keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Ihana, kamala tunnari..IHANA!


Tunnistusnouto. Tuo mörkö liike, josta itse en ole niin pitänyt, koska on aina ollut sellainen fiilis että en osaa sitä opettaa koirilleni. Molemmat innokkaasti kyllä etsivät kapulaa, itse asiassa niiden mielestä se on ihan super hauskaa, mutta tylsä ja tyhmä ohjaaja ei ole osannut viedä tunnaria seuraavalle tasolle, mutta hei nyt osaan. Kiitos eilisen Sari Niemisen tunnarikoulutuksen. Molemmat koirat olivat mukana, mutta ainoastaan Danny osallistui. Saatuja oppeja tulen käyttämään myös Eikan kohdalla, vaikka E ei näillä näkymin tule koskaan VOI luokassa starttaamaan haluan silti opettaa tämän liikkeen molemmille koirille, koska molemmat siitä niin pitävät. Eilisen koulutuksen jälkeen itsellekin jäi vihdoinkin fiilis, että tunnari on oikeastaan ihan sika magee liike ja nyt minulla on eväät miten edetään liikkeen opettamisessa.

Aluksi oli teoriaosuus, jossa pohdittiin mistä tunnari koostuu ja mikä liikkeessä on tärkeää. Nämä jäivät minulle mieleen:

Koiran pitää tietää mitä tehdään eli liike on HAISTELUliike, ei noutoliike. Vaikka noutoakin siinä on, koiralle pitää tehdä selväksi mikä ero on noudolla ja TUNNISTUSnoudolla.  Ennen liikkeen alkua treeneissä ja kokeessa koiralle kerrotaan mitä ollaan seuraavaksi tekemässä eli vihjesanoja mahdollisimman rauhalliseen äänensävyyn.

Koiran pitää olla oikeassa mielentilassa. Sari kertoi että suurin osa tuomareista kiinnittää huomiota rauhalliseen työskentelyyn eli riittää että koira ravaa nätisti kapulalle, haistelee nätisti ja palauttaa hyvällä ravilla. Liikkeen ei tarvitse olla näyttävä! (kuka kertoisi tämän Dannylle :D)

Liike on jaettava eri osiin -> haistelu > vauhti (ravi siis ok, kävely ei :D)kapulan pito ja luovutus > perusasento. Lisäksi koira on totuteltava liikkuriin ja siihen että ohjaaja kääntyy selin liikkuriin liikkurin laittaessa kapuloita valmiiksi. (Eilisessä koulutuksessa keskityttiin ainoastaan haisteluosuuteen)

Haistelun opettamisessa ei pidä jumittua yhteen vaiheeseen liian kauaksi aikaa. (auts meihin iski tämä ihan kybällä, yhdellä kapulalla on tehty ikuisuus :D)

Sitten päästiin treenaamaan, jokainen koirakko sai yksityisopetusta.  Aloitettiin niillä koirilla jotka eivät ole koskaan tunnaria treenanneet. Kiva oli nähdä miten hienosti koirat ja ohjaajat oivalsivat mistä tunnarissa on kyse. Meidän vuoron tullessa D oli tietenkin odottelun jälkeen ihan valtavan korkeassa vireessä ”jee jee mitä tehdään, kivaa, tehdään jo”, hyppi minua vasten ja jutteli ja piippasi. Sanoin kouluttajalle heti alkuunsa että Dannyn ongelmana on juuri tämä vire, se ettei se pysty keskittymään haisteluun kun on niin kiire, kiire. Sanoin että ollaan treenattu yhdellä kapulalla tosi kauan, pari kertaa ollaan kokeiltu lisätä kapuloita, mutta silloin ei malta haistella vaan poimii randomina minkä ehtii ja palauttaa se vauhdilla. Joten ensi puututtiin vireeseen, D perusasentoon ja sitten aloin rauhallisen hitaaaaasti silittämään Dannya ja kertomaan rauhallisella äänellä mitä tullaan tekemään. Kun D rauhoittui, päästiin aloittamaan. Aloitettiin yhdellä kapulalla jonka haki nopeasti ja varmasti. Palautusvaiheessa minun piti kehua Dannya rauhalliseen sävyyn ”hyväääää, hienooooosti”, eikä laittaa bileitä pystyyn vaikka kuinka hienosti haki. Sitten taas koira perusasentoon ja rauhallinen silittely ja rauhoitus ja keskityttiin uuteen yritykseen. Harpattiin iso askel heti eteenpäin, kouluttaja laittoi ympyrään kolme kasaa kapuloita, yhdessä kasassa oli noin 8 kapulaa tiiviissä kasassa, keskellä ympyrää oli oma kapula. D lähti reippaasti haistelemaan kasoja, nätisti haisteli kasoja eli ei levitellyt niitä,  vähän haisteli omaa mutta ei nostanut, katseli sitten minua vähän hämmentyneenä. Olin hiljaa. Lähti tulemaan minua kohti, pysähtyi ja mietti mikä tämä juttu nyt oli. Olin hiljaa. Palasi kapuloiden luokse, haisteli ja nosti oman kapulansa ja lähti tulemaan minua kohti, oli super fiilis, löysi OMAN eikä usko loppunut kesken. Rauhalliset kehut taas Dannyn tuodessa kapulaa. Nami palkaksi rauhoittamaan. Seuraava yritys ja kasoja hieman levitettiin. Tällä kertaa D haisteli todella nätisti ja löysi aika nopeasti oman. Ihan uskomatonta, D haisteli niin nätisti ja joka kerralla toi oman!! Se oikeasti näytti tunnarin tekemiseltä. Uskon että suurin syy onnistumiseen oli se  oikea VIREtaso. Tauon jälkeen uusi yritys. Rohkeasti kokeiltiin koemaiseen tyyliin eli kapuloita sama määrä kuin kokeessa. D haisteli kovasti, nosti suuhunsa pari väärää kapulaa, mutta pudotti ne nopeasti ja löysi sitten oman. Eli epävarmuutta ja hätiköintiä heti kun kapuloita oli vähän. Uusi yritys ja kapuloita lisättiin hieman ja wau miten nätisti D haisteli, ei nostanut vääriä suuhun vaan löysi omansa ja palautti sen <3 Niin magee fiilis jäi koulutuksesta, meille molemmille oivallusta ja itsevarmuutta. Nyt en malta odottaa tunnaritreenejä :)

maanantai 15. syyskuuta 2014

Kuulumisia

Viikonloppuna osallistuttiin koirien kanssa koulujenvälisen yleisurheilukisojen oheistapahtumassa viime vuotiseen tapaan. Otin agilitytreeniä molempien koirien kanssa, lisäksi lapset olivat innokkaita kokeilemaan ohjaamista koirien kanssa. Aika säätämistähän se oli, pojat tietenkin ovat tottuneet vain minun ohjaamiseen, joten koirat olivat minussa kiinni kovasti. Jotenkin kuitenkin alkoivat lapsiin ottaa kontaktia ja jotain pystyivät niiden kanssa tekemään. Lapsilla näytti olevan ihan super hauskaa, koiratkin nauttivat. Koirat saivat aivan valtavan määrän rapsutuksia ja silityksiä, olen ihan super ylpeä ja onnellinen, että minulla on kaksi näin sosiaalista koiraa, jotka nauttivat kaikesta huomiosta ja jaksoivat olla kaikille ystävällisiä, varmasti kaikki halukkaat saivat koskettaa poikia, silittää jne. Pojat antoivat myös paaaaaljon pusuja. Danny voi olla välillä hieman pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan, erityisesti lapsia kohtaan ja silloin saattaa haukkua, mutta rohkeasti kuitenkin tekee tuttavuutta pienen vieraanvaraisuushetken jälkeen. Tässä tapahtumassa Danny oli alusta saakka erittäin sosiaalinen, rohkea ja pidättyväisyydestä ei ollut tietoakaan. Ihan kuin tietäisi että lapset olivat kovasti odottaneet koirien tapaamista ♥ Niin onnellisena Eikan tavoin kerjäsi huomioita. Molemmat koirat osasivat olla myös todella nätisti pienen lapsen kanssa (arviolta 2 v.). Tämän kokoiset lapset ovat erityisesti Dannylle jänniä, mutta eipä ollut jännityksestä tietoakaan. D antoi pusun tälle ihanalle lapselle, lapsi vain nauroi ja laittoi sormensa minun poskea vasten näyttääkseen mihin koira häntä pussasi ♥ Lapsen äiti sanoi, että lapsi on tottunut koiriin, eikä pussaaminen haitanut ollenkaan. Eikka istui nätisti ja antoi lapsen silitellä päätä vaikka kuinka kauan, välillä Eikka antoi lapsen kädelle pusun ♥ Ihana tapahtuma koirille ja lapsille ja aika lailla häiriötä oli tarjolla...kuulutuksen ja starttipistoolin ääniä kentältä, ponitalutusta aivan vieressä ja tietenkin kaikki ihmiset. Puudelssonit eivät olleet moksiskaan kaikesta hälinästä ja häiriöstä vaan ottivat kaiken ihailun vastaan :) Pari tuntia vierähti tapahtumassa, kylläpäs pojat olivatkin kotona väsyneitä. Ilahduttavaa oli myös se, että pojatkin tulivat raputtelemaan, leikkimään Dannyn kanssa ja agilyrataa menivät myös. Ja Danny teki kaiken tämän häiriön keskellä yhden tokoliikkeen eli merkille juoksun, oli tosi hieno!

Dannyn kanssa käytiin viime viikolla jälleen eläinlääkärissä, otettiin ulkoallergeenitestit. Vastaukset tulevan noin viikon päästä. Heillä on nyt ollut syyskuun alusta uusi, tarkempi testi käytössä, joilla pitäisi tulla todella tarkat ulkoallergeenitulokset. Jos jokin arvo on positiivinen, se todellakin on sitten positiivinen. Uutena on myös se, että sama testi osoittaa myös "hiiva-allergeenit". Lääkäri teki tuttuun tapaansa koko kropalle tunnustelut ja tarkasti katsoi kainalot, pepun sekä tassut jotka siis usein atoopikoilla punoittavat. Dannylla on joskus kainaloissa ja nivusissa ollut punoitusta, nyt ne näyttivät ok. Tassut Dannylla ovat onneksi olleet aina priimaa. Jännityksellä odotin miltä korvat näyttävät. Nimittäin viikkoa ennen lääkäriaikaa Dannyn korvalehdet ja korvan ympäristön iho alkoi ns. kesimään, iholle tuli ikään kuin kalvo. Ja tämä kalvo alkoi sitten kuoriutumaan pois ja iho punoitti. Tätä ei ole aikaisemmin tapahtunut, annoin korvien ja muun alueen rauhassa kuoriutua enkä laittanut siihen mitään ainetta. Kortisonisuihkettahan ei saanut käyttää kolmea viikkoa ennen ulkoallergeenitestien ottoa. Uutena tänä keväänä ja kesänä on tullut se, että kuonon ja korvien alueen trimmauksen jälkeen D alkaa kovasti rapsuttamaan aluetta kohti ohimoa. Saadakseni alueen rauhoittumaan olen joutunut suihkuttamaan kortisonisuihketta, nyt se oli siis kolmen viikon kiellossa, joten suihkuttelin Dermacoola rauhoittamaan aluetta. Lääkärin mukaan tämä trimmauksen jälkeinen reaktio on hyvin tyypillistä atoopikoille. Alla kuvissa näkyy mitkä alueet alkavat kutiamaan ja punoittamaan trimmauksen jälkeen, joten päätin että trimmaan toistaiseksi saksilla korvien ympäristön, toivottavasti se vähentäsi ihon ärsytystä. Ihon kesiminen eli ihon vaihtuminen on myös atoopikoille hyvin tyypillistä (uutta siis tämäkin tieto). Mutta hienoa oli kuulla se, että Dannyn korvat näyttivät sisältä nyt todella hyvältä, priimaa ne eivät ole, mutta lääkärin mukaan atoopikon korviksi erinomaiset. Joten kortisonin laittaminen korviin ruiskeen avulla on selvästi auttanut. Nyt kortisonia laitetaan korviin kerran viikossa, jatkossa kahden viikon välein. Toivon niin, että tämän avulla Dannyn korvat saadaan nyt siihen kuntoon, etteivät tulehdu niin usein eivätkä punoita. (Korvat ovat nyt olleet todella puhtaat ja niitä ei ell mukaan tarvitsekaan nyt puhdistella).

Alue joka ärtyy helposti, tässä kuvassa Dannyn korvat näyttävät tosi hyvältä todella pitkääääään aikaan

Toinen korva hieman punoittaa, mutta suuri edistys tämäkin verrattuna missä kunnossa ovat olleen kevään ja kesän.


Hennalle iso kiitos näistä kuvista <3




Eikka ja lapset odottaa ohjeita :)




Palkkaus kohdallaan...



Tiku ja Taku jo hieman väsyneinä...

Danny liitelee lapsen ohjaamana, katse kuitenkin mamissa :)

Syysiltojen lenkit <3

Vasten auringonlaskua

Viikonlopun aamut olivat upean sumuisia


Veijarin ilme <3





maanantai 1. syyskuuta 2014

Koiranomistajan painajaisnaapuri

Kuten otsikko kertoo, meidän uusi asunto ja siinä asuminen ei mennyt aivan putkeen, sillä kävi ilmi, että seinänaapurissa asuu jokaisen (?) taloyhtiön häirikkö, valittaja, "mikään ei ole koskaan hyvin" -tyyppi. Itse muutto sujui hyvin, koirat olivat mukana iltaisin muutaman kerran kun tavaroita kannettiin uuteen kotiin. Itse muuttopäivänä toki olivat hoidossa, kotiutuivat heti uuteen kotiin, tutut unipaikat löytyivät, samoin ruokapaikat ja kaikki oli hyvin. Kävivät vielä muuttopäivän jälkeisenä päivänä tyhjällä asunnolla ja hylkäsivät sen heti. Kääntyivät ovelle ja jäivät rappukäytävään odottamaan, että saimme vielä viimeisetkin tavarat mukaamme uuteen kotiin. Toki koti on vielä täynnä muuttolaatikoita, mutta eivät näytä häiritsevän poikia. Ihanan sopeutuvaiset vesselit <3 Mutta tähän se onni uudesta kodista päättyikin, ensimmäsen päivän päätteeksi vuokranantaja soitteli, että seinänaapurissa asuva nainen oli valittanut haukkuvista koiristani. WTF. Koirat haukkuivat lauantaina muutaman kerran. Eivät tuntitolkulla, eivätkä minuuttitolkullakaan. Vuokranantaja sanoi että kyseessä on todella hankala ihminen (olisi ollut ihan kiva tietää tämä fakta ennen asuntoon muuttoa, ei ehkä oltaisi muutettu sinne!) ja tämä henkilö on aikaisemmalla toimillaan saanut erään toisen henkilön muuttamaan taloyhtiöstä pois. Vuokranantaja sanoi, että hän kyllä uskoo minua, eikä tätä henkilöä kannattaisi ottaa vakavissaan. No sunnuntai illan päätteeksi tämä henkilö tuleekin soittamaan ovikelloani ja sanoo ettei hän siedä yhtään koirien haukuntaa. Sanoin hänelle, että koirat ovat haukkuneet viikonlopun aikana muutaman kerran ja että koirien haukunta kuuluu normaaliin kerrostaloelämään, koirat eivät hauku jatkuvasti eivätkä pitkiä aikoja. Hän sanoi minulle "minä olen osakkeenomistaja, sinä olet täällä vuokralla. Katsotaan kauanko asut täällä". Kivaa uhkailua heti alkuunsa. Soitin saman tien vuokranantajalle, jolle tämä henkilö oli jo ehtinyt raportoida että koirani olivat ulisseet tuntitolkulla jne. Koirat olivat eilen yksin noin 2 tuntia, enkä usko että ovat ulisseet, eivät ne ulise yksin ollessaan!! Nukkuvat hyvin tyytyväisenä. Tunnen ja tiedän koirani etteivät turhaan haukuskele yksin ollessaan, ollaan tehty yksinoloharjoituksia pennusta saakka  ja ovat tottuneet kerrostalossa asumiseen. Vuokranantaja pahoitteli kovasti tilannetta ja sitä että muutto alkoi näin ikävissä merkeissä, mutta ei keksinyt mitään ratkaisua tilanteeseen. Asia kuulemma otetaan käsittelyyn parin viikon päästä yhtiökokouksessa, siihen asti tilannetta "tarkkaillaan". Mahtavuutta. Näköjään näitä häirikköasukkaita todellakin on olemassa, aikaisemmin en ole moiseen törmännyt. Naurettavinta tässä on se, että tunnen tämän henkilön, monesti olen hänen kanssaan koirista jutellut, hänellä itsellään on välillä tyttärensä koira hoidossa ja omat koirani ovat tätä koiraa useasti moikanneet (samalla kadulla kun asutaan). Hän on aina mielellään rapsuttanut koiriani kun ollaan kadulla nähty ja kehunut kuinka ihania koiria minulla on. Eivät näköjään ole enää niin ihania kun asutaan seinänaapurissa. Tänä aamuna soitin isännöitsijälle, joka kertoi että tämä kyseinen naapuri oli jo heti käynyt aamutuimaan valittamassa, että koirani haukkuvat päivisin. Kerroin kyseisen henkilön uhkailusta ja siitä, että olemme juuri muuttaneet ja koirani ovat olleet viikonlopun aikana yksin muutaman tunnin, enkä usko niiden haukkuneen sinä aikana. Hänen kommenttinsa asiaan oli  "niinhän kaikki koiranomistajat sanovat, että koirat eivät hauku yksin ollessaan" ja muuta paskaa. Sanoi että tilannetta seurataan eli tuleeko valituksia muilta asukkailta (en usko että tulee). Siis ihan uskomatonta touhua. Mutta meitähän ei ihan noin vaan savusteta pihalle :o

Jottei mene liian vakavaksi tämä postaus, saanen esitellä koirien uuden lempparilelun, tämä on ihan huippu:

Kuva: Petenkoiratarvike


"Rengas on lampaanturkista, jossa on aito lampaan tuoksu, joka stimuloi koiran hajuaistia. Joustava kahva vähentää ohjaajan olkapään ja koira niskan rasitusta vetoleikkien tiimellyksessä."


ps. Kylläpä ovat joukkotarkkien hinnat nousseet siitä mitä olivat pari vuotta sitten. Dannylle oli alustavasti varattu paikka silmä- ja polvitarkkiin. Hintojen ja päivämäärän selvittyä kävi ilmi, että tarkki järjestetään samalla eläinlääkäriasemalla mistä kysyin kesällä tarjousta ja kappas vaan tässä ns. joukkotarkissa hinta oli täsmälleen sama kuin mitä itse tiedustelin eli mitään hyötyä joukkotarkista ei ollut verrattuna siihen että olisin itse varannut ajan! Kyynär- ja lonkkakuvatkaan eivät mielestäni olleet mitenkään joukkotarkkihintoja.

perjantai 15. elokuuta 2014

Kroppa kunnossa

Danny pääsi toista kertaa elämässään hierojalle, kun voitin onnekkaana lahjakortin kesällä arpajaisissa samalle hierojalle missä D kävi maaliskuussa. Danny ei heti muistanut paikkaa, joten oli satavarma että eläinlääkärillehän tässä tultiin, joten aluksi piti vähän haukkua ja arastella hierojaa. Vähän aikaa tehtiin tuttavuutta ennen kuin hierontapatjat otettiin esiin. Hyvin D malttoi heti alkaa kyljelleen makoilemaan. Molempien takajalkojen ponnistajalihaksessa oli jumittuma, D yritti piilottaa kipeän kohdan laittamalla jalkaa koukkuun, mutta ei onnistunut piilotus :) Sai ensin hieman laserhoitoa kipeää kohtaan lämmittämään ennen kuin lihasta päästiin hieromaan. Laserhoito rentoutti kyllä hienosti Dannya, antoi hieroa kipeän kohdan hyvin. Hieroja sanoi, että usein koirilla on tämä ponnistajalihas kireänä, varsinkin jos koira hyppii paljon (ja D kyllä pomppii paljon takajaloilla ja tietenkin jos agilitya harrastaa paljon). Mistään pahasta jumittumasta ei kuitenkaan ollut kyse. Hieroja sanoi, että Dannysta näkee, että se on aktiivinen koira ja että sillä on todella hienot lihakset. Tunnusteli myös komean sixpackin ja samoin vinot vatsalihakset olivat upeassa kunnosssa :) Sanoi että on ilo hieroa näin lihaksikasta kaveria <3 D käyttää kroppaansa tasapuolisesti, joten mitään toispuoleisia "kohtia" ei löytynyt. Muita jumittumia kropasta ei löytynyt. Nyt sen vasta ymmärtää miten koiran lihashuolto on tärkeää, vaikka meillä koirat elävät kuitenkin suurimman osan ajasta ns. kotikoirina ja loppujen lopuksi se harrastaminen on kaukana ns. aktiviisesta harrastamisesta, kun vertaa niihin koiriin, jotka käyvät useasti viikossa esim. agilitytreeneissä jne. Jos paljon liikkuvalla, mutta kuitenkin vähemmän tosissaan treenaavalla koiralla on pieniä jumeja, missä kunnossa ovat ne koirat, jotka treenaavat paljon useammin? Meillä hierontaväli oli 5 kk. Jännä nähdä missä kunnossa Eikka on, ikää kuitenkin jo tullut. Meillä on vielä Eikalle tutustumiskupongi käyttämättä samalle hierojalle. Yritän löytää Eikalle viikonloppuajan syyskuussa, vaikka se kiireinen kuukausi onkin mm. töidenkin puolesta, lisäksi on Dannyn korvakontorolli ja verikokeiden otto edessä syyskuun alussa, hammaskiven poistoa molemmille loppusyksystä, mahdolliset lonkka- ja kyynärkuvat, Dannyn silmä- ja polvitarkki. Rahan menoa ei voi estää :o Mutta tällä hetkellä olen todella iloinen siitä, että Dannyn kroppa on loistavassa kunnossa, vaikka muita terveyshuolia onkin <3


Kesäloman viimeiset kuvat:

Runopoika haaveilee <3

Nukuttaa...

Ilta-auringossa


Moiiiii!!

Dannyakin väsyttää...

Vohvelimaistiaisia odotellaan...

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Kesäloman loppu

Nyyh kesäloma on nyt pidetty ja huomenna on edessä paluu arkeen. Neljä viikkoa hellettä. Huh. Oikeastaan töihin paluussa kivointa on se, että aamulla aikaisin kun lenkkeillään, ilma on niin raikas ja vilpoisa. Mutta kyllä puudelitkin varmasti hieman epäuskoisena emäntää katsovat kun kello huomenna soittaa 5.30. Koirilla on oikeastaan ollut viiden viikon loma, sillä viikkoa ennen oman lomani alkua koirat olivat lomailemassa vanhemmillani ja siskollani, varmasti menee muutama päivä koirillakin taas tottua normaaliarkeen. Mielenkiinnolla odotetaan  mitä veijari keksii puuhailla työpäivän aikana :D Meillä on muutoksia edessä syyskuussa myös sen verran, että muutamme uuteen kotiin. Parasta muutossa on se, että uusi koti sijaitsee nykyisen kodin vieressä, joten minulla työmatka säilyy viiden minuutin kävelymatkan päässä ja meillä on edelleen lähellä hienot ulkoilumaastot ja hoitopaikatkin ovat edelleen lähellä :)

Pari viikkoa sitten oltiin Dannyn kanssa ainoana möllikoirana agilitykoulutuksessa. Mentiin kun pyydettiin :) Rata oli kakkosten tasoa, me mentiin sitä tietenkin osissa. Ihan riittävästi siinä meille oli haastetta. Hyviä vinkkejä saatiin tai siis lähinnä minä sain hyviä ohjeita ohjaamiseen. Danny teki taas parhaansa, itselläni oli vaikeuksia ohjaamisessa. Mutta ihan kiva fiilis jäi! Ollaan Dannyn kanssa varasijalla Jessica Svanljungin tokokoulutukseen syyskuun lopussa, tuskin mukaan päästään. Olisi ollut kyllä hienoa päästä tokon MM-mitalistin oppiin ja Jessicallahan itsellään on toinen kisakoira keskikokoinen villakoira (Ruotsin tuonti), joten varmasti oltaisiin saatu hyviä vinkkejä. Mietin vielä menisinkö kuunteluoppilaaksi, varmasti saisin paljon vinkkejä treenaamiseen.

Mitä treenaamiseen tulee, helteiden vuoksi ei pahemmin olla treenattu (ja itseäkin on kyllä laiskottanut), mutta jotain sentään ollaan saatu aikaiseksi iltalenkkien ohessa. Dannylle on tauko tehnyt hyvää ja on saanut miettiä esim. ruutua. En tiedä onko kaveri treenannut salaa, mutta juoksee nyt ruutuun itsevarmasti ja hyvällä laukalla. Enää ei pysähdy kesken matkan tarkistamaan mihin minä jäin. Pysähtyy sinne hyvin, mutta menee maahan vasta istumisen kautta. Nooh tähän on varmasti syynä se, että liikkeestä istumista on treenattu melkein joka lenkin yhteydessä ja on sen nyt oppinut varmaksi, joten täytyyhän sitä tarjota muidenkin liikkeiden ohessa :) Joten ollaan jätetty ruudussa maahanmeno hautumaan ja otetaan ainoastaan iloisia ruutuun menoja. Olen myös kutsunut ruudusta luokse liikkeenomaisesti, tulee niin vauhdilla että seuraamisessa edistää. Mutta tosiaan liikkeestä istumisen oppi loppujen lopuksi aika nopeasti, mutta istuu ajoittain todella hitaasti. Kokeiltiin myös zetaa, hyvin ohitettiin törpöt, ei vilkuillut niitä. Istuminen ja maahanmeno menivät ok, mutta seisomisen istui. Ja hyppynoutoa ollaan tehty muutaman kerran, jos Danny osaisi puhua, sanoisi varmasti että hyppynouto on sen lemppariliike voittajaluokassa :) Tekee sen vauhdikkaasti, mutta jos joutuuu noutamaan kapulan viistosta, sivuttaa paluumatkalla esteen, joten paljon tullaan treenaamaan vinoja heittoja. Ollaan me näköjään kuitenkin jotain saatu aikaiseksi loman aikana, jee. Eikkakin on päässyt treenaamaan ruutua ja zetassa Eikka on tosi pätevä ja tykkää myös hyppynoudosta ihan kybällä, enemmän kuin tavisnoudosta :)

Tokon MM kisoja tuli seurattua tiiviisti, helteellä kun ei pahemmin muuta jaksanut tehdä. Hienoja suorituksia, myös harmittavia epäonnistumisia. Aika jännä juttu myös se, miten vapaasti liikkeiden jälkeen jotkut ohjaajat tuulettivat, siis yksikin ohjaaja hyppi ilmaan useamman kerran ja nosti kädet monta kertaa ylös (ainakin kahden liikkeen jälkeen). En ole koskaan nähnyt kenenkään oikeastaan tuulettavan EVL kokeissa, joten vähän erikoiselta näytti tuollainen tuulettaminen. Erikoista että se sallitaan arvokisoissa. Me täällä Suomessa ollaan tututtu eleettömään ja korrektiin käytökseen kehässä :) Voitto meni ansaitusti Saksaan upealle bortsulle. Bortsuja tietenkin suurin osa koirista, mutta kivasti oli muitakin koiria mm. näin pari tosi kivaa labbista, papillonin, tollerin ja super ihanan Japanin joukkueen corgin. Ihmeesti sitä itsekin sai kisoja katsellessa treeni-intoa :)  Ja hienoa, että Kennelliitto tarjosi live-kuvaa kisoista, en muista koskan katsoneeni tokon arvokisoja livena netissä. Suomalaiset ovat edelleen tokossa huipulla, mikä on huikeaa vuosi toisensa jälkeen. Suomelle joukkuekultaa ja henk.kohtaisessa kisassa hopeamitali. Niin, niin hieno laji, vaikka ei niin mediaseksikäs laji kuten agility.

Tänä aamuna suuntasimme kauemmalle metsälenkille, sillä lämpömittari näytti yllättävän vähän eli 19 astetta! Koirat nauttivat metsän tuoksuista, vapaudesta, järven rannalla riehumisesta <3 Nyt kotona makoilee kaksi väsynyttä, mutta onnellista puudelia.

















tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kesälomailua ja lääkärillä

Kolmas, helteinen lomaviikko menossa...ensi viikolle on luvattu vieläkin helteisempää. Huh. Mittari on tähän mennessä näyttänyt korkeimmillaan 30 astetta. Helteen vuoksi ollaan herätty aamuisin viimeistään kahdeksalta (muutaman kerran ollaan nukuttu "pommiin" yhdeksään), välillä jopa seitsemältä. Kyllähän se uni maittaisi näin lomalla, mutta kyllä näillä helteillä on viimeistään kahdeksalta lähdettävä aamulenkille, jotta koirat jaksaisivat kulkea. Metsässä ja hiekkatiellä ollaan kuljettu, koirat ovat uineet tai vähintäänkin kastautuneet kahdesti päivässä. Yöt koirat viettävät parvekkeella, joka on ehdottomasti vilpoisin paikka betonilattioineen. Päivisin koirat nukkuvat ja nukkuvat. Jossain välissä käydään lyhyesti ulkona pisuttelemassa, illalla lenkille aikaisintaan klo 21.30. Hyvin ovat koirat jaksaneet näillä keinoilla. Treenailtu ollaan tosi vähän, tauko tekee hyvää. Treenaillaan sitten loppukesästä, jolloin kelitkin varmasti ovat paljon viileämmät. Paitsi loppuviikosta on agilityn yhden illan koulutus, jolloin meille tulee ulkopuolinen kouluttaja. Toivottavasti kelit olisivat vähemmän helteiset :o

Helteen viettäjät parvekkeella...


Kiitos järvessä viihtymisen koirien jalkakarvoissa oli aika paljon takkuja, joten trimmasin molempien jalkakarvat tosi lyhyiksi, samalla trimmaisin muualtakin lyhyemmäksi. Molemmilla on nyt sporttiset lookit :) Danny näyttää välillä tosi pullukalta Eikan rinnalla, sillä vaan on enemmän lihaksia tai sitten tosiaan on hieman tukevampi rakenteeltaan. Dannyn paino näytti tänään 9 kg eli 200g vähemmän kuin kaksi viikkoa sitten (Eikka on korkeampi ja painaa 10 kg).

Hännälle on vielä tehtävä jotain :D Näissä kuvissa D ei kyllä yhtään näytä pullukalta!

Ihan kuin Eikka olisi saanut lihaksia :)
Tänään oli Dannylla korvakontrolli:

Molemmat korvat ulkoisesti rauhalliset, eritenäytteissäkään ei huomautettavaa. Lievää punoittelua korvakäytävässä ja korvakäytävän ihon suulla. Muuten iholla ei huomautettavaa.
Atooppisen ihosairauden hoito ei ole nyt riittävä. Atooppinen ihosairaus on etenevä sairaus ja kovin aaltoileva sairaus (on parempia ja heikompia kausia). Tavoitteena siedätyshoito.

Kotihoitona:
Korviin 1 ml CortAvance-kortisonia joka toinen päivä 2 viikon ajan.
Korvien ympärille ja korvalehtiin suihkaus CortAvance-kortisonia kerran päivässä 2 viikon ajan. Toistaiseksi ei puhdistella korvia korvanpuhdistusaineella.


Lopetetaan kortisonin käyttö 2 viikon kuluttua ja otetaan kontrolli 3 viikon päähän kortisonin lopettamisesta. Näin voimme tehdä allergian seulontatestin kesän allergeenien suhteen: siitepölyt, heinät ja rikkaruohot. Tänä aikana (3 viikkoa ilman kortisonia) voi käyttää tarvittaessa kutisevalle iholle DermaCool-suihketta.

Mukavaa loppukesää hauskalle Dannylle ja Dannyn perheelle!

Eli toisin sanoen vaikka Dannyn korvissa ei ollut enään baktreereita, eikä likaa, eivät korvat ole vieläkään lähellä normaalia. Kyllä sen arvasinkin, on kuitenkin rapsutellut korvia ja iho selvästi punoittaa korvakäytävän ihon suulla, on myöskin ravistellut päätään hieman. Lääkäri sanoi että tilanne näyttää kuitenkin hyvältä, korvien tilanne on hallinnassa, nyt vain tarvitaan vielä tehohoitoa tuon kortisonin muodossa. Voi Danny ja korvaongelmat, pennusta saakka niiden kanssa on taisteltu. Huoh.

Danny käyttäytyi nyt paljon rennommin odotusaulassa kuin viimeksi, ei haukkunut ihmisille ja rauhallisesti katseli muita potilaita. Mutta lääkärin avatessa vastaanottohuoneen alkoi D haukkumaan kovasti, huoneessa kuitenkin lopetti heti haukkumisen ja takajalat pitkällä takana uskaltautui lääkäriä tervehtimään. Korvien tähystykset sujuivat hyvin. Lääkäri sanoi Dannyn käytöksen, ilmeiden ja eleiden perusteella, että Danny on tosi persoonallinen koira. Kyllä, tiedetään. Siksi se onkin niin huippu tyyppi <3

Kesäisen kuvapläjäys vielä tähän loppuun, kuvat otettu ilta-auringossa.