Onni on terve koira

Kuten otsikko kertoo, kannattaa olla onnellinen jos koirasi on terve. Tällä hetkellä tämän talouden koirilla on sellainen tilanne, että Danny on liittynyt iho-ongelmallisten joukkoon, se on tosiasia se. Kaksi canicur-kuuria takana ja Dannyn korvat ovat vihdoinkin kunnossa, eivät punota, eikä niissä ole hiivaa eikä bakteereita, eivätkä ole likaiset. Dannyn korvat oireilivat tulehduksesta vain ja ainoastaan punaisuudella sekä tietenkin rapsuttelulla. MUTTA tosiasia on se, että Danny oireilee edelleen korvillaan, vaikka niissä ei ole tulehduksen merkkejä, rapsuttelee niitä siis edelleen. Nuolee/rapsuttaa myös jonkin verran muutakin kroppaa. Tänään oli siis korvakontrolli, jonka yhteydessä päädyimme ell kanssa siihen tulokseen, että Dannyn korvien oireilu ja kaikki muu rapsuttelu johtuu yliherkkyydestä, luultavasti lisäaine tai jokin ruoka-aine aiheuttaa sen. Atopiaan en usko, Dannyn iho ei vaikuta kuivalta ja muutenkin oireilu on erilaista kuin Eikalla aikoinaan. Tosin yhtäläisyyksiä löytyy molemmilta esim. pentuna heti luovutusikäisenä molemmat oireilivat korvien töhnimisellä todella pitkään. Eikan ongelmat alkoivat varsinaisesti ekasta korvatulehduksesta 6 kk ikäisenä, 10 kk ikäisenä tuli atopia esiin ekan kerran ja tällä tiellä ollaan. Ketään en syytä koirieni allergioista/yliherkkyyksistä, mutta mikä on jalostuksen osuus iho-ongelmissa ja geeneissä? Vaikka koiran vanhemmat olisivat terveet, ei koskaan tiedä mikä suvun koirista kantaa geeniä joka saattaa aiheuttaa mm. allergioita. Toki olen todella pettynyt että Dannynkin kohdalla ollaan nyt tässä pisteessä. Ovatko iho-oireet todellakin näin yleisiä villakoirilla vai onko minun kohdalleni vain sattunut näin huonoa epäonnea koirien terveyden suhteen? Vaikka villakoira on minulle rakas rotu, en tiedä onko seuraava koira enää samaa rotua. Toki joka rodulla on omat ongelmansa terveyden suhteen...Mielenkiinnolla odottelen julkaistaanko suomen villakoirakerhon terveyskyselyn tuloksia, olisi mielenkiintoista tietää tuloksia ihosairauksien osalta. Ell jolla kävin Dannyn kanssa oli kovin negatiivinen allergioita kohtaa, voivotteli "näin nuori koira ja elämä edessä" ja tähän tyyliin "allergioista ei koskaan parane, ne vain pahenevat ja pahenevat vuosi vuodelta". Kiitti vaan kannustuksesta. Kerroin siinä sitten hänelle Eikan atopiasta ja siitä miten hyvin meillä on jo viisi vuotta mennyt, Eikan tilanne on nyt aivan erilainen kuin silloin 10 kk iässä kun atopia/pölypunkkiallergiat todettiin. Jos en olisi tietoinen koirien yliherkkyyksistä olisin ollut ihan järkyttynyt ell sanoista. Miten tästä jatketaan? Eliminaatiodieetti on vaikea toteuttaa sillä siinähän koiralle pitäisi antaa jotakin sellaista ruokaa mitä ei ole aiemmin saanut. Helpommin sanottu kuin tehty, Danny on syönyt kaikkea..siis erikoisempiakin lihoja esim. poroa, lammasta, peuraa. Mitään kengurunlihaa ei tässä aleta sentään hankkimaan joten valitaan jokin liha ja syötetään sitä ell mukaan 4-5 pv, minusta se on aivan liian lyhyt aika. Annan pidemmän aikaa (useamman viikon) ellei nyt näytä 5 pv jälkeen että rapsuttelu alkaa huomattavasti lisääntymään. Kyse voi myös olla jostain lisäaineesta. Vaikeaahan tämä tulee olemaan, selvittää mikä sopii ja mikä ei, ja tiedossa on, että tulokset eivät tule näkymään lyhyessä ajassa. Ihotauteihin perentyneelle ell suunnataan ellei tilanne ala kohentumaan, onneksi tiedossa on hyvä lääkäri eli sama kuin Eikalla. Jos jotain hyvää niin Eikan yliherkkyyksien vuoksi osaan kyseenalaistaa asioita, luottaa myös omiin tietoihin ja kokemuksiin, osaan kysyä oikeita kysymyksiä. Toki atopia ja ruoka-aineallergia eivät ole sama asia, mutta kyllähän nämä yliherkkyydet kulkevat rinta rinnan. Jos jollain, joka lukee tätä, omistaa ruoka-aineallergisen koiran, olisi mielenkiintoista kuulla miten se todettiin ja miten teillä nykyään menee. Kommenttikenttään voi laittaa viestiä tai spostiini. Kaikki vinkit ja tarinat otetaan kiitollisena vastaan.

Pakko kirjoittaa jotain positiivistakin, blogin kirjoittaja on vihdoinkin jäänyt ansaitulle kesälomalle, puudelitkin tykkäävät  ettei tarvitse herätä niin aikaisin aamulla ;) Molemmat ovat niin aamu-unisia eivätkä koskaan herätä emäntää, minä se ensimmäisenä nousen joka aamu. Herätyskellon soittaessa arkiaamuisin koirat usein hyppäävät sänkyyni jatkamaan unia, pikkuhiljaa seurailevat pukemistani ja tulevat sitten rauhallisesti venyttelemään ja haukottelemaan eteiseen siinä vaiheessa kun alan jo kenkiä laittamaan jalkaani. Ulos päästessään toki ovat jo reippaita ja kulkisivat vaikka kuinka pitkät lenkit. Mutta nyt tosiaan nautitaan lomasta...rauhallisista aamuista, käydään uimassa ja otetaan aina välillä aamupalat rannalle. Ihanaa kesäelämää tiedossa :) Ja tietenkin treenailua. Meillä on oman seuran tokokokeita elokuussa pari kappaletta, sinne olen suunnitellut meneväni Eikan kanssa avoimeen (nouto on vielä tosi on/off eli välillä menee tosi hyvin ja välillä ei...) ja junnun kanssa alokkaaseen. Mielessä ei ole käynyt aikaisemmin Dannyn tokostartit vielä tälle vuodelle, mutta hyvin menneen kesän tokokurssin jälkeen olen sitä alkanut harkitsemaan. Pari viikkoa sitten vikalla tokokurssikerralla mentiin kaikki liikkeet kisamaisesti, seuraamisen käännöksissä oli haahuilua ja liikkeestä maahanmenossa samoin, muut menivät hyvin. Kouluttajat sanoivat että ilman muuta meidän kannattaa mennä elokuussa kisoihin, itse en ollut edes kuvitellut meneväni sinne vielä Dannyn kanssa. Mutta miksipä ei? Eihän siitä mitään haittaakaan ole, kyllä tuo kaveri osaa kaikki ALOn liikkeet ja vaikka kisasuoritus menisikin kaikkea muuta kuin nappiin, ei siitä Dannylle mitään traumoja jää. Danny ei tiedä kisoista vielä mitään, sille kisat ovat samat kuin treenit. Onhan se aika kakara vielä, joten jos suoritus johonkin kaatuun niin sitten Dannyn viretilaan :) Danny on kyllä sellainen pieni partiolainen, että uskon että tekee juuri niin kuin osaa :) Meillä on tässä vielä kesän aikana kisaavien treenejä ja otetaan koemaisia treenejä, joten pääsen kokeilemaan miten Danny käyttäytyy ilman palkkaa ja kuinka avoimesti voin liikkeiden välissä vapauttaa ilman super iloisia riehumisia :) Eilen oltiin kisaavien treeneissä, otettiin liikkurin kera neljä alon liikettä Dannyn kanssa...seuraaminen, luoksetulo ja jäävit. Ekaa kertaa Danny teki putkeen (toki luoksetulo oli välissä) jäävit oikein, tähän mennessä on joka kerta sekoittanut seisomisen maahanmenoon, vaikka se muuten sujuisi hyvin. Jessss kiva fiilis jäi. Hitaasti ollaan Dannyn kanssa tokoa treenailtu, liikkeitä eri luokista, välillä jättäen jonkun liikkeen tauolle. Siitä olen ennen kaikkea iloinen, että Danny on aina innoissaan treenailusta, se tarkoittaa että tykkää touhuta kanssani, ja sitä että ollaan otettu rennosti, leikkien ja oppien. On se vaan niin mahtava harrastuskaveri, sen kanssa voisi harrastaa vaikka mitä :)

Dannyn agikurssi päättyi viime viikolla ja jäi kyllä tosi kiva fiilis. Puolessa välissä kurssia Dannyn käyttäytymisessä tapahtui muutos, en sitä tajunnut vasta kuin yksi kerta lähdettiin treeneistä kotiin ja ajattelin että mitä tällä kerralla oli "outoa". Dannyhan ei ollut sillä kertaa kertaakaan haukkunut eikä muutenkaan ääntelehtinyt eikä kuumentunut treeneissä. Toki aina ennen suoritusta pitää hyppiä kun on niin kivaa, jee jee. Mutta se ylimääräinen riekkuminen jäi pois. Ja jesss putkikammo selätettiin puolessa välissä kurssia, samoin puomi. Vikoilla kerroilla Dannylla oli tosi kova vauhti puomilla ja en meinannut rinnalla pysyä ja piti tosissaan huutaa "odota, odota!". Keinua kokeiltiin kerran ja sitäkään Danny ei jännittänyt. Meillä oli kiva pieni treeniporukka ja kaikki kehittyivät aivan mahtavasti kurssin aikana. Vikalla kerralla tehtiin kivaa ratapätkää ja otettiin aikaa. Ekalla kiekalla meillä meni Dannyn kanssa 1min 15s, seuraavalla jotain 46s ja vikalla kiekalla 26s. On se nopea ja osaa jo lukea jonkin verran rataa. Harmittaa ettei meidän seuralla ole treenihallia käytettävissä joten talvisin ei ole kursseja eikä treenejä. Vapaavuorolle päästään kerran viikossa treenailemaan pitkälle syksyyn kunnes tulee pimeää.

Eikan kanssa ollaan treenailtu tokon jatkokurssilla paljon uusia juttuja, hyppynoutoa, ohjattua noutoa jne. Kyllä tässä treenattavaa riittää taas pitkälle syksyyn ja talven pimeisiin iltoihin :) Olen vähän myös miettinyt mentäisiikö Eikan kanssa ensi vuonna näyttelyyn. Mitään ERIä ei lähdetä hakemaan, vaan tulos. Mistä sitä tietää vaikka joskus päästäisiin EVL tokossa ja jopa saataisiin ne tarvittavat ykköset valioitumiseen. Ja valioitumiseenhan tarvitaan näyttelytulos, en tiedä vielä riittääkö H vai pitäisikö saada EH. En tiedä mentäisiinkö terrierissä kokeilemaan vai leijonassa. Ja olisihan se kiva tietää mitä tuomari Eikasta sanoisi. Minusta Eikalla on kaunis pää. Löysin tämän kuvan Eikasta toukokuulta 2012, minusta Eikka on tässä todella komea <3

Komiat pärjää aina <3

Ja turkkiakin näköjään välillä ollut ihan kiitettävästi, kyllä tämän pituisesta jo varmaan saisi jonkinlaisen näytteylookin?

Danny pelastamassa lempparipalloansa

                                          Dannyn seuruuta 23.6.

                                          Dannyn noutotreeni 13.7.2013