Joulutervehdys

Hyvää Joulua kaikille blogin lukioille! Paljon onnea, menestystä ja terveyttä vuodelle 2013!

Tänä aamuna kävimme ekaa kertaa tänä talvena järven jäällä lenkillä. Ihanaa että järvi jäätyi tänä vuonna jouluksi, viime jouluna nurmikko näkyi eikä lunta todellakaan ollut yhtään. Koirat nauttivat juosta vapaana, molemmille uni maittoi pitkin päivää ;)

Vuosi 2012

Vuosi 2012 lähenee loppuaan ja on aika summata tämä vuosi. Eikan vanhasta blogista löysin 2012 vuoden tavoitteet ja nehän näyttivät tältä:
"Tavoitteena vuonna 2012 on siis osallistua alokasluokan kokeisiin ja tavoitteethan pitää asettaa korkealle joten tähdätään TK1 tunnuksen saamiseen." Osallistuttiin kolmeen tokon alokasluokan kokeeseen, ekasta kisasta räpellettiin ALO3 ja kahdesta seuraavasta ALO1. Loppusyksystä emme saaneet kisapaikkaa joten TK1 metsästys jää ensi vuoden puolelle."Kuluvan vuoden muita suunnitelmia ovat match showt ja viralliset lonkka- ja kyynärkuvat. Toivottavasti päästään kokeilemaan myös agilityä. Ja edelleenkin haaveissa on se toinen villis :)" Kerran käytiin mätsärissä, Eikka juoksi ja seisoi tosi nätisti, mutta emme sijoittuneet punaisissa. Agilityn alkeiskurssi tuli suoriettua kesällä, oli tosi kivaa ja super hauskaa vaihtelua tokon rinnalla! Lonkka- ja kyynärkuvat jäivät ottamatta, mutta sen sijaan käytiin polvi- ja silmätarkastuksessa, josta saatiin molemmista terveet paperit.
Ja toteutuihan se haave toisesta villakoirasta ♥ Ihana Danny boy, hurmuri,veijari, hyper aktiivinen pikku kaveri tuli ja sulatti kaikkien sydämmet ♥

Mitähän ensi vuosi tuo tullessaan :)
Eikka ~ toivottavasti ensi vuonna selvittäisiin ilman mitään tulehduksia tai antibioottikuureja. Atoopikon elämä on aina välillä hankalaa ja salapoliisityötä. Vaikka tänä vuonna Eikalla oli korvatulehdus ja vatsapöpö niin silti minusta tuntuu että tämä vuosi oli paras tähän mennessä tervyden puolesta. Ja Eikka on Dannyn myötä oppinut syömään kaksi kertaa päivässä (nyt söisi jopa kolmekin kertaa :) Eikalle on aina ruoka maistunut, mutta vain kerran päivässä. Aamusapuskoille ennen vain tuhahdettiin. Eikan paino oli heinäkuussa 9,3kg, nyt 10kg. Kropaltaan Eikka on aina ollut hoikka poika, massan saaminen ei olisi pahitteeksi, mutta tyytyväinen olen että paino on noussut :)

Tokossa metsästetään siis sitä vikaa ALO1 että päästään toden teolla AVOn liikkeitä treenaamaan. AVOn liikkeet ovat nyt jo hyvällä mallilla. Super tyytyväinen olen kaukoihin sekä hyppyyn, luoksetulossa seisomista ollaan treenattu vähän ja se sujuu aika kivasti myös. Tosin Eikka on tosi kova ennakoimaan, joten hyppyä ja luoksetuloa AVOn malliin ei nyt pahemmin treenailla ettei ALOn kisoissa sekoita noita nyt ihan vallan. Nouto tulee olemaan todella vaikea liike Eikalle, koska kapula ei kiinnosta pätkääkään.Huoh.

Dannylle ei aseteta mitään tavoitteita ensi vuodelle, kunhan kasvaisi kivaksi koirakansalaiseksi :) Tokoilut ovat kyllä menneen niin hyvin, että eiköhän Dannysta vielä hyvä tokon harrastaja tule. Pari päivää sitten kävimme useamman viikon jälkeen yhteistreeneissä vapaavuorolla. Vähän arvelutti miten Danny siellä käyttäytyy, on nimittäin aikamoinen villikkovaihe menossa. Lenkillä kaikille koirille uikutetaan, välillä jopa haukutaan (näiden lisäksi lapset, pulkat, rattikelkat ja jotkut ihmiset ovat Dannyn mielestä todella epäilyttäviä ja niille haukutaan). Aluksi treenipaikalla katseli ympärilleen ja kuului pienen pieni uikutus, mutta kun alettiin töihin niin kappas vaan Danny muistikin että tämä on se paikka jossa tehdään kivoja juttuja ja keskittyminen oli todella hienoa. Yhtään ei välittänyt muista koirista! Tehtiin about minuutin pituinen paikkamakuu, niin hienosti makasi paikallaan tyynen rauhallisesti, ei vilkuillut sivuille vaan napitti minua. Matkaa oli ehkä 10 metriä. Tehtiin myös paikallaistumista häiriöllä, luoksetulo, ruutu ja vähän seuraamista. Jäi taas niin hieno fiilis tuon junnun osaamisesta ja nimenomaan keskittymisestä. Ihana, villikko Dannyni ♥
Olisi kiva päästä kokeilemaan ensi kesänä agiltya Dannyn kanssa.

Molemmille toivon tietysti terveyttä, iloisia ja onnistuneita hetkiä ja elämyksiä.Lisäksi terveystarkit odottavat molempia myös ensi vuonna.

                                         Noutoharjoittelua med Danny

                                          Metsässä taas

Uusi treeniliivi (Helsitar.com), iso plussa heijastinosasta edessä ja takana

Talvi on täällä!

Ensin tuli lunta ja sitten seurasivat pakkaset perässä. Tänä aamuna mittari näytti -19! Eikan tassut ovat herkät joten äitini tekemät fleecetossut tulivat jälleen tarpeeseen sekä talviviitta. Toistaiseksi Danny on tarjennut hyvin ilman varusteita. Eilen oli todella aurinkoinen iltapäivä, joten koirien kanssa kävimme kylällä ihmettelemässä joulunavausta. Danny näki ekaa kertaa elämässään hevosen, pienen ponin. Tuskin tajusi mikä eläin on kyseessä, hiljaa uikutteli vain. Dannylle tekee hyvää nyt nähdä ihmisiä, nyt on nimittäin sellainen vaihe menossa, että joka vastaantuleva ihminen (koirista puhumattakaan) olisi tervehdittävä. Jotkut ihmiset ovat Dannysta hieman epäilyttäviä, esim. jos pimeässä joku ihminen seisoo kadunkulmassa Danny alkaa haukkumaan. Murkkuikää, mörköikää. Kuka tietää :D

Lumentulon Eikka otti coolisti, tykkää tosin välillä kieriskellä lumessa. Tietenkin Danny tekee samaa perässä :D Dannyn mielestä lunta on myös kiva potkia takajaloilla ja ottaa hauskoja loikkia hangessa.

Tokoilut ovat nyt tauolla, lumentulon jälkeen ei olla treenattu yhtään mitään. Intoa riittäisi kaikilla meillä kolmella, mutta tauko tekee hyvää :) Loppuviikosta olen lomalla 4 päivää joten ehkä silloin otan lumikolan käteen ja teen pienen tilan taloyhtiön takapihalle meidän tokoteeneille tai sitten menemme sadan metrin päähän laivarantaan missä olisi tilaa treenata. Tai sitten vain otamme rennosti :D

Näitä kuvia katsellessa tulee mieleeni vain yksi ajatus: JÄRJESTELMÄKAMERA olisi ihana omistaa!

Mitä, sanoiko joku jotain?

Saatiin tällainen erimallinen noutokapula, kiva juttu tämäkin!

Levottomia aikoja

Kuten otsikko kertoo meillä eletään levottomia aikoja, nimittäin narttujen juoksut ovat sekoittaneet poikien tunteet :D Melkein kaikilla tutuilla tyttökoirakamuilla on juoksut ja tuntuu, että joka toisella vastaantulevalla nartulla on juoksut. Molemmat puudelit kiljuvat narttujen perään ja lenkeillä halutaan vetää koko ajan. Eikka on toiminut esikuvana Dannylle miten äännellään narttujen perään. Muutaman kerran Danny pääsi vikkelänä poikana hyppäämään isokokoisen nartun selkään, mitään vaaraa astumisesta ei kuitenkaan ollut :D Jännä miten Danny on jo 8 kk ikäisenä kiinnostunut nartuista, Eikka ei vielä tuon ikäisenä tiennyt mitään narttujen juoksuista, koipeakin alkoi nostelemaan (eli merkkailemaan) lenkeillä säännöllisesti vasta 11 kk ikäisenä.  Ei näköjään haittaa se, ettei Dannyn toinen kives ole laskeutunut, tunteet ne ovat voimakkaat noinkin nuorella kaverilla. Molemmat viihtyvät myös ikkunalla katsomassa ulos tai parvekkeella tarkkailemassa menisikö kadulla joku kiva tytsy.Viime lauantai aamuna heräsin 7.20 kun Eikka istui sängyllä katsomassa ulos (saa kuonolla siirrettyä verhot sivuun), minun kääntäessä kylkeä malttoi kuitenkin käpertyä vielä jatkamaan unia. Keväällä juoksujen aikaan Eikka heräsi jo viideltä katselemaan ulos :D

Kovin on harmaata ollut joka päivä, vettä sadellut enemmän tai vähemmän. Auringosta ei ole tietoakaan, toivottavasti sääennustuksiin on uskomista ja saataisiin loppuviikosta lunta. Olisi kyllä ihanaa! Mitään ihmeellistä ei olla touhuiltu…ulkoilua ja treenailua enemmän tai vähemmän :D Dannyn kanssa olen vaihtanut palkkaa merkillä ja ruudulla makupalasta leluun ja hyvin näyttää sekin kelpaavan, iloisesti juoksee merkille/ruutuun kun käsky tulee ja ottaa lelun. Seuraavaksi aletaan treenaamaan pysähtymistä, että siellä merkillä ja ruudulla osattaisiin pysähtyä J Dannylla ei tietenkään ole hajua miksi treenataan ja mitä treenataan, kaikki on hauskaa leikkiä ja yhdessä touhuilua. Välillä tuntuu että Dannylle riittäisi palkaksi vaan se että saa tehdä kanssani jotain. Ihana, taitava Danny <3. On mielenkiintoista treenata aikuisen ja pennun kanssa, varsinkin kun tehdään jotain uutta juttua ja näkee miten pentu ja aikuinen reagoivat tilanteeseen.  Noutokapulan kanssa edetään hitaasti, mutta eihän meillä mihinkään kiire ole. Tunnistuskapula vaihtui oikeaksi noutokapulaksi. Eikka ottaa sen suuhunsa, ei mitenkään yli-innokkaasti, mutta ottaa kuitenkin. Pitää sitä pienen siirtelyn jälkeen tosi hyvin rauhallisena eikä pudota ennen kuin annan luvan. Seuraavaksi edetään siihen, että Eikka ottaisi sen suuhun lattialta käteni sijaan. Danny taas ottaa kapulan suuhunsa yli-innokkaasti tyyliin ”jee jee tää on kiva leikkikalu”, mutta ei malta pitää sitä suussa ellen pidä itse hieman leuasta kiinni. Mutta edistystä tämäkin, alkuun Danny ei millään halunnut ottaa kapulaa suuhunsa.

EDIT: illalla Danny vihdoinkin piti kapulaa suussa tosi nätisti. Jopa niin rauhallisena, että minulla oli aikaa ottaa tämä kuva. Danny on niin innoissaan kapulasta, että päätin kokeilla noutoa eli heitin kapulan parin metrin päähän ja katsoa mitä tapahtuu. Tadaaa Danny kävi ottamassa kapulan suuhunsa, ei jäänyt pureskelemaan eikä leikkimään vaan toi sen minulle, pudotti maahan, mutta se nouti!! Tehtiin pari kertaa uudestaan ja haki yhtä innokkaasti ja piti hetken myös suussaan ennen kuin sanoin pudota. Dannyn lempparijuttuja ovat keppien, oksien, risujen ja välillä roskienkin kanniskelu joten ehkä sen vuoksi noutaminen on niin kivaa!

Hei mäkin osaan!

 

Pidä, pidä :) Niin se noutokapula pysyy suussa. Eikan ilme kertoo kaiken "no jaa pidetään nyt vaikka ei niin paljon kiinnosta" :D

Danny /Ruudun treenaus lelun kera. Yleensä ottaa lelun suuhunsa, nyt kävi vain koskemassa :D

Merkin treenaus ihanan lempparipallon kera :)

Arkielämää

Normaalia arkea ollaan elelty...ulkoilua, tokon treenailua, tassujen ja jalkojen pesua, pesua, pesua (it never ends)....Sitä talvea odotellessa!

Dannyn kanssa tokokurssi päättyi, nyt treenaillaan opittuja juttuja kotona ja ehkä alkuvuodesta alkaa ohjatut treenit taas. Molempien koirien kanssa ollaan treenattu joka ilta noutokapulan pitoa. Molempien mielestä noutokapula on super YÖK. En koske, en ota, en halua, mikä toi on, ei kiinnosta :D Eikan kanssa ollaan joskus aiemmin totuteltu kapulan pitämistä suussa, mutta se ei silti todellakaan ole mikään lempparijuttu. Parin viikon (?) treenin jälkeen molemmat ottavat kapulan suuhun ja pitävät sitä suussaan pienen hetken (voi kun sitä kapulaa olisi kiva pureskella ja liikuttaa suussa). Muistin että minulla on kesän kurssilta tunnistusnoutokapuloita tallessa ja otin sellaisen käyttöön. Sitä on paaaaljon kivempi pitää suussa, mennään hetken aikaa sillä ja siirrytään sitten varsinaiseen noutokapulaan. Pääasia että oppivat ettei kapulaa pudoteta ilman lupaa.

Jee tunnistusnoutokapula on kiva pitää suussa



Joko saa pudottaa, joko?


Videoita treenailusta jos jotakuta kiinnostaa, itse ainakin kiva katsoa näitä joskus jälkeepäin ja nähdä missä vaiheessa on joskus oltu :)

Paikalla istuminen

Ruutu / Danny

Merkki / Danny

Ruutu / Eikka

                                                    

Merkki / Eikka

                   

Aina ei mene ihan putkeen ;)

Näihin kuviin ja tunnelmiin

Ihanaa ensilumi on maassa! Olemme saaneet nauttia viime päivinä todella hienoista ulkoilukeleistä lumen, auringon ja pikku pakkasen kera. Kyllä tätä on niin kaivattu, sadetta ja harmaata on ollut tänä syksynä ihan tarpeeksi. Puudelit kovasti nauttivat juoksuista ja leikeistä lumessa, Dannyn mielestä lumi on ihan ok juttu, ei siitä mitenkään riehaantunut. Kuonolla siirtelee lunta ja ihmettelee missä kaikki tuoksut ovat. Sekä kyttää kuinka lumi lentää kun emäntä kulkee eteenpäin lumessa: varsinainen lumisade on vielä Dannylta kokematta. Lunta kun on sadellut lähinnä yöaikaan.

Mitään ihmeellistä emme ole viime aikoina touhuilleet, tokoilua treeneissä ja kotipihassa. Pari kertaa on vielä jäljellä tokokurssia Dannyn kanssa, hitaasti mutta varmasti olemme yhdessä kehittyneet. Välillä olen miettinyt onko Danny liian vilkas ja kiihkeä tokoiluun, mutta sitten pikkuinen tekee täydellisen paikalla makaamisen tai istumistreenin ryhmässä ♥  Luoksetulosta ei vauhtia eikä iloa puutu. Ruutuun juokseminen on myös vauhdikas ja hyppy on tosi kiva, malttaa jäädä seisomaan esteen toiselle puolelle nätisti. Seuraamisessa olemme myös menneet eteenpäin, kovasti vain tahtoisi kaartaa suorasta linjasta eteeni napittamaan minua. Ehkä vain kuvittelen että Danny on liian malttamaton tokoon, pentuhan se vasta on. Ihanaa että intoa ja pentumaista menoa riittää :)

Eikan kanssa tähdätään hallikokeeseen joulukuussa. Ikinä emme ole edes hallissa treenanneet joten (vähän) jännittää miten Eikka reagoi uuteen paikkaan ja uusiin häiriöihin. Kuitenkin minulla on tosi rauhallinen ja luottavainen fiilis Eikan suhteen. Mennään nyt kokeilemaan jos saataisiin se vika ykkönen sieltä. Tai eihän meillä ole vielä koepaikkaakaan varmistettu, odotellaan ilmoittautumisajan alkamista :D

Näihin talvisiin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää tämän päiväinen kirjoitus:

Kaunis aurinkoinen pakkasaamu järven rannalla.
Kuva Henna K.

Danny nauttii kauniista aamusta ♥
Kuva Henna K.

Videoita ja kuvia

                                        Lempparileikki puudeleiden kesken 12.8.2012
                                 

                                         Ja taas mennään hanskan kera 16.10.2012

                                          Danny oppi vihdoinkin tehotreenien myötä menemään maahan ilman
                                          käsiapuja :) Varoitus: volyymia kannattaa heti laittaa pienemmälle
                                          ennenkuin hihkaisen "maahan" :D

                                          Ja taas mennään!

 

                                         Varhaisena elokuun aamuna rantatiellä.

Uusia pentunäyttelykuvia, kiitos Tanja Hellgrén :)

Teltassa on kiva katsella ja odotella ennen kehään menoa :)

Puudeli ilmaan tuomarin asettaessa pöytää uusiksi :D

Veljekset jonossa ~Danny, Bambi ja Bruno.

      

Syksyn fiiliksiä

Syksyisissä tunnelmissa mennään tätä lokakuuta, paljon on satanut joten sadeviitat ovat tulleet tarpeeseen. Eikalla on myös ns. kurahaalari, jota on tullut myös käytettyä, pääsen vieläkin helpommalla pesu- ja kuivausurakassa :) Sade ei haittaa kummankaan koiran menoa, yhtä lailla juostaan ja kisaillaan oli sää mikä tahansa. Itse olen kaivannut niitä kauniita aurinkoisia syysilmoja, tuntuu että lehdet lentävät puista ihan huomaamatta tuulen mukana. Siksi nyt yritän muistaa ottaa lenkeille kameraa mukaan ennen kuin kaikki puut ovat karistaneet lehtensä ja syksy on jäänyt taakse. Dannyn mielestä lentävät lehdet ovat tosi kiva juttu, Eikkakin välillä innostuu niitä jahtaamaan.

Dannylla oli mysteerinen oksennusepisodi. Heti pentunäyttelyn jälkeisenä sunnuntaina teki vesiripulit, tämän jälkeen vatsa rauhoittui mutta oksenteli kerran päivässä, yleensä iltaruoka tuli ylös yöllä tai seuraavana aamuna. En ollut kovin huolissani, sillä päivän kaksi muuta ateriaa pysyivät hyvin sisällä ja Danny oli reipas, iloinen oma itsensä, joi normaalisti ja ruoka maistui. Annoin viikon verran Canicur pastaa sekä ruokana helposti sulavaa keitettyä kanaa raejuuston tai kermaviilin kera. Nyt ei ole oksennuksia tullut neljään päivään joten ohitse meni. En tiedä mikä tuon aiheutti, jokin pöpö, stressi? Vai oliko syönyt jotain sopimatonta? Toivottavasti oireet eivät enää palaa, jos näin käy täytyy alkaa tutkimaan mikä sitä aiheuttaa.

Ah tervetuloa uhmaikä. Kas siinäpäs odotettu juttu :D  Dannylla on ollut tätä näkyvissä jo jonkin aikaa. Ai miten se näkyy käyttäytymisessä?
1) Vapaana ollessaan ei tule luokse vaan jää istumaan tai seisomaan, ei auta vaikka kuinka iloisesti kutsun. Ainut millä tulee luokse on kun heiluttelen hansikkaita, pipoa tai jotain muuta kivaa (pitäisi aina muistaa ottaa kiva lelu mukaan). Välillä tulee iloisesti luokse, mutta jää metrin päähän ja pinkaisee sitten takaisin karkuun.

2) Lenkeillä pitää ottaa oma talutin suuhunsa (tai Eikan) ja alkaa murisemaan peppu pystyssä ja alkaa riuhtomaan talutinta.

3) Haastaa Eikkaa enemmän kuin aikaisemmin eli komentaa haukkumalla ja yrittää repiä korvia tai ottaa otteen niskasta. Eikka on kyllä kärsivällinen kaveri, murisee kyllä takaisin ja komentaa, mutta ei niin tosissaan mitä on muutaman kerran tehnyt kun Danny ei ole uskonut. Kaikesta huolimatta hyvät kaverit ovat ja nukkuvat lähekkäin, mutta silti pitää omasta asemasta vääntää taistelua. Uskon kuitenkin että Eikka tulee Dannyn pitämään ruodussa uhmaiässä sekä murkkuiässä :) Hoitotoimenpiteissä tai treeneissä uhmaikä ei mitenkään onneksi näy. Muutenkin olen ottanut rennosti tämän uhmailun kanssa esim. jos ei anna kiinni en lähde taistelemaan vaan jätän huomioimatta ja lähden tilanteesta pois. Toinen vaan innostuu  enemmän jos teen siitä numeron. Taluttimen kanssa riehumisesta teen lopun. Uskoo kyllä mutta saattaa koittaa taas uudelleen kymmenen metrin päästä ;) No ei tältä kaverilta luonnetta puutu ;)

Kahden koiran valokuvaaminen ei ole helppoa, jos toinen on fiksusti niin toinen pelleilee :)

  

Söpö Eikka

Mun lelu!

Mun sulka!