaksi iloksi, mutta olisihan se pitänyt tietää itseni tuntien, että eihän niistä treeneistä mitään tule jos ei ole kisaaminen mielessä, motivaatioita ei vaan löydy kotirallytreeneihin :D Kisaamisesta huolimatta rally tulee olemaan meille sellainen rento laji, tokoa tullaan Dannyn kanssa jatkossakin harrastamaan tavoitteellisesti. Kova into myös aloitella sairastelun jälkeen Dannyn kanssa taas tokoilut. Osallistutaankin Lentsu Välimäen EVL nettikurssiin. Tuleepahan tämäkin koulutusmuoto kokeiltua, aloituksesta ei vielä varmaa tietoa, mutta varmaankin parin viikon sisään.

Tässä muutama kuva viime viikonlopulta, oli aivan ihana loppukesän aurinkoinen ilta! Näitä iltoja lisää kiitos. Lopussa myös pyöräilyvideo tältä aamulta. Eikka ei siis vedä, joten sen vuoksi ei mitään vetovaljaita tarvitse. Kovasti molemmat tykkäävät kun kerrankin mennään lujaa. Danny juoksee vapaana ns. rantatiellä jossa ei liikennettä ole. Eikkaa ei voi tuoksujen takia vapaana pitää, tuohon aikaan harvemmin muita koiria liikkuu, mutta elukoita näkyy ja saattaapi jokin ihana tuoksu viedä mennessään. Ollaan pyöräilty myös niin että molemmat menevät taluttimissa, silloin on ehdottomasti oltava perus taluttimet, eikä flexiä kuten Eikalla videolla.








maanantai 25. heinäkuuta 2016

Saikkua ja agirodussa turistina

Puolet lomasta eli kaksi viikkoa on takana, toiset puolet vielä edessä. Täksi viikoksi luvattu hellepäiviä, no good. Kuten otsikkokin kertoo meillä ollaan saikulla. Huoh tuntuu että ollaan ravattu ennätyksellisen paljon tänä vuonna lääkärissä. Laskeskelin että vakuutusyhtiö on korvannut Eikan ell käyntejä tänä vakuutuskautena jo noin 1200e (pattien poistosta kertyi suurin osa..vähän alle 500€), Dannyllä ei onneksi läheskään näin paljon. Kuusi kuukautta jäljellä vakuutuskautta :o No jos tämä loppukausi sujuisi paremmin. Anyway viikkoa ennen lomaa koirilla oli hieman levottomat vatsat, ekalla lomaviikolla alkoi olemaan enemmän tai vähemmän ripulia ja/tai löysää ulostetta. Otettiin kaikki kotikonstit käyttöön eli maitohapot, rehuvalmisteet ja kevensin ruokaa. Välillä meni 2-3 päivää hyvin ja sitten taas romahdus. Toisella viikolla oli pakko antaa periksi ja suunnata lääkäriin siinä vaiheessa kun ripulointia taas alkoi ilmestymään ja molempien ulosteen seassa oli limaa ja hieman verta. Mentiin uuteen paikkaan joka on lähempänä kuin meidän vakkari paikka. Onneksi ei menty pidemmälle, heti kun päästiin autosta ulos Danny teki ripulit. Huh. Molemmilta otettiin tulehdusarvot ja laajat verikokeet. Kummallakaan ei näkynyt tulehdusarvoissa mitään eikä muissa verikokeissa. Molemmat olivat hieman kuivuneet ja aristivat selvästi vatsaa. Kaikki tulehdukset eivät näy verikokeissa ja selvästi molemmilla jotain pöpöä suolistossa, koska oireilua jatkunut pidemmän aikaa. Molemmille kuuden päivän antibioottikuuri, maitohappotabletit ja Eikalle haiman vuoksi mahansuojalääkkeeksi Pepcidia. Dannyn korvat ovat myös punoittaneet on/off jo useamman viikon, kotikonsteilla olen yrittänyt rauhoitella niitä. Lääkärikäyntiä edeltävänä iltana D tipahti laiturilta järveen, tämä oli vika tikki Dannyn korvabakteereille ja tulehdushan molemmista korvista löytyi. Ei hiivaa mutta bakteeria molemmissa. Lääkäri kyseli onko mahdollista että koirat olisivat syöneet jotain sopimatonta vai ovatko uineet paljon. En usko ruokateoriaan vaan enemmänkin järviveteen ja sen bakteeritasoon. Eikkahan on kova juomaan järvivettä, tykkää kovasti kahlailla myös. Danny juo vähemmän mutta juo kuitenkin. Tyhmä minä unohdin jälleen kerran mitä järvivesi voi pahimillaan aiheuttaa atoopikoille. Pariin kesään ei ole vedestä mitään oireita koirille tullut, uskon myös että Dannyn korvat ovat altistuneet järviveden bakteereille. Terveelle koiralle järviveden baketeeritaso tuskin aiheuttaa mitään, atoopikot ovat asia erikseen. Lääkärissä käytiin torstaina, nyt on maanantai ja Eikan vointi ollut hyvä, vatsa selvästi ärtyi aluksi antibiooteista joten herätti kahtena yönä syömään vimmatusti heinää. Ei ole ripuloinut kertaakaan torstain jälkeen eikä heinääkään ei enää syönyt. Danny on ulostanut torstain jälkeen ainoastaan kaksi kertaa, viimeksi eilen aamulla teki vielä löysää. Nyt kyttään koko ajan milloin kaveri ulostaa ja mitä sieltä tulee :o Toivottavasti Dannyn masu alkaisi kohta toimimaan normaalisti. Ruokaa saavat nyt 5 x päivässä pieniä määriä. Hyvin on ruoka maistunut molemmille. Mennään pienillä annoksilla vielä tämän viikon perjantaille saakka, sitten pikku hiljaa aletaan lisäämään normiruokaa. Tällä hetkellä syövät siis keitettyä kanaa ja puuroriisiä. Kova nälkä molemmilla ja Eikka pääsikin varastamaan palasen pizzaa viikonloppuna!! Ei onneksi vaikuttanut masuun mitenkään. Lääkärin jälkeen koirat olivat pirteitä ja mentiin Frantsilan kehäkukan kasvisravintolan/kahvilan terassille. Suosittelen lämpimästi kaikille Hämeenkyrön ohi ajaville, terassille olivat koirat tervetulleita ja vesikuppikin tuotiin. Koirat saivat paljon hymyjä aikaiseksi ja silittelyä myös. Niin nätisti käyttäytyivät <3

Oltaisiin saatu paikka rally-tokokokeeseen elokuun alkupuolelle, mutta peruutin osallistumisen (ennen kuin ehdin maksamaan), koska Danny olisi ollut vielä korvalääkkeen vuoksi doupattu eikä me olla edes treenattu saikun vuoksi kahteen viikkoon yhtään mitään. Oman seuran historiallinen eka rally-tokokoe pidetään 17.8. Sinne tähdätään jos ei kumpikaan ole silloin doupattu. Eikka on hyvässä iskussa kun ollaan usein treenattu rallya, tarvitaan vaan ratatreeniä ja palkattomuutta. Dannyn rallytreenit tänä vuonna on laskettavissa yhden käden sormilla :D Eteen istumaan ja siitä peruuttaen tarvitaan treeniä, muut kyltit saattaa mennä ihan tokopohjalta tai sitten ei :D Kiva kuitenkin jos päästään testaan kotikisoissa. Jos ei tähdätään syyskuun rotumestiksiin, olisi ainakin aikaa treenailla ennen sitä!

Tähän väliin kesäkuussa kuvatut Dannyn eteenlähetystreenit + törpön kiertoa. Ollaan menty tästä hieman eteenpäin sitä mitä ollaan ehditty treenaileen ennen saikkua. Kuvaan tässä jossain vaiheessa kaikki EVL liikkeet missä vaiheessa ollaan. Jahka kelit viilenee ja D taas terve.




Loman alusssa olin turistina Agirodussa Ylöjärvellä, seurailin lähinnä makseja ja minejä. Vaikeita ratoja olivat tuomarit tehneet, eipä kovin montaa nollaa tullut todistettua. Mitä siinä kuuntelin kisaajien mielipiteitä, olisivat toivoneet helpompia ratoja, kyseessä kuitenkin sellaiset hyvän mielen kisat. Mutta kovin näytti koirilla olevan hauskaa <3 Myyjiä oli paikalla ihan kiitettävästi, joten sorruin ostelemaan vaikka mitä, katsokaa vaikka :) Kuvista puuttuvat hau hau championin herkut joita tuli ostettua kasa koska olivat hyvässä tarjouksessa! 


Pipo, rally-toko pannat, pörrölelu

Aivan ihanan pastellin värinen ruutunauha, ihan must oli ostaa! Oli kaiken lisälsi hyvässä tarjouksessa 12e!
Toki meiltä ruutunauha löytyy ennestään, mutta tämä oli aivan ihana!
Uusi RUKKAn treeniliivi peteltä hienolla logolla <3
Lääkärireissun jälkeen nauratti <3

Dannyn vahtivuorolla ei huku kukaan :D

Dannya lapsettaa....



Eikalla on PALLO, mulla ei. Tehkää nyt jotain!!

heh heh sain varastettua molemmat pallot :D

Eikka osaa jo kivasti peruutella rappusia, mutta aina on aikaa posettaa <3

Danny ja operaatio tukin pelastus :D



sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Sairastuvalla jälleen


Juhannus on vietetty rauhallisissa merkeissä ja nyt on viritetty aamukampa kesäloman alkua varten. Yhdeksän työaamua edessä ennen neljän viikon kesälomaa! Koirat tosin ovat viettäneet aikaistettua kesälomaa hengailemalla siskollani viime viikolla. Kyllä kelpaa kun saa nauttia kesäpäivistä takapihan nurtsilla :)
Ikäviltä asioilta ei valitettavasti olla vältytty Eikan sairastelujen suhteen. Kirjaillaan tännekin viime ajan tapahtumat: Eikka alkoi oireilemaan vatsallaan noin viikko leikkauksen jälkeen (pattien poistot) eli ruoka maistui on/off, heinän syömistä, yhtenä aamuna keltaiset oksennukset, löysät ulosteet. Tämän lisäksi Eikka sai yhtenä iltana pelottavan näköisen kohtauksen iltalenkin jälkeen. Oli reipas koko iltalenkin ajan, oli nähnyt paria tuntia aikaisemmin juoksuisen nartun, joten lenkin tahti ja haistelut iltalenkillä oli sen mukaiset. Lenkki päätyi siskolleni jossa Eikka joi vettä tooooodella paljon, alkoi sitten seuraamaan voileipäni syöntiä (ilmeisesti nälkä jo kurni, koska ruoka ei ollut maistunut aamulla), sitten yhtäkkiä meni sellaiseen asentoon että alkaa oksentamaan. Ei kuitenkaan oksentanut vaan jalat menivät alta, romahti siitä kyljelleen ja alkoi kouristelemaan, siitä yritti nousta ylös mutta jäi kieriskelyksi ja kouristeluksi, nousi tästä lopuksi seisomaan. Huojui takajalat pitkällä ja vapisi hieman. Istuin lattialla Eikan viereen ja kaveri kiipesi syliin, siinä hetken vapisi ja kohtaus oli ohi. Tämä koko episodi kesti ehkä minuutin tai vähemmän. En tiedä, kaikki tapahtui niin nopeasti ja kohtaus oli pelottavan näköinen niin että jälkeenpäin oli vaikea muistaa mitä oikein tapahtui. Koskaan en ole epilepsiakohtausta nähnyt, mutta tiesin heti mitä oli tullut todistettua eikä ollut itku kaukana. Epilepsiako tässä kaiken muun vaivan lisäksi Eikalle tulee? Kohtauksen jälkeen Eikka oli oma itsensä ja jatkoi voileipäni tuijottelua. Tunti kohtauksen jälkeen söi iltaruokansa hyvällä ruokahalulla.

Kävimme lääkärissä viime viikolla. Oireiden perustella ell arveli Eikan saaneen lievän epilepsiakohtauksen (mikä on lievä ja mikä ei? En tiedä). Yhden kohtauksen perusteella tätä ei lähdetä nyt tutkimaan. Jos kohtaus toistuu, aletaan tutkimaan voisiko kyseessä olla epilepsia tai jopa kasvain aivoissa. Eikasta otettiin verikoe samalla reissulla haima-arvoa varten. Seuraavana päivänä lääkäri soitti että Eikan haima-arvo oli täysin normaali eli 79, viitearvon ollessa 400. Helmikuussa sama testi näytti lukemaa 499. Kovin iloinen siitä että haima-arvo oli noinkin alhainen, mutta oireet olivat silti olleet samanlaisia mitä aiemmin haiman vaivatessa. Lääkäri arveli Eikan suolisto-oireilun johtuneen leikkauksen ajan ja sen jälkeisestä lääkityksestä, koska oireilut alkoivat lääkekuurin loppuvaiheessa. En tiedä onko tässä perää, mutta nyt Eikka on voinut hyvin, ei ole oksentanut eikä herättänyt keskellä yötä syömään heinää. Vatsa on ollut hieman löysällä edelleen, taidan hakea canicur kuurin vielä. Ruoka on onneksi maistunut hyvin! Eikä tässä vielä kaikki, kohtauksen jälkeisenä iltana puhdistin Eikan korvat ja vasen korva olikin todella likainen. Kyllähän Eikka on korviaan rapsutellut normaalia enemmän, mutta arvelin sen johtuvan kesästä ja liittyvän Eikan atooppiseen oireiluun. Lääkäri tähysti molemmat korvat, vasenta korvaa aristeli sen verran ettei nähnyt tärykalvoon saakka. Molemmissa korvissa oli hieman eritettä, ne punoittivat hieman ja molemmissa näkyi hieman bakteeria ja hiiva, joten lievä korvatulehdus oli diagnoosi. Suoraan sanottuna Eikalla on ollut tosi paska vuosi terveyden suhteen, hyvä uutinen on kuitenkin se, että patologin lausunnon mukaan Eikan patit olivat hyvälaatuisia ja ne on poistettu kokonaisuudessaan. Huh yksi huoli vähemmän. Ongelmista huolimatta Eikan yleisvointi on ollut todella pirteä ja kaveri aina niin positiivinen ja iloinen, sitä eivät murheet paina ja niin ei pitäisi minuakaan. Ei auta murehtiminen, ei. Eikka on vasta 8-vuotias, se on keski-ikä keskikokoiselle villakoiralle. Välillä tuntuu kuitenkin näiden terveysongelmien kanssa ettei Eikka tule koskaan näkemään seniorivuosia, se on pelottava fakta, mutta kuten sanottu Eikka on itse niin positiivinen ja elämästä nauttiva ja aina ensimmäisenä lenkille lähtemässä, joten emme vaivu epätoivoon. Ai niin lääkäri suositteli uutta atopia/allergialääkettä nimeltään Apoquel. Tämä lääke on ollut lääkärin mukaan niin suosittu muualla Euroopassa ettei sitä ole aiemmin Suomeen saakka riittänyt. Facen atopiaryhmässä tätä lääkettä on kovasti hehkutettu, mutta kukaan ei vielä tiedä millaisia sivuoireita lääkkeestä saattaa tulla. Lääke on lääke, ilmeisesti harmittomampi kuitenkin kuin pitkäaikainen kortisonin käyttö. Näin ainakin lääkäri meille kertoi. Otin Eikalle kahden viikon kokeilupakkauksen ja resepetin pidempiaikaiseen käyttöön, mutta olen vielä kahden vaiheilla uskallanko tätä aloittaa. Emme käyneet meidän ihosairauksiin erikoistuneella vakkari eläinlääkärillä...mielelläni hänenkin näkemystään tähän odottelisin ja lisää kokemuksia lääkkeestä muilla käyttäjillä. Nopealla googlettamalla löysin myös keskusteluja maailmalla tästä lääkkeestä, ei todennäköisesti auta korvavaivoihin ja niiden rapsutteluun eli juuri niihin mihin meillä molemmat koirat kaipaisivat extra apua. Eli harkinta-asteella täällä vielä mennään.


Jottei liian synkäksi mene tämä postaus kuvasatoa Juhannukselta:
 
Lampaat on niin nähty, mutta mun pallo on hukassa!

don´t worry, be happy <3





ei kiinnosta posetukset, ei.

Kummitädillä on aina herkkuja mukana uintireissulla :D

Herkut meille, hyvä mieli sulle :D
 

Sairastuvalla jälleen


Juhannus on vietetty rauhallisissa merkeissä ja nyt on viritetty aamukampa kesäloman alkua varten. Yhdeksän työaamua edessä ennen neljän viikon kesälomaa! Koirat tosin ovat viettäneet aikaistettua kesälomaa hengailemalla siskollani viime viikolla. Kyllä kelpaa kun saa nauttia kesäpäivistä takapihan nurtsilla!

Ikäviltä asioilta ei valitettavasti olla vältytty Eikan sairastelujen suhteen. Kirjaillaan tännekin viime ajan tapahtumat: Eikka alkoi oireilemaan vatsallaan noin viikko leikkauksen jälkeen (pattien poistot) eli ruoka maistui on/off, heinän syömistä, yhtenä aamuna keltaiset oksennukset, löysät ulosteet. Tämän lisäksi Eikka sai yhtenä iltana pelottavan näköisen kohtauksen iltalenkin jälkeen. Oli reipas koko iltalenkin ajan, oli nähnyt paria tuntia aikaisemmin juoksuisen nartun joten lenkin tahti ja haistelut iltalenkillä oli sen mukaiset. Lenkki päätyi siskolleni jossa Eikka joi vettä tooooodella paljon, alkoi sitten seuraamaan voileipäni syöntiä (ilmeisesti nälkä jo kurni, koska ruoka ei ollut maistunut aamulla), sitten yhtäkkiä meni sellaiseen asentoon että alkaa oksentamaan. Ei kuitenkaan oksentanut vaan jalat menivät alta, romahti siitä kyljelleen ja alkoi kouristelemaan, siitä yritti nousta ylös mutta jäi kieriskelyksi ja kouristeluksi, nousi tästä lopuksi seisomaan. Huojui takajalat pitkällä ja vapisi hieman. Istuin lattialla Eikan viereen ja kaveri kiipesi syliin, siinä hetken vapisi ja kohtaus oli ohi. Tämä koko episodi kesti ehkä minuutin tai vähemmän. En tiedä, kaikki tapahtui niin nopeasti ja kohtaus oli pelottavan näköinen niin että jälkeenpäin oli vaikea muistaa mitä oikein tapahtui. Koskaan en ole epilepsiakohtausta nähnyt, mutta tiesin heti mitä oli tullut todistettua eikä ollut itku kaukana. Epilepsiako tässä kaiken muun vaivan lisäksi Eikalle tulee? Kohtauksen jälkeen Eikka oli oma itsensä ja jatkoi voileipäni tuijottelua. Tunti kohtauksen jälkeen söi iltaruokansa hyvällä ruokahalulla.

Kävimme lääkärissä viime viikolla. Oireiden perustella ell arveli Eikan saaneen lievän epilepsiakohtauksen (mikä on lievä ja mikä ei? En tiedä). Yhden kohtauksen perusteella tätä ei lähdetä nyt tutkimaan. Jos kohtaus toistuu, aletaan tutkimaan voisiko kyseessä olla epilepsia tai jopa kasvain aivoissa. Eikasta otettiin verikoe samalla reissulla haima-arvoa varten. Seuraavana päivänä lääkäri soitti että Eikan haima-arvo oli täysin normaali eli 79, viitearvon ollessa 400. Helmikuussa sama testi näytti lukemaa 499. Kovin iloinen siitä että haima-arvo oli noinkin alhainen, mutta oireet olivat silti olleet samanlaisia mitä aiemmin haiman vaivatessa. Lääkäri arveli Eikan suolisto-oireilun johtuneen leikkauksen ajan ja sen jälkeisestä lääkityksestä, koska oireilut alkoivat lääkekuurin loppuvaiheessa. En tiedä onko tässä perää, mutta nyt Eikka on voinut hyvin, ei ole oksentanut eikä herättänyt keskellä yötä syömään heinää. Vatsa on ollut hieman löysällä edelleen, taidan hakea canicur kuurin vielä. Ruoka on onneksi maistunut hyvin! Eikä tässä vielä kaikki, kohtauksen jälkeisenä iltana puhdistin Eikan korvat ja vasen korva olikin todella likainen. Kyllähän Eikka on korviaan rapsutellut normaalia enemmän, mutta arvelin sen johtuvan kesästä ja liittyvän Eikan atooppiseen oireiluun. Lääkäri tähysti molemmat korvat, vasenta korvaa aristeli sen verran ettei nähnyt tärykalvoon saakka. Molemmissa korvissa oli hieman eritettä, ne punoittivat hieman ja molemmissa näkyi hieman bakteeria ja hiiva, joten lievä korvatulehdus oli diagnoosi. Suoraan sanottuna Eikalla on ollut tosi paska vuosi terveyden suhteen, hyvä uutinen on kuitenkin se, että patologin lausunnon mukaan Eikan patit olivat hyvälaatuisia ja ne on poistettu kokonaisuudessaan. Ongelmista huolimatta Eikan yleisvointi on ollut todella pirteä ja kaveri aina niin positiivinen ja iloinen, sitä eivät murheet paina ja niin ei pitäisi minuakaan. Ei auta murehtiminen, ei. Eikka on vasta 8-vuotias, se on vasta keski-ikä keskikokoiselle villakoiralle. Välillä tuntuu kuitenkin näiden terveysongelmien kanssa ettei Eikka tule koskaan näkemään seniorivuosia, se on pelottava fakta, mutta kuten sanottu Eikka on itse niin positiivinen ja elämästä nauttiva ja aina ensimmäisenä lenkille lähtemässä, joten emme vaivu epätoivoon. Ai niin lääkäri suositteli uutta atopia/allergialääkettä nimeltään Apoquel. Tämä lääke on ollut lääkärin mukaan niin suosittu ettei sitä ole aiemmin Suomeen saakka riittänyt. Facen atopiaryhmässä tätä lääkettä on kovasti hehkutettu, mutta kukaan ei vielä tiedä millaisia sivuoireita lääkkeestä saattaa tulla. Lääke on lääke, ilmeisesti harmittomampi kuitenkin kuin pitkäaikainen kortisonin käyttö. Näin ainakin lääkäri meille kertoi. Otin Eikalle kahden viikon kokeilupakkauksen ja respetin pidempiaikaiseen käyttöön, mutta olen vielä kahden vaiheilla uskallanko tätä aloittaa. Emme käyneet meidän ihosairauksiin erikoistuneella vakkari eläinlääkärillä...mielelläni hänenkin näkemystään tähän odottelisin ja lisää kokemuksia lääkkeestä muilla käyttäjillä. Nopealla googlettamalla löysin myös keskusteluja maailmalla tästä lääkkeestä, eivät todennäköisesti auta korvavaivoihin/rapustteluihin eli juuri niihin mihin meillä molemmat koirat kaipaisivat extra apua. Eli harkinta-asteella täällä vielä mennään.

Jottei liian synkäksi mene tämä postaus kuvasatoa Juhannukselta:
 
Lampaat on niin nähty, mutta mun pallo on hukassa!

don´t worry, be happy <3





ei kiinnosta posetukset, ei.

Kummitädillä on aina herkkuja mukana uintireissulla :D

Herkut meille, hyvä mieli sulle :D
 

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Odottelua

Huhtikuussa korvakontrollin yhteydessä näytin lääkärille Eikan kahta pattia, toinen 6 mm kokoinen ja toinen pienempi noin 2 mm. Lääkäri suositteli tuolloin pattien poistoa ja näytteiden lähettämistä patologin lausuttavaksi. Olin varannut ajan tämän viikon maanantaille. Tänä aikana patit eivät olleet suurentuneet, mutta kaulaan ilmestyi kolme viikkoa sitten noin nuppineulanpään kokoinen uusi näppy. Koostumukseltaan erilainen kuin nämä kaksi muuta, sellainen pehmeä jota ei edes käsikopeloinnilla tuntisi. Vastaanotolla huomasin kirkkaiden valojen loisteessa Eikan kuonolta tooooosi pienen näpyn. Huoh. Mistä näitä näppyjä tulee :/ Eikalta päätettiin poistaa kaikki kolme ja kuonolla oleva näppy jätetään seurantaan.  Eikalta otettiin perusverikokeet ennen operaatiota (suositus, ei pakko), kaikki arvot olivat onneksi viitearvoissa. Ennen operaatiota hoitaja teki kattavan kyselyn anestesiaa varten ja sitten lääkäri teki yleistutkimuksen ja muistutti että ”nukutus on aina riski, terveelläkin koiralla”. Kyllä, tiedossa on, mutta eipä kait siinä muuta voi kuin luottaa siihen että kaveri herää. Leikkaus meni hyvin ja Eikka heräili rauhassa ja kotiutuminen tapahtui siinä vaiheessa että potilaalta sujui kävely hyvin ja oli käynyt pisulla. Voi miten kiltti ja reipas Eikka oli vastaanotolla hoitajan ja lääkärin käsittelyssä. Ilmekään ei värähtänyt kun verikoe otettiin ja antoi lääkärin tutkia kiltisti sydänäänet jne. Lääkäri sanoikin että operaation jälkeen Eikka tulee saamaan paljon hoivaamista ja silittelyä koska ”kiltit koirat ovat etuoikeutettuja siihen” <3 Eikka antoi pusuja hoitajille ja lääkäreille ennen ja jälkeen operaation. On se vaan niin ihana kaveri <3 Ja niin reippaasti lähti takahuoneeseen hoitajan mukana valmistautumaan nukutusta varten. Aina niin luottavainen kaikkia vieraitakin ihmisiä kohtaan. Eikka kotiutettiin kolmen ”laastaria” iholla hoito-ohjeiden kera. Ruoka maistui kunnolla vasta seuraavana iltana, herkut kyllä maistuivat sitä ennen, kuka sitä nyt kipeänä oikeeta ruokaa syö :D Oli kyllä reippaana jo lenkillä 5 tuntia kotiutumisen jälkeen rauhallisella iltakävelyllä. Yöllä herätti ripulille. Loppuyö meni hyvin ja eikä enää ripuloinut koko päivänä. Lääkäristä soitettiin 24 tuntia leikkauksen jälkeen ja kyseltiin vointia. Ripulointi on kuulemma hyvinkin yleistä anestesian jälkeen. Äiti tuunasi vähän käytössä olleesta viitasta suojabodyn ettei tarvitse kauluria pitää. Nopeasti Eikka palautui omaksi itsekseen, kovasti riittäisi intoa lenkkeilyyn. Ohjeistuksessa luki että Eikan on ulkoiltava taluttimessa kontrolliin saakka ja muutenkin mentävä koiran ehtojen mukaan, tikit kyljissä saattavat vaikuttaa liikkeisiin niin ettei Eikka välttämättä halua kovasti kulkea. Toistaiseksi ei ole vaikuttanut mitenkään, tänäkin aamuna meistä kolmesta Eikka oli se pirtein kaveri joka piti tahtia edellä :D Toivottavasti haavat parantuvat hyvin, nyt ainakin näyttää hyvältä (kyllähän ne jonkin verran kutiavat, lenkillä saa mennä ilman suojabodya, muuten on päällä koko ajan). Tikkien poisto ja kontrolli 10-14 päivän päästä. Patologin lausunto tulee 1-2 viikon päästä. Odottelua.

Pieni kevennys tähän loppuun. Tämä kiva idea namien piilottelusta muffinssivuokiin saatiin täältä. Videolla puudelit kokeilevat ideaa toista kertaa. Eikalle on hyvin tyypillistä siirrellä kohdetta tassulla ja kuonolla, eihän sitä palloa nyt sentään suuhun voi ottaa :D Danny nosteli hyvin järjestelmällisesti ekalla kerralla kaikki pallot pois, tällä toisella kerralla kokeili Eikan tekniikkaa :) Molemmilla tekniikoilla namit tuli syötyä. Helppo ja halpa aktivointilelu! Lopussa D tekee kaukoja ja saa palkaksi kaikki pallot, hieman on hämmentynyt kaveri pallojen määrästä :D
 
 
 
 
 
Lääkäriaseman lähellä on upeat lenkkeilymaisemat

 
Suojabody kuvaa varten hetken aikaa päällä ulkona, sisällä koko ajan käytössä. Onneksi ei ole hellettä!
 
 
ONNI on kattava vakuutus. Ihan järkky summa olisi ollut maksettavana ilman vakuutusta.
 

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

MH-kuvaus



Dannyn kanssa oltiin eilen MH-luonnekuvauksessa. Keli olisi saanut olla hieman viileämpi, mutta onneksi kävi pieni tuuli ja välillä aurinko oli pilvessä. Kuvauksen aikana koiralla oli myös mahdollisuus juoda, Danny on tosi huono juomaan muualla kuin kotona, mutta suostui sentään hieman juomaan. Dannylla oli päällä Hurttan viilennysliivi ennen ja jälkeen suorituksen ja hyvin se auttoikin! Saavuin itse paikalle kaksi tuntia ennen meidän kuvausvuoroa, aikataulu oli siinä vaiheessa 20 min. myöhässä. Sisko tuli paikalle Dannyn kanssa tuntia myöhemmin. Jouduttiin odottamaan omaa vuoroa vielä tunnin verran, koska aikataulu oli siinä vaiheessa 30 min myöhässä ja tämän jälkeen toimareiden ruokatauko 30 min. Itse ehdin seuraamaan yhden koirakon kuvauksen, joten tiesin mihin kiinnittää huomiota omalla vuorolla. Joten hyvillä fiiliksillä kuvaukseen!


Ennen ensimmäistä osiota kierrettiin ”yleisö” eli henkilöryhmä, 4-6 ihmistä seisoi tiiviisti jonossa, avustaja sanoi ”koiran omaiset eturiviin”, hauskasti sanottu :D Sisko siinä sitten eturivissä seisoskeli. D kiersi iloisesti ryhmän, ottaen minuun kontaktia. Siitä sitten suoraan ekaan osioon.


Don´t worry, be happy! Henkilöryhmää lähestymässä...
 
1a. KONTAKTI – tervehtiminen: 4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b. Yhteistyö: 2 lähtee mukaan haluttomasti
1c. Käsittely: 2 väistää tai hakee tukea ohjaajasta

Dannyn normaali käyttäytyminen vieraaseen ihmiseen, hillitty mutta ystävällisen pidättyväinen. Olin varma ettei lähde avustajan mukaan ollenkaan, lähti kuitenkin, haluttomasti tosin ja katsoi monta kertaa taakse minuun päin. Häntä kuitenkin ylhäällä koko ajan. Tämän jälkeen oli käsittely, jossa D oli enemmän pidättyväinen ”toi vieras setä joka vei mut mamin luota pois haluaa nyt lääppiä mua”, antoi kuitenkin katsoa hampaat.

2a. LEIKKI - leikkihalu: 5 leikkii – aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen
2b. tarttuminen: 5 tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista
2c. puruote ja taisteluhalu: 3 tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/korjailee otetta


Tässä D oli hyvin vapautunut, iloinen oma itsensä. Hyvin leikki isolla patukalla. Yllätyin että aloitti taisteluleikin avustajan kanssa, Dannylla on hyvä puruote ja taisteluhalua löytyy, mutta en tiennyt onnistuisiko avustajan kanssa. Veti patukkaa ihan kunnolla kunnes päästi irti ”siis hetkinen leikinkö mä ton miehen kanssa…siis nyt tässä jokin mättää”, peruutti vähän ja oli ehkä itsekin vähän ihmeissään :D Tästä kuitenkin otettiin arvosteluun se parempi kuvaus.

Sedän kanssa leikkiä
 
3a. TAKAA-AJO: 1 ei aloita
3b. tarttuminen: 1 ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään


Dannylle viriteltiin erikoinen talutin ”pienellä koiralla käytetään tätä koska ohjaajan selkä pitää olla lähetyksessä suorana”. Tuomarin (ts. kuvaajan) mukaan Danny näki edessä olevan saaliin, itse en ole tästä ihan samaa mieltä, videolta näyttää siltä ettei näe sitä ja Dannyn keskittyminen meni siihen taluttimen repäisyyn. Ei lähtenyt koska selvästikin odotti lupaa/käskyä. Ekan oton jälkeen käytiin katsomassa "kuollutta saalista", ei osoittanut kiinnostusta tai edes nähnyt sitä maassa. Uusintaotossa "seurasi" kuin tokokoira eikä katsonut yhtään saaliin perään.

4. AKTIVITEETTITASO: 2 tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata


Hyvin rauhoittui, tuijotteli etenkin loppuvaiheessa siskoani joka oli yleisössä kuvaamassa :D Muutaman kerran tökkäsi kevyesti kuonolla jalkaani "hei mami älä oo outo" :D Ihan tyypillistä Dannya, vaikka se on vilkas kaveri ja syttyy hetkessä, osaa kuitenkin ottaa rennosti silloin kun ei tapahdu mitään.

5a. ETÄLEIKKI - kiinnostus: 3 kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5 b. uhka/aggressio: 1 ei osoita uhkauselkeitä
5c. uteliaisuus: 1 ei saavu avustajan luo
5d. leikkihalu: 1 ei osoita kiinnostusta
5e. yhteistyö: 1 ei osoita kiinnostusta


D seurasi tarkkaavaisena avustajan liikkeitä, siinä vaiheessa kun avustaja alkoi kutsumaan leikkiin D alkoi haukkumaan ”mitä sä siellä huudat. En tuu sinne, en todellakaan!”. Videolta ei näy että lopuksi käytiin moikkaamassa avustajaa, vähän epäilevästi meni, mutta kuitenkin moikkasi kaveria nopeasti.


Etäleikki
 
6a. YLLÄTYS – pelko: 3 väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
6b. puolustus/aggressio: 2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä
6c. uteliaisuus: 2 menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6d. jäljellejäävä pelko: 4 niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla
6e. jäljellejäävä kiinnostus: 1 ei osoita kiinnostusta haalariin


Tiesin että ”haalari” on Dannylle tosi jännä paikka. Ei tullut yllätyksenä sekään että jäi miettimään tätä jännää juttua hieman, mutta reippaasti kuitenkin häntä pystyssä ohitteli haalarin (väistellen). Videolta näkyy että kurkkii takaani haalaria "mikä siellä nyt oikeen on". Uskalti tulla katsomaan kun menin itse kyykkyyn, olin ihan varma että haalari joudutaan laskemaan alas ennen kuin uskaltaa tulla.

Yllätys: haalari!


7a. ÄÄNIHERKKYYS pelko: 3 väistää kääntämättä pois katsettaan
7b. uteliaisuus: 4 menee räminälaitteen luo kun ohjaaja on edennyt puoliväliin
7c. jäljelle jäävä pelko: 3 pieni niiaus tai nopeudenvaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen
7d. jäljellejäävä kiinnostus: 2 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla


Tämä ei selvästikään ollut Dannylle niin jännä juttu kuin haalari. Uskalti tulla jo siinä vaiheessa kun olin itse edennyt puoliväliin. Reippaasti käveli jälleen häntä pystyssä ”jes selvitettiin tämänkin mamin kanssa” :D Laitetta ohittaessa vaihtoi puolta varmuuden vuoksi.

Räminälaitteella
 

8a. AAVEET – puolustus/aggressio: 2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä
8b. tarkkaavaisuus: 5 tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan
8c. pelko: 5 peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta/pakenee
8d. uteliaisuus: 1 menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois/ ei mene ajoissa
8e. kontaktinotto aaveeseen: 1 torjuu kontaktia/ei mene ajoissa


Tiesin että aaveet tulee olemaan Dannylle se vaikein ja jännin paikka. Oletin että aloittaa heti haukkumisen kun aaveet tulevat piiloistaan. Meni siinä kuitenkin pieni hetki ennen kuin aloitti, oli ensin edessäni, mutta tästä pakeni taakseni aaveiden lähestyessä. Siinä vaiheessa kun olin ekan aaveen kasvojen edessä, sain aloittaa kutsumaan Dannya iloisesti, myös aave kutsui. En tiennyt missä D oli koska en saanut katsoa, kuulin vaan että haukkuminen kuului lähempää. Siinä vaiheessa kun menin aaveen edessä kyykkyyn oli D jo aika lähellä. Ei kuitenkaan uskaltanut tulla aavetta moikkaamaan. Siinäkin vaiheessa pelotti vielä kun mentiin aaveita moikkaamaan ilman aavepukuja "älkää yrittäkö huijata mua, kyllä mä tiiä että te ootte siitä samoja aavekavereita". Jäi selvästikin miettimään tilannetta pidemmäksi aikaa. Ei yllättänyt. Danny haisteli molempien aaveiden vaatteet kun ne oli maassa riisuttuna, sekin oli kuulemma jo iso juttu :)


Aaveet..jännää!
 

9a. LEIKKI: 4 leikkii – aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
9b. tarttuminen: 4 tarttuu heti koko suulla


Videolta jäi alusta pätkä pois leikkimistä patukalla. Kuvaaja sanoi että D ei leikkinyt yhtä aktiivisesti kuin alkuleikissä (pomppi ilmaan vain kerran kun alkuleikissä teki sitä useamman kerran), eli oli hieman paineistunut edellä olleista jännistä jutuista (+ omasta mielestäni väsymys painoi jo, mutta leikki kuitenkin reippaasti joten paineistuminen oli hyvin pientä).


10. AMPUMINEN: 1 ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön

Tähän sai ottaa oman lelun, ei leikin lomassa reagoinut laukauksiin. Ilman leikkiä käänsi päätä molemmilla kerroilla laukaisun kuullessaan. Olin 99% varma ettei D reagoi ampumiseen ja näinhän siinä kävi.

Ampuminen leikin yhteydessä
 

Kaiken kaikkiaan oli hieno kokemus, D oli iloinen ja reipas ja ennen kaikkea oma itsensä <3 Mielestäni kuvauksessa näkyi Dannyn vahva tokotausta eli selvästi odotti enemmän lupaa/käskyjä, mutta joutuikin olemaan omillaan. Siihenkin nähden meni oikein hyvin. Itselleni vaikeinta kuvauksessa oli sen pitkän taluttimen kanssa pelaaminen (ja sen lyhyen aputaluttimen), etenkin niissä kohdissa joissa talutin piti olla niin löysänä että sain pitää vain hieman päästä kiinni ja käsi oli pidettävä alhaalla. Dannyllekin tämä oli vaikeaa, koska talutin kulki sen jalkojen välissä ja ties missä :D

Siskolle jälleen iso kiitos avusta ja videoinnista, videolta näkyy (suurimmalta osin niistä pois pätkityistä väliosuuksista) kuinka D katselee siskoani monesti ohimennessä ”kato moi säkin oot täällä” :D Yhdessä kohdassa meinasi käydä moikkaamassa, muuten keskittyi osioissa hyvin siihen mitä tehtiin.

Kato morooooo säkin oot täällä <3