Sairaskertomusta ja vähän muutakin :)

Tasan kaksi viikkoa sitten Dannyn masu oireili oudosti. Kaikki alkoi torstai aamuna kun Danny oksensi lenkillä 4-5 kertaa peräkkäin ruskeaa nestettä ja hieman ripuloi. Vein koirat työpäiväksi hoitoon vanhemmilleni jossa Danny oli ollut ihan pirteä. Annoin varovaisen vähän ruokaa töiden jälkeen sekä illalla. Perjantai aamuna heräsin Dannyn oksenteluun, säikähdin hieman sillä Dannyn oksennus näytti todella omituiselta punaiselta kasalta. Nesteessä näkyi vaaleanpunaisen väristä nestettä (verta?). Vein koirat taas vanhemmille hoitoon, Danny oli taas ihan pirteä oma itsensä, mutta ei ollut juonut. Vatsa toimi normaalisti. Annoin illalla varovaisesti taas ruokaa. Ruoka pysyi sisällä 4 h kunnes heräsin keskellä yötä Dannyn oksenteluun, taas punainen kasa tavaraa lattialla. Tällä kertaa otin kasasta valokuvan (tässä se teille ihasteltavaksi :D EDIT: kuva siirretty tämän postauksen ihan loppuun, oli sen verran raju kuva aloittaa tämä postaus. Kuva oli minulla muuten mukana vastaanotollakin. Ell ei ollut huolissaan kuvan nähtyään, oksennuksen mukana saattaa tulla verta jos vatsa on ärtynyt, samoin ulosteessa saatta olla verta. Jos veri on tummaa silloin on syytä ottaa yhteys ell).

Nukuin loppuyön levottomasti (Danny nukkui ihan levollisesti murehtimatta), kuuntelin Dannyn masun lorinoita ja päätin että aamulla lähdemme päivystykseen. Päivytyksessä odottelimme vuoroamme noin tunnin verran. ELL epäili että Danny oli syönyt jotain sopimatonta joka oli aiheuttanut vatsapöpön. Vierasesineen mahdollisuutta ei voitu varmaksi sulkea pois, sitä ei kuitenkaan lähdetty tutkimaan, sillä vierasesine yleensä aiheuttaa sen että ruokailun jälkeen koira oksentaa heti. Dannyn vatsassa ei tuntunut kipua, Danny tosin jännitti tutkimusta ja hieman köyristi selkäänsä. ELL mukaan Danny oli suhkot pirteä mutta hieman kuivunut. Päätettiin aloittaa nesteytys ja sai myös oksennuksenestolääkkeen pistoksena niskaan. Otettiin myös laajempi verikoe. Verikokeissa kaikki ok, punasolut olivat hieman koholla, mutta eivät mitenkään merkittävästi. Kaikki muut arvot normaaleja. Dannyn mielestä verikokeen otto, nesteytys sekä pahoinvointipiikki niskaan olivat yhtä suurta draamaa. Kovasti piti siis meteliä siinä vaiheessa kun verikoetta varten neulaa laitettiin ja siinä vaiheessa kun nesteytystä varten laitettiin neula niskaan, kovasti sain pitää kiinni veijarista. Rauhoittui kyllä kun neulat olivat paikoillaan ja hyvin saatiin verikoe otettua, nesteytyksen aikana myös oli rauhallisena paikoillaan sen jälkeen kun neula oltiin saatu laitettua niskaan, mutta piti koko ajan teatraalisen pientä ääntä toimituksen ajan. Pyysin lääkäriä tarkistamaan myös Dannyn korvat koska on niitä rapsutellut. Korvat hieman punoittivat ja vähän jäi vanupuikkoon liikaa, otettiin korvista näytteet jotka olivat puhtaat. Kehoitti puhdistelemaan niitä usein (kerran viikossa) ja jos alkavat likaantumaan on aika tulla takasin lääkäriin. En tiedä miten saisin korvat täysin rauhoittumaan, ovat kyllä puhtaat ja likaa tosiaan tulee kovin vähän. En tiedä miksi ne silti ovat hieman ärsyyntyneet. Kotiin lähdimme seuraavien lääkkeiden kera:
Pepcid - mahanhapposalpaaja
Cerenia - oksennuksen/pahoinvoinnin estolääke
Alla näkyvä Virbacin Nutri-plus gel -ravintolisägeeli


Tätä ravintogeeliä tulee tästä lähtien löytymään koirien omasta lääkevarastosta. Maistuva geeli, joka antaa energiaa. Oikein hyvä tuote jos koira ripuloi/oksentaa.  

 Kotiohjeena oli antaa keitettyä kanaa ja riisiä ruokalusikallinen kerrallaan useasti päivässä (lisäksi tupla-annos Inupekt Fortea). Sitten lisäten ruoan määrää ja vähentäen ruokailuaikoja. Näin tehtiin ja oksentelua ei enää esiintynyt, mutta ei edelleenkään juonut. Annoin ruoan sekana riisin tai kanan keitinlientä joten sai siitä nestettä. Danny voi hyvin vatsaepisodista huolimatta, kyttäsi ruokaa aina kun menin keittiöön tai aukasin jääkaapin oven, mutta ei juonut neljään päivään oma-aloitteisesti. Kunnes viidentenä iltana leikki pidemmän aikaa vanhemmillani pallon kassa, kuumahan siinä tuli ja vihdoinkin joi. Miten voikaan olla niin hieno ääni kun koira juo :) Pikkuhiljaa palattiin normaalin ruokaan ja Danny alkoi vihdoinkin juomaan enemmän kuin kerran päivässä (yöksi ja työpäivän ajaksi laitoin juomakupin ihan pintaan saakka joten pystyin siitä näkemään onko vesikuppiin koskettu). Hyvin pienokainen toipui, olisi ehkä selvitty ilman ell reissua parin päivän paastolla, mutta pennun ollessa kyseessä ja oksennuksen ollessa punaista en halunnut viivytellä. Mutta täytyy taas jälleen kerran todeta, että vakuutus on ihan must. Laskun loppusumma verikokeineen, korvatesteineen, päivystysmaksuineen, lääkkeineen oli 389e, josta vakuutus korvasi 244,50. Vakuutuksen turvin tulee kyllä lähdettyä tunnin ajomatkan päähän yksityiselle, vaikka kunnaneläinlääkärin vastaanotto on 5 minuutin päässä, mutta yksityisellä on paremmat laitteet ja tieto/taito pieneläimistä.

Tänään edessä on koirien pesu ja trimmaus sillä huomenna olemme menossa valokuvaukseen! Paikallinen valokuvausliike järjestää jälleen Lupsakka Lemmikkikisan. Eikka kävi kyseisessä kuvauksessa vuonna 2008 ollessaan 6 kk ikäinen. Mukana oli muistaakseni noin 60 kuvaa, Eikka sijoittui sijalle kuusi. Ihania kuvia sain muistoksi cd:lle ja teetätin muutamat kuvat paperikuviksi, tässä ne mun lempparit. Saa nähdä miten kuvaajalta onnistuu tumman ja vaalean koiran kuvaaminen, paljon riippuu taustasta ja valoista, mutta toivottavasti saadaan ihania kuvia huomenna.

Talvisia kuvia, olkaa hyvä :)



Järvi pinta-alaa riittää missä ulkoilla :)



Mietintätauko...

Kokkasin koirille herkkupaloja, jotka sisälsivät  sika-nautajahelihaa, yhden kananmunan, vähän juustoraastetta ja pari siivua pekonia (talouspaperiin pyyhittynä jotta saisin ainakin jonkun verran suolaosuutta pois). Painoin mössön ohueksi levyksi pellille. Uunissa noin 40 min, uunin ovi hieman avoinna jotta kosteus haihtuisi. Villikset olivat ihan hulluina näihin :D

Sikin sokin sovussa :)

Videolla Dannyn noutotreeniä. Dannyn mielestä noutokapula on tosi pop :) En voi sitä vielä heittää eteen sillä Dannylla ei ole itsehillintää vaan lähtee heti perään, joten mennään pienin askelin. Tosi tyytyväinen saa olla miten hienosti vauhdilla lähtee kapulaa hakemaan :)

Talvista elämää ja treenailua

Tuntuu että talvi on nyt parhaimmillaan, lunta ei ole satanut muutamaan viikkoon ja kovat pakkaset ovat pysyneet poissa, tänä aamuna tosin mittari näytti -25. Järven jäällä olemme ulkoilleet joka päivä, koirat nauttivat kun saavat juosta niin paljon kuin jaksavat :) Välillä leikkivät ja sitten välipaloina syövät jäniksen papanoita :) Dannylla on nyt se vaihe kun kaikki nopeasti liikkuvat jutut ovat tosi pop. Siksi käydäänkin joka päivä siedätyshoidolla jäällä jotta Danny tottuisi hiihtäjiin. Eilen ohitse meni hiihtäjä noin 20 m päästä, Danny vilkaisi mutta keskittyi lempparileluunsa eli pieneen, punaiseen palloon (annoin sen juuri sillä hetkellä kun hiihtäjä ohitti meidät). Ekalla kerralla jäällä ollessamme Danny lähti moottorikelkkojen perään, pidin Dannysta kiinni kun ajoivat kauempana lujaa, jäivät jo kauas taakse kun päästin Dannyn vapaaksi..samassa puudeli otti jalat alleen ja lähti takaa-ajoon. Tajusi kyllä 30m jälkeen ettei saa niitä kiinni. Eikankin mielestä moottorikelkoissa on jotain tosi jännää ja saattaa lähteä perään joten näitä kelkkoja saa pitää silmällä (onneksi liikkuvat kuitenkin todella harvoin). Danny oli hiihtoreissulla mukana ekaa kertaa viime viikolla, ei ollut moksiskaan suksista, oli vaan kivaa kun emäntä meni lujaa :)

Oltiin Dannyn kanssa tällä viikolla parkkihallitreeneissä parin viikon tauon jälkeen. Joskus nimittäin laiskottaa joten viime viikolla ei menty yhteistreeneihin ollenkaan. Eikkakin on nyt tokotauolla, perusasentoihin tuleminen on vähän sellaista "hoh hoijaa jos mä nyt tulen hiljakseen", kyttää jatkuvasti makupaloja jne. Joten tauko tekee hyvää, jotain pientä hauskaa saatetaan tehdä eli ruutua ja merkkiä, ne ovat tooooosi kivoja molempien koirien mielestä. Mutta Danny oli innokkaana parkkistreeneissä, alussa ihan vähän piippasi kun tehtiin ryhmäjaot ja muuta alkusälää. Muutaman kerran jätin Dannyn kiinni tolppaan ja lähdin itse vähän kauemmas, haluaisin että oppisi olemaan rauhallisesti treeneissä. Ihan kivasti onnistuikin ekalla kerralla, toisella kerralla oli levottomampi. Näitä treenasimme:

* Mentiin luoksetulo hauskalla tavalla, yritän keksiä erilaisia luoksetulotyylejä että into, hauskuus ja vauhti säilyisi. Kutsuin luokse ja heitin lelun jalkojen välistä taakse, tykkäsi kovasti :)

* Avustajan kera luoksepäästävyyttä. Dannya vähän ahdistaa vieraat ihmiset ja helposti pakittaa kun joku tulee liian lähelle, liikuttaa peppua vähän taakse, mutta ei sentään lähde puolta metriä pakittamaan. Avustaja kiersi ensin meidät kerran Dannyn istuessa perusasennossa, sitten tuli Dannyn sivulle..Danny vähän väisti, kutsuin uudestaan viereen ja kokeiltiin taas, hieman väisti taas. Mietittiin myös ahdistaako Dannya se että katson niin tiivisti yläpuolelta onko perusasento hyvä, pysyykö siinä, ottaako kontaktia. Tämä on se pienten koirien kanssa treenaamisen vaikeus..kun ei näe missä toinen on. Joten kokeiltiin niin, että minä pidin katseen eteenpäin, avustaja naksutti aina kun Danny otti kontaktia minuun, palkkasin ja kehuin aina kun tämä onnistui. Peppu pysyikin hyvin paikallaan, mutta toki piti katsella vieressä olevaa avustajaa. Onnistuneiden naksuttelujen jälkeen avustaja lähti askel askeleeta pois Dannyn vierestä (lisää onnistuneita naksutteluja ja avustaja lähtee kauemmas), koetetaan tällä lähettää Dannylle viestiä että kun on nätisti, ottaa kontaktia minuun eikä pakita lähellä seisovaa avustajaa, tämä merkitsisi Dannylle sitä että tämä inhottava "mörkö", vieras ihminen lähtee hiljakseen pois. Näin kuulemma treenataan PK puolella ampumista eli ensin lähellä ammutaan, kun ollaan nätisti tämä inhottava juttu lähtee kauemmas ja kauemmas. Tätä treeniä täytyy soveltaa myös Eikkaan. Eikalla on päinvastainen juttu, lähestyvät ihmiset ovat tooooosi ihania ja lähtee vastaan, saattaa jopa hypähtää :D Ketään tuomaria vastaan ei sentään onneksi ole hypännyt, mutta nousee perusasennosta ja menee iloisesti tervehtimään.

* Seuraamiseen saatiin hyviä vinkkejä, voisin kuulemma alkaa koittaa seuraamista ilman että nami on koko ajan käsillä hajuetäisyydellä. Kokeiltiinkin tätä jo, jätätti hieman mutta kuulemma kontakti pysyi koko ajan. Eli hyvää tulee hiljakseen. Tässäkin sama ongelma eli minun tuijottaminen "uhkaavasti" yläpuolelta, pitäisi väillä olla avustaja joka naksuttelee ja kertoo milloin menee hyvin jotta voisin palkata oikeasta kontaktista. Onneksi minulla on kotona pitkä peili eteisessä johon näen hyvin keittiöstä joten tullaan treenaamaan peilin kautta pieniä seuraamisaskelia. Perusasennosta saatiin paljon kehuja, pelkkää perusasentoakin voi välliä palkata niin että sanon "seuraa", mutta mitään ei tapahdu vaan pysyn paikallani ja palkkaan siitä että istuu nätisti suorassa eikä lähde liikkeeseen ennen kuin minä lähden. Kokeiltiin tätä treeneissä muutaman kerran onnistuneesti.

* Lopuksi paikkamakuu 2 min. Jäin seisomaan noin 8 m päähän, Danny makoili rauhallisena, kävin palkkaamassa noin 4-5 kertaa. Liikkuri toimi häiriönä sen verran että käveli pujottelemassa kaikkien koirien välistä. Danny käänsi vähän katsetta, mutta muuten oli tosi rauhallinen. Ekaa kertaa sai ulkopuolista häiriötä ja niin nätisti makoili :)

Tosi kiva fiilis jäi treeneistä, Danny oli koko ajan vapaana keskittyneesti mukana. Ihana pikku tokolainen <3 Aina oppii jotain uutta, vaikka vain katsoisi ja kuuntelisi muiden treenejä.  En tiedä kiinnostaako ketään nämä meidän tokoilut, mutta pakko kirjoittaa itseäni varten ylös näitä vinkkejä sillä ne unohtuvat helposti.


Hiihtoreissun kuvia:

                      Lenkin jälkeen puudeleilla on tapana vielä riehua vikat riehumiset kotipihassa...

                                                               ja taas mennään!

                                         Eikkan seuraamistreeni

Vuoden 2013 seikkailut odottavat!

Joululoma on vietetty ja töihin paluu oli tänä aamuna edessä 11 päivän rentoutumisen jälkeen! Ihana loma oli ilman aikatauluja tai pakollisia menoja. Paljon ulkoiltiin, vähän tokoiltiin, otettiin päiväunia ja nautittiin joulun herkuista. Eilen heräsimme vesisateeseen, uskomatonta miten tammikuussa sade ropisee kuin syksyllä konsanaan. Eipä ollut pahemmin intoa lähteä sateeseen järkyttävän liukkaille teille, mutta niin vaan lähdettiin hiljakseen köpöttämään teitä pitkin. Dannyn puin Eikan sadepukuun, hyvin sopi päälle- Dannyn mielestä puku oli vähän tylsä juttu aluksi, mutta unohti sitten sen olemassaolon hetken aikaa tietä kuljettua. Tänä aamuna sentään säästyimme vesisateelta, mutta super liukasta oli.

Uuden vuoden aatto vietettiin rauhallisissa merkeissä, aamulla ja iltapäivällä kävimme reippaalla lenkillä joten paukuttelun alkaessa molemmat koirat nukkuivat taju kankaalla :) Jossain vaiheessa kuului ensimmäinen tosi kova paukahdus, Danny haukahti kerran, mutta jatkoi sitten uniaan ja loppuillan olikin hiljakseen. Kävimme pienellä pisuttelulenkillä klo 22 aikaan paukuttelun ollessa hiljaisempaa, Danny oli oma itsensä ja loikki ja pomppi lumikinoksilla vaikka paukuttelun ääniä kuuluikin :)

Joulu sujui rauhallisissa merkeissä myös, puudelit olleet ilmesesti kilttejä koska saivat kivasti lahjoja :) Kummitäti osti pojille aktivointipelin (tornin). Molemmat saivat uudet pehmolelut myös sekä herkutteluhetkiin peuran sorkat sekä peuran kieliä.

Loman aikana Dannyn turkista löysin jaloista ekat aika kivat takut. Niitä sitten selviteltiin niin että Danny makasi sylissäni selällään. Aluksi Danny protestoi tätä toimenpidettä vastaan, mutta rauhoittui sitten syliini kun hiljakseen ja hellästi takkuja availin. En tiedä oliko takkuihin syynä jatkuva lumikinoksissa hyppiminen ja sen jälkeen huolimaton kuivaus (tosin pakkaslumi ei kastuta jalkoja) vai ovelle koputtava takkuaika. Eikan kanssa tuli aikoinaan selviteltyä takkuaika pitkässä turkissa, näin jälkeen päin ajateluna järkevintä olisi ollut lyhentää turkkia tosi paljon, koska näyttelyt eivät olleet suunnitelmissa. Jostain syystä halusin kuitenkin Eikan pitää pitkässä turkissa. Tästä viisastuneena päätin nyt keventää Dannyn turkkia sillä näyttelyt jäävät tämänkin kaverin kanssa väliin, toinen kives kun jäi piilokivekseksi. Tykkään kyllä hoitaa ja pitää villakoiralla pitkää turkkia, mutta miksi tapella takkuajan kanssa jos helpommallakin pääsee joten seuraavana päivänä oli vuorossa Dannyn pesu ja turkin lyhentäminen :) Suunnitelmissa oli trimmata terrierilookin tai pentuleijonan tapainen leikkaus. En halunnut koneella turkkia ajaa missään tapauksessa, koska talvea on vielä edessä ja varmasti pakkaset vielä palaavat. Jonkinmoisen pentuleijonan sain aikaiseksi trimmattua. Kova ja tarkka työ on saksilla lyhentää niinkin pitkää turkkia kuin Dannylla oli. Pesen uudelleen nyt viikonloppuna ja siistin vielä paremmin, sitten on valokuvien aika ;) Ihan vähän toki harmitti leikellä kaunista turkkia ja tosiaan takkuja ei vielä muualla turkissa ollut, mutta ainahan tuo turkki kasvaa takaisin :)

Eilen kävin molempien koirien kanssa tokoilemassa parkkihallissa tässä lähellä. Meidän seuralla ei ole käytössä hallivuoroja, lähimmät hallit löytyvät Mouhijärveltä ja Lielahdesta joten käytämme hyväksi tämän parkkihallivuoron :) Danny oli kyseisessä paikassa eilen ekaa kertaa ja oli aluksi aivan pihalla että mitä eikös tänne tultukaan leikkimään näiden kivojen koirien kanssa. Piippaili kovasti alussa, mutta malttoi sitten keskittyä. Päästin Dannyn vapaaksi ihan niin kuin kotipihassakin, taluttimen kanssa kun on vaikea treenata. Vasta vähän aikaa treenattuamme tajusin että Danny tosiaan on vapaana :D Niin hienosti keskittyi tekemiseen eikä tullut mieleenkään karata muita koiria moikkaamaan eikä ravaamaan pitkin hallia lelu suussaan. Treenasimme seuraamista tyyliin kaksi askelta- palkka, kolme askelta - palkka jne. Istuu tosi nätisti heti kun liike pysähtyy, mutta liike hajoaa todella helposti ja peppu menee helposti "vinoon" tai Danny alkaa edistämään. Musta tuntuu etten osaa löytää sitä oikeaa tapaa miten seuraamista kannattaisi opettaa. Toistaiseksi menemme siis pienin askelin, pari kolme askelta kontaktissa on jo tosi hyvin Dannylle. Luoksetuloa menimme niin että Danny tulee suoraan vauhdista peruasentoon. Vauhti on hyvä ja pienellä käsiavulla tulee suoraan perusasentoon. Lopuksi vähän noutokapulan hakemista. Eikan kanssa mentiin ryhmässä paikkamukuu, Danny toimi erittäin hyvänä häiriönä taustalla sillä piti koko paikkamakuun ajan jos jonkinmoista ääntä. Kivat fiilikset jäi treenailuista ja hyvää aivojumppaa pojille kun lenkit ja riehumiset ulkona jääneet nyt vesisateiden ja liukkauden myötä vähälle.

Tässä joulun ja uuden vuoden tunnelmia puudeleiden kera:

Aurinkokin paisteli yhtenä päivän jäällä ollessamme

Metsälenkeistä nautittiin lumen kera

Torni -aktivointipelin kimpussa

Väsyneet uuden vuoden juhlijat :D

Uuden vuoden aattona kummitädin kanssa rentoutuessa

Kinkkua kerjäämässä ;)