..mutta ei ihan vielä kuitenkaan. Sellainen fiilis oli Juhannuksena. Vielä pitäisi jaksaa ahertaa kolme viikkoa töissä ennen kesälomaa. Koirien kanssa vietettiin rentouttava jussi, nukuttiin, ulkoiltiin, syötiin hyvin. Tänä aamuna sadepisaroiden ropistessa olisi ollut niin ihana jäädä nukkumaan koirien kanssa. Mutta mars sadeviitat päälle ja ulos. Koirat olivat kovin unisia, mutta ulkona piristyivät ja olisivat tehneet vaikka kuinka pitkän lenkin. Näitä kavereita ei sade haittaa. Juhannusaatonaaton aksatreeneissä otettiin ratapätkää kahdessa osassa. Kiirehän minulla taas tuli, jarrutan ja varmistelen ihan turhaan molempien koirien kanssa :o Oli tosi kiva rata, toisella osuudella oli rengas. Se tuotti jostain syystä kaikille koirille ongelmia. Sitä ei olla treenattu sitten ekan kerran jälkeen, joten ehkä se oli päässyt kaikilta unohtumaan. Onnistumisia nähtiin kuitenkin kaikilla koirilla. Kiitos Hennalle aksailukuvista!
Joko mennään?
Ja eikun menoksi...
Jaahas miten tuosta nyt hypätään?
Siis meinaatko että hyppään tuosta?
Jos mä kierrän..
Onnistuihan se!
Välillä odotellaan omaa vuoroa..
Hirveen pätevänä ohihyppy!
heh hee en tuu!
Onnistui!
Juhannusaattona järven rannassa koleassa ilmassa
Juhannuspäivänä tehtiin 7,5 km lenkki. Koirat varmasti juoksivat metsässä paljon pidemmän matkan!
Hoijaa blogi on elellyt hiljaiseloa. Koirat voivat hyvin joten kaikki hyvin puudelilandiassa <3 Pari aksatuntia jäi harmittavasti väliin, toinen peruttiin kouluttajien puolesta (korvataan myöhemmin) ja toisen peruutin itse pari viikkoa sitten helteen vuoksi. Mittari näytti +28, ei ollut mitään järkeä lähteä kentälle tekemään muutamaa estettä, sillä helteellä eivät koirat olisi mitään muuta jaksaneet tehdä kuin muutama este kerrallaan, lisäksi meillä olisi meno- ja paluumatkalla ollut edessä noin 30 minsaa kävelyä, sekin tuntuu koirista pitkältä ajalta talsia siinä helteessä. Viime viikolla meillä oli hyppytekniikkaa. Aluksi oli viisi estettä peräkkäin suorassa linjassa, rimat niin matalalla kuin ne saa eli 15 cm. Esteiden väli oli neljä (ihmisen) askelta. Apuohjaaja esteiden toiseen päähän namikupin kera, minä lähetin koiran toisesta päästä. Molemmat kävivät viime vuonna yhden illan hyppytekniikkakoulutuskurssin joten tuttua puuhaa oli ja vauhdilla lähtivät esteiden yli. Molemmat tosin jarruttivat hieman menoa, sillä huomasivat että esteiden hyppäämiseen tarvitaankin nyt vähän enemmän ajattelemista. Ekan kierroksen jälkeen pääsivät jutun juonesta kiinni ja hyvällä tekniikalla hyppäsivät. Pieni tauko, jonka jälkeen kaksi viimeistä/kaksi ekaa estettä laitettiin kaartumaan vasemmalle. Kummallakaan ei mitään ongelmia, aivot raksuttivat hyvin ja tekniikka oli tosi bueno. Lopuksi keppejä ja putkea. Eilen osallistuttiin Dannyn kanssa Sini Honkon tokokoulutukseen. Jokaiselle koirakolle oli varattu aikaa 30 minsaa. Aurinko paistoi ja päästiin treenaamaan kerhon uudella kentällä. Danny ei ihmetellyt uutta paikkaa, sille ei ole tähän mennessä tuottanut mikään uusi paikka ongelmia. Ihan parhautta tällaisen kaverin kanssa harrastaa <3 Meillä oli teemana seuraaminen. Sini huomasi paljon yksityiskohtia ja tuntui että saatiin tosi hyviä vinkkejä, paljon niistä tuli minulle. Miten voikin niin yksinkertainen liike olla niin teknisesti vaativa! Ensinnäkin lähden liikkeelle aivan liian nopeasti, mihin on kiire :o Seuraamiskäskyn jälkeen pitäisi laskea mielessä kolmeen, sen jälkeen liikkeelle. Lisäksi minun eka seuraamisaskel on liian pitkä, Dannylle tulee kiire lähteä mukaan, joten eka askel siis rauhallisesti ja lyhyemmin. Ja entäs ne minun jalat kääntyessä oikealle ja vasemmalle! Oikealle kääntyessä otan taas aivan liian pitkän askeleen, lisäksi käännyn liian nopeasti. Taaskaan ei ole kiire mihinkään, D on pieni koira ja tarvitsee aikaa ja apuja minulta milloin käännytään. Kokeiltiin kääntymistä askel askeleelta (ilman koiraa ensin), minun pitäisi myös kevyesti kääntää olkapäätä menosuutaan ja se minun katse ylös ja menosuuntaan. On se vaikeaa. Vaihdoin täyskäännöksen muutama viikko sitten oikealta vasemmalle ja se sujuukin paljon paremmin, toki tässäkin minun askelissa parannettavaa ja hitaaaaasti saisin tämänkin käännöksen tehdä. Saatiin ihan kivoja onnistumisia, mutta suurin osa ellei kaikki mokat meni minun piikkiin :o Ehdittiin ottaa vielä ruutua, tässä ongelmana on se, että Dannyn mielestä ruutu on yhtä kuin merkki. Juoksee siis suoraan merkin vasemmalle reunalle, ihan nauhan viereen merkin taakse. Lähdettiin treenaamaan niin, että jätin Dannyn kahden metrin päähän ruudusta, menin itse ruutuun ja taputtelin maata. Sitten en palannutkaan Dannyn viereen vain menin ruudun ulkopuolelle, noin metrin päästä ruudusta sivuun. Lähetin Dannyn ruutuun ja oikealla hetkellä heitin lelun suoraan ruudun keskelle. Sitten uudestaan niin, että matkaa pidenettiin. Hyvinhän tajusi heti jutun juonen. Sitten otettiin matkaa tosi pitkältä etäisyydeltä, ns. kisamatkalta. Kouluttaja oli vienyt lelun ruutuun niin ettei D nähnyt sitä. Lähetin Dannyn ruutuun, odotetusti pysähtyi puolessa välissä katsomaan minua, katsoi ruutua, taas minua ja oli hieman hämillään, annoin uudelleen ruutukäskyn ja juoksi sitten ruutuun ja yllätykseksi siellä odotti lelu, jee jee. Sama uudelleen, taas pysähtyi puolessa välissä matkaa, kääntyi katsomaan minua nopeasti ja jatkoi sitten ilman lisäkäskyä ruutuun ja taas odotti kiva yllärilelu. Näillä treeneillä jatketaan siis ruutua. Kuuntelin ja katselin myös muiden treenejä, hyviä vinkkejä sieltä tulikin mm. liikkeestä istumiseen ja siihen miten noutokapula/ohjatun noudon kapula nostetaan nätisti, tämä meillä menee meillä ehdottomasti treenilistalle. Tosi kivaa ja valaisevaa on aina käydä eri kouluttajilla, niistä saa aina uusia näkökulmia ja treeni-iloa ja intoa. Oltiin koulutuksessa yhteensä neljä tuntia, oma vuoro tosiaan kesti sen 30 minsaa, loppuaika meni seuraillen ja kuvaten muita. D oli tosi nätisti, hiljaa ja rauhallinen koko sen ajan. Istui tai makoili, mutta ei sentään nukkunut. Mutta niin oli rankkaa Dannylla seurata muiden koirien treenejä mietintämyssy päässä, että loppuillan oli kovin väsynyt.
ps. Danny on kyllä ovela. Leikki eilen illalla pallolla, kunnes laitoin pallon jäähylle eteisen pöydälle. Kävi muutaman kerran katsomassa sitä, mutta ei ottanut. Tästä tunnin päästä mentiin iltapisulle. Jätän aina niinä kertoina oven auki rappuun kun Eikka ei lähde iltapisulle, sitä ei siis aina kiinnosta lähteä ulos. Tietää että viivytään iltapisulla muutama minuutti. Eikka jää siis rappuun katsomaan kun lähdetään Dannyn kanssa pisulle. Odottaa kiltisti rapussa makoillen tai istuen. No Dannyn kanssa käytiiin pisulla ja tultiin sisälle rappuun, päästin irti alarapulla, että saa mennä raput omaan tahtiin ylös. D lähti kun luoti ylös rappuja, ihmettelin että miksi nyt niin kiireellä meni. Tadaaaa oli kiire mennä ottamaan pallo eteisen pöydältä, siellä se odotteli eteisessä veijarimainen katse ja pallo suussa :D Oli varmaan suunnitellut koko loppuillan, että iltapisun jälkeen kirmaisee ottamaan pallon pöydältä :D
Tekstitön postaus tällä kertaa, kuvia ja yksi videopätkä, olkaat hyvät :)
Joka iltalenkin jälkeen pitää päästä juoksemaan kotipihassa rallit, vaikka oltaisiin juuri oltu metsässä tai talvella jäällä missä koirat ovat päässeet vapaasti juoksemaan, silti kotipihan iltaralli on parasta ♥
Pesin Dannyn viikonloppuna ja trimmailin taas, nyt turkki alkaa olemaan sopivan lyhyt. Ja häntä heti kiharalla :) ps. D tykkää posettaa, harmi että näyttelyt jäivät meiltä väliin..
Danny odottaa kiltisti kun Eikkaa kuvataan...
Eikka ei välitä posetuskuvista, tämä oli paras otos :D
Kesäpojat ♥
Viime viikon aksatunti peruuntui, ohjaajaa harmitti, poikia ei :D
Dannyn kanssa taas jatkettu tunnaritreeniä, en tiedä ollaanko edistytty yhtään, mutta wau miten siisti kapula oli Dannyn etsittyään se pusikosta ja tuotuaan sen minulle, ei yhtään hampaan jälkeä, kapula on kuin uusi!!! Jotain on sentään tapahtunut tämän suhteen, onkohan se treenannut salaa :D
