tiistai 21. huhtikuuta 2015

Synttäriä ja tokokoulutusta


Eikka rakas täytti eilen seitsemän vuotta! Miten voi vuodet vieriä näin nopeaa tahtia, en käsitä! Synttäriaamuna tehtiin rauhallinen metsälenkki, pojat juoksentelivat ja haistelivat. Minä otin valokuvia ja nautittiin upeasta aamusta. Aurinko nousi jo hieman ennen kuutta ja oli jotenkin tosi kesäinen fiilis, lämpötila tosin oli lähellä nollaa, mutta muuten aivan upea keväinen aamu. Jotenkin aamu sopi täydellisesti unelmoitsija, runopoika Eikalle   Illalla Eikka sai ison lihapullan herkkutikun ja kermavaahdon kera. Minä paiston tattarilettuja (oli yhtä tuskaa, onneksi äiti auttoi) ja kyllä Eikka ja pikkuveikka saivat maistella niitä myös!  Eikalle olen tekemässä videoita, mutta se on vielä pahasti kesken, on tuota materiaalia kertynyt 7 vuoden aikana aikas paljon. Lisäilen sen tänne kunhan saan valmiiksi!
Pieni muisto menneisyydestä: muistan kuinka kävimme pentuja katsomassa äidin kanssa Espoossa. Edellisenä iltana/yönä olin katsomassa lempparibändini keikkaa Hesassa ja sitten seuraavana päivänä vähillä unilla kierreltiin Hesaa ja sitten suunnattiin pentuja katsomaan. Sain valita kahden urospennun väliltä. Nettikamerasta olin seurannut pentujen elämää pentulaatikossa ja jotenkin vihreä poika silloin erottui joukosta ja salaa toivoin saavani juuri sen pennun itselleni. Toinen urospentu oli hieman aktiivisempi, ei malttanut olla paikoillaan/minun sylissäni. Vihreä uros viihtyi hyvin sylissäni, valinta oli oikeastaan helppo siinä vaiheessa. Vihreästä uroksesta tulisi minun pentuni 
 Tosin siinä vaiheessa ei vielä tullut sellaista tunnetta että tämä on nyt sitten the pentu. Muistan kuinka kasvattajalla ovikello soi niin vihreä pentu oli ensimmäisenä ovella, muutama muu pentu seurasi perässä. Muut eivät reagoineet. Minun ja äitini tehdessä lähtöä eteisessä vihreä poika tuli ainoana pentuna katsomaan meidän perään. Silloin tiesin että olin tehnyt oikean valinnan. 
"The future belongs to those who believe in the beauty of their dreams"- Eleanoor Roosevelt
Dannyn kanssa oltiin tokokoulutuksessa viime viikolla, saatiin 2 x15 min tehokasta yksäriopetusta Sari Kärnän opissa. Tykkäsin että treenattiin ja mietittiin tehokkaasti liikkeitä eikä syvennytty yhteen liikkeeseen koko aikaa, näin ollen saatiin vinkkejä ruutuun, tunnariin, luoksariin ja kaukoihin. Ainut vaan että D näytti parasta osaamistaan tunnarissa ja kaukoissa, joten ne ne oikeat ongelmat eivät päässeet esiin :P No kyllä sieltä vähän saatiin niitä ongelmia esille.


Koulutuksesta jäi tosi hyvä fiilis. Saatiin hyviä neuvoja ja kouluttaja kehui Dannya hienoksi tokokoiraksi, sanoi että toivoi näkevänsä enemmän villakoiria tokossa kisaamassa. Itsenikin mielestä D on ihan super hieno tokoilija, mutta onhan se aina tosi mageeta kuulla ulkopuolisen suusta. Jotenkin koulutus palautti maan pinnalle, miten paljon treenattavaa ja hiottavaa meillä on vielä edessä voittajan liikkeissä, ruutu ja tunnari ovat tällä hetkellä vielä onnesta kiinni miten onnistuvat koetilanteessa. Toisaalta sain vahvistusta sille, että paljon asioita on tullut tehtyä oikein ja jälleen D teki parhaansa, omissa treeneissä saattaa välillä pelleillä mutta koulutuksissa ja kokeissa tekee aina parhaansa  Vaikka tässä olisi paljon vielä treenattavaa ennen vappua, silti edelleen tosi relax fiilis. Kokemusta, kokemusta mennään hakemaan ja jos ei yllätyksiä tapahdu ja onni on puolella, on se ykköstuloskin ihan mahdollinen, mutta tuo ajatus pidetään ihan taka-alalla ja mennään rennosti kehään.Tosin mietityttää hieman liikkuroimattomuus, eikä olla tehty myöskään kokeenomaisia treenejä. Ollaan yleensäkin menty kokeisiin ns. luomuna erinnäisten asioiden vuoksi. Niin mennään nytkin. Itse olen onneksi seurannut useamman VOI-luokan paikan päällä joten tiedän mitä kehässä tapahtuu. D saattaa reagoida liikkurin käskyihin ja vilkaista muutaman kerran tuomaria, vaikka ei yleensä häiriötä otakaan kehässä. No jää nähtäväksi :o
Koulutuksen lopuksi otettiin vielä koemaisesti paikkamakuu eli alussa liikkurin pitkät höpötykset.  Nehän saattaa kokeissa kestää ja kestää :D Kehuin rauhallisesti Dannya, ihan niin kuin teen koetilanteessakin. En halua että D alkaa vilkuilemaan vierustovereita vaan on keskittynyt. Meni hyvin maahan ja pmakuukin sujui hienosti liikkurin mukaan, piilosta vilkuilin vieressä makaavaa sakemannia. D ei ole sakemannien ystävä, mutta koskaan se ei ole pmakuussa noussut vaikka vieressä makoilisi minkä rodun edustaja. Hienosti kesti tälläkin kertaa vieraat koirat vieressä, erityisesti sen sakemannin. Kokeissa eniten jännään pmakuuta, en sen vuoksi että D sieltä nousisi vaan sen vuoksi ettei koskaan tiedä minkälainen kaveri osuu vierelle. Entä jos joku tuleekin päälle, tämän vuoksi olisi ihanteellista että kentän laidalla olisi aina joku joka katsoo sen oman koiran perään ns. henkivartija. Voittajassa piilossa joudutaan odottamaan ennätyspitkä aika eli 4 minsaa. Nice.

Lopuksi saatiin vielä vinkkejä mitkä aina unohtuvat syystä tai toisesta eli treenit kannattaa aina suunnitella etukäteen (treenivihko!)  ja usein 5 minsan treeni riittää. Silloin kun treenataan, keskitytään koiraan eikä ajatella mitään muuta. Kokeissa ja treeneissä pitää olla h a u s k a a, jos kokeessa tapahtuu mokia, se pitää unohtaa ja keskittyä seuraavaan liikkeeseen eikä missään tapauksessa saa näyttää koiralle harmitusta jos jokin liike menee perseelleen. Jos tuntuu että jokin liike tökkii tosi pahasti siitäkin huolimatta että sitä on treenattu tosi paljon, kannattaa jättää liike tauolle. Pitäisiköhän jättää ruutu nyt tauolle ja katsoa ihan pokkana mitä jäbä tekee kokeessa 1.5 viikon päästä :D Anyway antoisa koulutus ja seurasin kuunteluoppilaana myös muiden treenejä. Samoja ruudun, luoksetulon, tunnarin ja kaukojen ongelmia näytti muillakin olevan, joten ei olla ainoat :D

Eikan synttäripäivän kuvia 






the cake


perjantai 10. huhtikuuta 2015

Loman jälkeen

Pääsiäinen ja sen perään kolme lomapäivää on nyt vietetty. Ihania ilmoja oli jälleen, yhtenä aamuna oli sateista mutta muuten aurinkoista. Myrskytuulikaan ei menoa haitannut, silloinkin paisteli aurinko. Ihan huippua. Kahtena ensimmäisenä aamuna heräsin puoli kahdeksalta siihen kun Eikka istui sängyn vieressä, ääntäkään ei päästänyt. En käsitä miten voin herätä koiran tuijotukseen :D Eikalla oli vähän kevättä rinnassa, muina aamuina nukuttiinkin sitten pidempään. Kovasti ulkoiltiin, treenattiin ja otettiin päikkäreitä. Nyt on akut ladattu ja seuraava loma odottaa vasta heinäkuussa.

Päivät ennen Pääsiäistä olivat henkisesti raskaita. Eikka alkoi vaihteeksi oireilemaan, tehden löysää kakkaa, seuraavana aamuna vatsa piti järkkyä meteliä ja vatsa oli selvästi kipeä. Rauhoittui onneksi Litalgn kipulääkkeellä. Sai pari päivää todella kevyttä ruokaa pieninä annoksina, silti vatsa löysällä. Ei kuitenkaan ripulilla. Sitten kahtena aamuna Eikan vatsa metelöi jälleen, söi ruohoa. Vatsa oli selvästi kipeä, sai kipulääkkettä noina kahtena aamuna. Sitten yhtenä aamuna D oksensi kaksi kertaa ja ripuloi kaksi kertaa ja söi ruohoa. Hain lääkäriltä canicuria molemmille. Dannyn vatsa onneksi rauhoittui kolmessa päivässä juuri ennen Pääsiäistä. Huh. Itselläni aivan paska fiilis tietenkin. Dannysta en ollut huolissani, se kyllä paranee hyvin, mutta voi voi Eikkaa. En tiennyt aiheuttiko Eikan oireilut vatsapöpö vai haima. Naapuritalossa ollut yhdellä koiralla rajumpi vatsapöpö, siltä pojat varmasti jonkin pöpön saaneet, mutta Eikan tilanne huolestutti. Eikan vatsa onneksi normalisoitui ennen pyhiä, mutta silti varasin ajan sisätautilääkärille Kiirastorstaille ennen pyhiä. Eikalle avattiin samalla käynnillä uusi siedätysainepullo sekä tehtiin vatsaontelututkimus eli vatsa ultrattiin. Vatsassa kaikki näytti hyvältä, ei siis mitään huolestuttavaa. Haima näytti normaalilta sillä hetkellä. Lääkäri ei osannut sanoa Eikan oireilusta, johtuiko pöpöstä vai haimasta. Koko alkuvuosi ollut on/off Eikan haiman vuoksi. E söi neljä viikkoa hyvin tuloksin RC gastro intestinal low fat tölkkiruokaa kypsennetyn seitin ja raejuuston kera. Välillä lisäilin pari ruokalusikallista vähärasvaista jauhelihaa raakana (esim. heppaa). Pari oksentelua tuli, ulosteet ok, ei kipuilua. Neljän viikon jälkeen alkoi tekemään kerran viikossa vähän löysää kakkaa ja vatsassa oli vähän kipuilua. Ei kuitenkaan vesiripulia eikä verta, vaan todella löysää. Ihmettelin kovasti sillä haima-arvo oli laskenut normaaliksi ja tuo kyseinen tölkkiruoka oli sopinut tosi hyvin. Jätin satunnaiset jauhelihat pois, edelleen kerran viikossa löysällä ripulilla. Sitten tulikin kolmen päivän sisään kahdet ripulit, silloin päätin jättää RC tölkkiruoan pois. En uskaltanut tässä vaiheessa pelkkään jauhelihaankaan vaihtaa enkä pelkkää seitiäkään syöttää. Päätin kokeilla ZiwiPeakin tölkkiruokaa, vaikka siinä rasva% onkin 6-7. Tämän lisäksi sai raejuustoa sekä kypsennettyä seitiä. Tällä mentiin 2 viikkoa ilman oireiluja, sitten aloin pikku hiljaa lisäilemään raakaa lihaa, toki hyvin vähärasvaista. Mentiin tällä ruokavaliolla onnellisesti ilman mitään oireiluja seuraavat neljä viikkoa kunnes tapahtui viime viikolla alkanut vatsan oireilu. Viime viikon oireilun vuoksi siirryttiin jälleen RC:n ruokaan ja toistaiseksi ollaan menty 10 pv hyvin. En tiedä miksi tölkkiruoka käy välillä ja välillä ei. Nyt en ole antanut lihaa raakana enkä kypsänä. Odotellaan vielä haimaverikokeen tuloksia ja mietitään jatkoa. Eikka oli niin ihana kun oltiin lääkärissä Tampereella, jäätiin bussista pois pääkadulla jossa paljon ihmisiä. Tämä tarkoitti Eikalle paratiisia, niin paljon ihania ihmisiä joille heiluttaa häntää. Monet ihmiset hymyilivätkin Eikalle ja eräällä sivukujalla olevassa kahvilassa ikkunan vieressä istuneet ihmiset kääntyivät katsomaan kun Eikka kipitti katua pitkin. Eikka on kyllä aika hurmuri :) EDIT// lääkäri soitti Eikan haima-arvon tuloksista, arvo oli erinomainen. Täysin normaali. Lääkärin mukaan viime viikon vatsavaivat eivät olleet haiman aiheuttamia. Ehkä jokin pöpö? Tai sitten vatsassa on jotakin muuta häikkää, mutta tällä hetkellä näyttää hyvältä. Jos oireet palaavat jälleen, pitää alkaa selvittämään mikä muu siellä vatsassa voisi olla ongelmana :o


Sanomattakin selvää, että meidän hyvä treeniputki Dannyn kanssa katkesi viime viikon vatsapöpön vuoksi ja oman paskan fiiliksen. D oli iloinen ja reipas vatsaoireista huolimatta ja olisi halunnut treenata iltaisin. Toi palloa syliin ja napitti silmiin että mitäs nyt tehtäisiin. Nyt kun koirilla ollut molemmilla jälleen hyvä olo, ollaan jatkettu treenialua. Vappukoe lähestyy uhkaavaa vauhtia. Kääks. Toisaalta aika relax fiiliksillä mennään, vaikka liikkeet eivät kaikki olekaan varmoja, niin varmoja kuin haluaisin. Ruutu on tuottanut eniten ongelmia viime viikkoina, D ei nyt hahmota sitä oikeaa paikkaa ruudussa, vaan tarjoaa joko vasenta tai oikeaa törppöä oikeaksi paikaksi. Ollaan helpotettu treeniä että tulisi niitä onnistumisia. Jännä juttu, viime syksynä ja satunnaisesti talvella otetuissa treeneissä D on juossut loistavaan paikkaan eli keskelle ruutua. Mutta tietenkin näin lähellä koetta pakka hajoaa :D Tunnari on aivan kujalla myös, ei malta haistella rauhallisesti vaan haistelee suu auki ja saattaa ottaa kerran tai pari kertaa väärän kaupulan suuhun ja sitten vasta sen oikean. Joka kerta kyllä tuo sen oikean, mutta nollillehan liike menee jos kaikkia vääriä nostelee. Tämäkin liike ottanut takapakkia viime syksystä ihan kybällä. Ei auta muuta kuin tehdä helppoja treeniä että saadaan onnistumisia, muutamia kikkoja ollaan kokeiltu ja hyvin on toiminut, mutta heti kun otetaan liike koemaisesti, samat virheet näkyvät. Hoijaa. Eli kovin suurin odotuksin ei Vapun kokeeseen mennä. Mutta mennään nyt kuitenkin, koska lahjakortilla päästään ilmaiseksi oman seuran kokeeseen ja toiseen toukokuussa järjestettävään oman seuran kokeeseen ei sitten olekaan varmaa koepaikkaa tarjolla, sillä seuran omat jäsenet eivät saa ekaa kertaa ever ilmoittautua ennen muita. Nice. Saa nähdä jaksanko herätä ilmoittautumispäivänä tai siis yöllä klo 00:00 laittamaan ilmoittautumista. Joten tässäkin mielessä on hyvä lähteä hakemaan kokemusta Vappukokeesta. Pääasia kokeessa olisi se, että olisin itse rentona ja keskittynyt (esim. miten voi olla seuraamisessa vaikeaa kääntyä oikealle/vasemmalle niin ettei jäisi sekunneiksi miettimään kumpi olikaan oikea ja kumpi vasen!). Dannylle asetetaan tavoitteeksi että sillä olisi kivaa kokeessa, mutta kuitenkin niin että olisi keskittynyt. Tunnetilojen muutokset tulevat olemaan isoin haaste Dannylle, esim. ruutu vs. tunnari vs. kaukot. Aiemmissa kokeissa D on ollut hyvin keskittynyt liikkeissä joissa sitä tarvitaan, mutta nyt voittajassa on näitä vauhdikkaita liikkeitä aikas monta joten saa nähdä miten malttaa keskittyä kaukoihin ja tunnariin. Ainahan se menee niin että kokeen lähestyessä liike jos toinen alkaa hajoilemaan, siltikin ihan super siistiä mennä kokeilemaan miltä se kisaaminen siellä voittajassa tuntuu J On meillä onneksi luvassa ensi viikolla tokokoulutus, jossa saadaan yksäriopetusta 30 minsaa.

Heh hee tässä mä näytän teille mikä on mun mielestä tosi siisti paikka ruudussa!

Oravabongari

Moro mä oon Danny ja harrastan bodausta!



En mä mikään pullukka ole, mulla on vaan komeet lihakset!

<3

Fasaanibongarit

Väsyneet lomalaiset


sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Danny 3 vuotta!

Pieni mies, veijareiden veijari, ilopilleri, insinööri Danny täytti 26.3. kolme vuotta! Voi miten nopeasti aika menee. Vastahan Danny oli pentu, sitten täytti vuoden ja nyt jo kolme yhteistä vuotta takana! Paljon ollaan yhdessä koettu ja nähty <3 Olin kyllä tylsä omistaja kun en kehitellyt mitään synttäriextraa tänä vuonna. En ostanut edes lelua lahjaksi. Leluja löytyy kotoa korillinen ja siltikin pallot ovat ykkösiä ja niitähän riittää ihan tarpeeksi :D Illalla D toki sai extra herkkua, paistoin lihapullia ja laitoin hieman kermavaahtoa päälle. Kotiväkeä tuli kyläilemään ja leivoin täytekakun. Kyllä! Koiran synttäreitä vietettiin kakun merkeissä, ekaa kertaa ever :D Siitä lähtien kun minulla todettiin noin 9 kk sitten keliakia, olen joutunut opettelemaan gluteenittoman leipomisen salaisuuksia, joten aina kun on pienikin aihe juhlaan, testaan leipomista ;) Tällä kertaa kakkupohja ei onnistunut ihan täydellisesti, mutta kyllä siitä kakun sain tehtyä ja hyvää se oli. D istui koko kahvittelun ajan minun tuolin vieressä, ihan kuin tietäen että pöydällä nautiskellaan hänen vuokseen leivottua kakkua. Ja D ei ikinä kerjää kahvipöydästä mitään, nyt istui kuin patsas ja odotteli herkkuja :D

Mutta sain sentään videokoosteen tehtyä! Oli aivan ihana katsella Dannyn pentuvideoita, en muista koska olisin niitä viimeksi katsonut, varmaankin silloin pentuaikana :) 







Synttäriselfie!






perjantai 13. maaliskuuta 2015

Treeni-intoa!



Nyt ollaan alettu pikku hiljaa treenailemaan taas tokoa. Ihanaa kun lumet sulaa hurjaa vauhtia, kotipihassakin pääsee jo ottamaan hyppyä. Huippua! Meidän 1.5km lähimetsänkin lenkki on jo melkein kokonaan sulanut, miten aikaisin kevät tulikaan tänä vuonna, mutta niin kovin tervetullut!

Joskohan sitä kirjailisi tämän hetken VOI liikkeiden tilannetta:

Liikkeestä istuminen= ei ongelmia, istuminen saisi olla napakampi mutta ei ole mitenkään super hidas. Ns. varma liike jota D ei koskaan treeneissä mokaa (kylläsekotonaosaa)

Hyppynouto= olen heittänyt vinoja heittoja ja hyvin palauttaa nekin. Ns. varma liike tämänkin ja ehdottomasti Dannyn lemppariliikkeitä

 
Metallinouto= varma liike tämäkin ja Dannyn lempiliikkeitä. Onni on noutoa rakastava koira
:)

Seuraaminen= sivuaskelissa ja peruutuksessa ollaan edetty, silti nämä ovat vielä kovasti treenin alla, samoin paikalla kääntymisiä pitää treenailla. Ja käännöksiä jne. jne. Seuraaminen on kyllä niitä liikkeitä joka ei ole koskaan valmis, tekniikassa on aina hiomista. Paljon riippuu myös Dannyn viretilasta. Joskus on niin skarppina ja tekee käännökset jne. tosi hyvin, joskus taas on että ”hoh hoijaa riittääkö että teen liikkeet sinne päin”. Jotenkin pitäisi tehdä seuraamisesta hauskempaa. Ei ole minun lempiliikkeitä, ehkä se näkyy..Hmmm.

Luoksetulo= on/off liike. Joskus ennakoi, joskus stopit valuvat. Yleensä tulee välit vauhdilla. PA lopussa hyvä. Kysymys kuuluu miten paljon pitäisi treenata stoppeja ja miten usein antaa juosta vaan läpi ettei ennakoisi. Ja miten saisi stopit paremmiksi. Never ending liike tämänkin hiottavaksi :D

Tunnari= kiire, kiire. Tuo joka kerta oman, siinä mielessä hyvä juttu. Malttaa haistella paremmin kun kapuloita on enemmän kuin virallisessa liikkeessä. Haistelee tällöin suu kiinni. Jos kapuloita on ainoastaan kuusi, suu on auki ja saattaa ottaa vääriä hetkellisesti suuhun. Huoh. Palauttaa hyvällä laukalla, muutaman kerran pudottanut kapulan suustaan tultuaan perusasentoon. Tsot tsot. Treeniä riittää tässäkin liikkeessä…

Ruutu= juoksee hyvällä vauhdilla ruutuun, ei enää käänny pari metriä ennen ruutua katsomaan taakse. Paikka ruudussa ajoittain hakusessa. Hyvin menee ruudussa maahan ja pysyy siellä rauhallisena mutta valppaana. Sivulle tulo vauhdikas. Lopun seuraaminen ei niin tiivis. Treenattava molempia puolia lopun seuraamiseen.


Kaukot= se tyyppi joka keksi kaukot tokoliikkeeksi oli nero tai sitten ei :D Ikuinen tekniikkaprojekti. Hyvää on se että D tekee hyvällä keskittymisellä vaihdot, ei koskaan mokaa vaihtoja, mutta tekniikka ei vielä lähelläkään erinomaista tai edes hyvää, mutta kyllä talven koti-iltatreenit jotain tulosta ovat tuottaneet. Ehkä. Vaihtelevasti kestää pitkältä matkalta esim. seisomisesta istumiseen -> liikuttaa itsensä eteenpäin. Seisomisesta maahan, sama juttu.

Eli lyhyesti: tunnari, kaukot ja ruutu tuottavat vielä eniten treenejä. Ja seuruu. Ei mikään ihme, veikkaisin että nämä liikkeet ovat kaikille vaikeimmat voittajaluokassa. Mutta hei sentään kolme varmaa liikettä, jihaa! Ja loput sinne päin, not too bad at all :D Tavoitteena edelleen Vappukoe, valmista ei tule ikinä joten jossain vaiheessa sinne kokeeseen on uskaltauduttava. Jännä miten näin keväisin iskee treeni-into ja kova into olisi mennä kokeeseen jo vaikka heti vaikka liikkeet vielä keskeneräisiä (ei hätiä, ei olla menossa vielä :D). Sitten kun koe lähestyy tulee sellainen fiilis että onko pakko mennä ja ettei me osata tarpeeksi :D ”It´s all in the head” niin kuin sisko aina sanoo. 

Pojat ottivat vastaan ”Piirrä koirasi nameilla” –haasteeseen. Tämä oli oikeastaan aivan super helppo, Eikkakin pääsi yllättämään. Eikalle maistuisi koko ajan nykyään ruoka (johtunee varmasti ruokavaliosta) ja varastaa ihmisten ruokaa jos on mahdollista. Grrrr. Olin ihan varma ettei tämä haaste onnistu, mutta E päätti olla tosi pro. Kerran haistoi yhtä makupalaa ja jätti sen rauhaan kun sanoin ”odota”. Pieni partiolainen sen sijaan ei edes haistellut nameja, katsoi kerran yhtä namia ja uskoi kun sanoin ”odota”.

 

Dannyn kanssa ollaan muutamana iltana muisteltu katsekontaktin tärkeyttä, rakas pallo liikkuu Dannyn näköetäisyydellä eikä sitä saa katsoa. Välillä vilkaisee palloa, tähän pieni ”äp” ja partiolainen keskittyy taas. Hienosti kyllä muistaa tämän treenin. D rakastaa palloja joten tämä on sille todella vaikea juttu, mutta hyvin tästäkin suoriutuu <3 Tässä eilisen illan kokeilu. Pari kertaa katse vähän kääntyy, mutta muuten D näyttää ihan siltä kuin olisi huumattu :D Mutta aivot tekevät koko ajan työtä ”en kato palloa, en kato, en katooooo”:D Palloa ei näy videolla kuin vähän, mutta koko ajan se on liikkeessä. Lisäsin videoon musiikkia niin ei kenenkään tarvitse kuunnella kuiskailujani kun kehun Dannya rauhallisesti :)

 

torstai 26. helmikuuta 2015

Jos puudelit osais puhua


Blogin tähtien puheenvuorot OSA 1:

”Eikka tässä moro! Mulle sanottiin että isoveikka aloittaa joten niin mä sitten aloitan. Mä oon meidän lauman pomo, siis meidän koiralauman pomo, äippää pitää kuitenkin totella ja mielistellä. Oon aikamoinen Mr. Charming jos ette tienneet sitä, aikas monen tytön olen hurmannut ja kyllä pojatkin musta tykkää. Oon mä aikas monen kaksijalkaisenkin ehtinyt tähän ikään mennessä hurmata, ne haluu aina moikata kun nähdään kylillä. Kyllä mä ihan tuntemattomiakin tykkään moikkailla jos ne hymyilee mulle tai alkaa lässyttään mulle jotain. Pikkuveikka osaa olla usein pain in the ass, mutta kyllä mä sen ruodussa pidän, vaikka joskus annan sen luulla toisin. Mä en diggaa tulla portaita ylös, tykkään tulla ne omaan tahtiin ja rauhallisesti. Kotiportaita mennessä pikkuveikka jää ylimmälle rapulle mua kyttään jos äippä ei huomaa, puskee iholle komentaan heti kun pääsen vikalle rapulle. Siinä vaiheessa äippä tulee komentaan pikkuveikan pois mua kiusaamasta. Vapaana ollessaan broidi tunkee iholle tökkimään kaiken maailman leluilla ja kepeillä. Joskus lähden juokseen ja kisaan sen kaa, yleensä tykkään ensin kuitenkin haistella muiden koirien terveisiä. Pikkuveli ei aina tahdo uskoa ja tulee takaisin tökkiin, silloin mun täytyy komentaa vähän kovemmin. En kuulemma oo oikein uskottava aina, mutta kyllä se mua uskoo..ainakin useimmiten! Oon opettanut broidille vaikka mitä, esim. miten huippua on kieriskellä lumessa ja nurtsilla ja miten kivaa on kesällä pulahtaa järveen. Oon opettanu sille nukkumisen tärkeyden (erityisesti sen että aamulla nukutaan aina pidempään kuin äippä), aina ei tarvii riehua niin kauheesti. Nykyään se osaa olla sisälläkin ihan kivasti eikä ole koko ajan riehumassa lelujen kanssa. Välillä mä näytän pikkubroidille miten juostaan, on mulla sentään pidemmät koivet millä pinkoa. Opetin mä sille senkin miten siistiä on kerjätä ihmisiltä raputuksia ja huomiota, vähän harmittaa että tuon taidon sille opetin, meillä on nimittäin aina pientä kisaa siitä kumpi saa enemmän huomiota. Muutenkin se ottaa musta mallia joten yritän käyttäytyä sen mukaisesti, en tosin aina onnistu. Oon kuulemma äipän mukaan välillä aikamoinen jääräpää, herkkäkin osaan kuulemma olla. Musta kaikki tutut ja tuntemattomat ihmiset on ihanii, lapsille tykkään erityisesti antaa pusuja mutta kyllä aikuisetkin käy. Mä tykkään puskea ihmisten jalkoja vasten, kissat kuulemma tekee niin, mutta ei se mua haittaa. Mä tykkään siitä ja piste. Kissat on muuten mun heikkous, oon mä niitä päässy tässä vuosien aikana jahtaileen. Musta kaikki metsän eläimet on tosi kivoja, erityisesti oravat. Vitsit niitä on kiva ajaa puuhun! Oon mä jänisjahtiinkin päässyt, samoin fasaanijahtiin. Äippä ei tykkää näistä mun metsästysvaistoista, mutta mä tykkään. Onpahan sitten mitä vanhana muistella :D Nenäliinat on mun mielestä ihan super hauskoja, siis silputa niitä. Ihmiset ei tykkää, yllätys yllätys. Rakastan ruokaa ja multa ei koskaan mee ohi ruokailuhetket. Tykkään makoilla partsin sohvalla, mutta kyllä mä kuulen jos äippä nauttii teetä ja iltapalaa olkkarin sohvalla, silloin mun on päästävä sisälle tsekkaan jos lattialle tippuis joku pieni murunen. Musta on ihanaa nukkua päiväunia äipän vieressä, samoin mummolassa ja kummitädillä. Mä tykkään tosi paljon läheisyydestä, tungen itseni aina johonkin kainaloon. Kyllä mä broidinkin kanssa tykkään nukkua. Unikaveri on aina unikaveri <3 Ai niin hanskat, käsineet, lapaset  on mun lempparilelu, pallot ja muut on ihan naurettavia! Aina kun äippä tulee kotiin tai joku muu tuttu ihminen tulee kylään, mun täytyy saada joku hanska suuhun! Sitten mä meen pitkin kotia se hanska suussa, niin siistiä. Kerran olin lenkillä ja mun edellä meni koululainen joka roikotti lapasta kädessään. Mä näin tilaisuuden tulleen ja ohimennessäni nappasin sen lapasen lapsen kädestä, ihan mahtavaa! Tähän ei ihan kaikki perus jannut pysty, mulla oli pokkaa!"

 "Pikkuveikka Danny tässä moro! Mä oon hauska kaveri, tiesittekös sitä. Oon keksinyt kaikenmoista äipän pään menoksi. Musta on ihan tylsää ettei kaappien ovia eikä kylppärin ovea jätetä enää auki kun jäädään Eikan kanssa yksin. Mä kun niin tykkään tehdä tutkimusretkiä sitten kun en jaksa enää maata Eikan kanssa. Äippä joskus pohtii ettenkö ikinä kasva aikuiseksi. No en! Mä oon ikuinen veijari! Mä rrrrrakastan äippää, se on mulle kaikki kaikessa. Mä tykkään juosta lujaa metsässä mutta pidän koko ajan silmällä äippää, jos Eikka ottaa jalat alle, en lähden sen kaa seikkaileen. Äippä voi kadota sillä aikaa. Sitten kun Eikka palaa karkureissuiltaan, mä vähän kuritan sitä aina. Mä en ymmärrä miten se aina bongaa jonkun hajun tuolla mettässä. Mä lähden elukoiden perään ainoastaan silloin jos nään että ne juoksee lujaa edellä, mutta en mä kauaksi lähde ettei toi tärkee tyyppi kadota mua. Mua kutustaan draama queeniksi, musta se on ihan huippua, saa pistää kaikki näyttelijätaidot peliin. En oo sellainen sylikoira kuin Eikka, tykkään kyllä olla äipän lähellä ottamassa vastaan rapsutuksia, mutten sylissä viihdy. Mä oon vähän kovis siinä suhteessa. No ok kyllä mä tykkään nukkua päikkäreitä äipän viekussa ja kyllä mä öisinkin paljon nukun äipän viekussa. Nukun kuitenkin jalkopäässä etten häiritse liikaa. Mä oon aamu-uninen, musta tuntuu että isoveikka on tartuttanut sen muhun! Mutta näkisittepä mut ulkona, silloin mennään eikä meinata! Parasta on kun saa juosta, kiusata ja kisata Eikan kanssa. Kyllä muutkin koirakaverit käy, mutta Eikka on siitä paras että mä tiiän paljonko se kestää mun huumoria :D Isoveikka on mulle hirmu tärkeä, se on mun idoli <3 Se on opettanu mulle kaikkea huippu siistiä juttuja. Mä oon opettanu sille tokoakin ja se mulle. Alussa se ei tykänny painia eikä juosta mun kaa, mutta äkkiä mä sille opetin miten kivaa leikkiminen on. Tiiättekös, oon kova poika käyttään ääntäni. Äippä kutsuu sitä haukkumiseksi, eikä se tykkää jos haukun turhille jutuille, mutta musta on kiva käyttää ääntä! Jännitän vähän lapsia, en tiiä mutta musta ne on vähän epäilyttäviä, mutta jos ne heittelee mulle palloa, meistä tulee bestikset. Huippua on se, jos lapsia on useampi ja ne oikeen kisaa keskenään kenen vuoro on heittää mulle palloa ja nehän heittää, heittää, heittää ja sitten ne nauraa ja taputtaa mulle kun mä haen pallon niin nopeasti! Joskus vanhuksetkin heittelee tai potkii mulle palloa, sekin on ihan huippua! Äippä sanoo että mä oon palloaddikti, en tiiä mitä se tarkoittaa, mutta välillä se ottaa mun pallot jäähylle, se ei mua haittaa. Kyllä ne pallot sitten ilmaantuu takaisin viimeistään kun tehdään jotain kivaa yhdessä! Äippä aina sanoo että oon pieni partiolainen, mutta kyllä mä tuhmakin osaan olla. Sitten mua torutaan ja mä esitän loukkaantunutta ja mökötän. Emmä tiiä oonko partiolainen, enemmänkin se heppu Simpsoneista jonka motto on " I didn´t do it, nobody saw me do it".

perjantai 20. helmikuuta 2015

Hei me tokoillaan

Ehkä me tästä talvihorroksesta heräillään pikkuhiljaa tavoitteellisesti treenailemaan tässä kevään kuluessa. Eihän tässä vielä mitään kiirettä ;) (Ehkä) korkataan VOI-luokka Vappuna kotikisoissa. Kyllä tässä vielä treenilistalla on vaikka mitä...Kokeiltiin jäällä luoksaria. Eka stoppi valui, samoin toinen ja stopin päätteeksi iloisuus loikka eteenpäin (jee jee) ja aina tuo maahanmeno jää vinoon. Loppu oli hyvä ja vauhdikas. Dannyn vauhti (kiire, kiire) tuottaa usein ongelmia (kuten tunnarissa), mutta innokas koira on miljoona kertaa kivempi treenikaveri kuin ei niin innokas :D Miten iloisesti D tuon luoksarinkin tulee <3 Ei ravia, ei lopun hiipimistä, toki stopit kärsii tuosta vauhdista, mutta ehkä niihin saadaan parannusta kevään aikana. Kauheasti ei voi alkaa Dannyn kohdalla himmailemaan vauhdin kanssa, muuten alkaa ennakoimaan. Että jep, se balanssi on vaan löydettävä.



Ja pieni pätkä seuruuta. Olipas kiva kuvata ylhäältä päin, täytyy kokeilla joskus uudelleen (Videolta huomasin että D lipoo kielellään tosi monta kertaa kuonoaan, onko innoissaan ja rauhoitteleeko itseään "pitää jaksaa keskittyä, en riehu, en riehu" ). Sivuaskeleet oikealle ihan yes. Vasemmalle jää perusasento vähän väljäksi. Peruutuksessa poikittaa "pitää nähdä mamin katse", mutta ainakaan ei jää enää paikalleen että "täh, mikä peruutus". Treeniä, treeniä...