Kroppa kunnossa

Danny pääsi toista kertaa elämässään hierojalle, kun voitin onnekkaana lahjakortin kesällä arpajaisissa samalle hierojalle missä D kävi maaliskuussa. Danny ei heti muistanut paikkaa, joten oli satavarma että eläinlääkärillehän tässä tultiin, joten aluksi piti vähän haukkua ja arastella hierojaa. Vähän aikaa tehtiin tuttavuutta ennen kuin hierontapatjat otettiin esiin. Hyvin D malttoi heti alkaa kyljelleen makoilemaan. Molempien takajalkojen ponnistajalihaksessa oli jumittuma, D yritti piilottaa kipeän kohdan laittamalla jalkaa koukkuun, mutta ei onnistunut piilotus :) Sai ensin hieman laserhoitoa kipeää kohtaan lämmittämään ennen kuin lihasta päästiin hieromaan. Laserhoito rentoutti kyllä hienosti Dannya, antoi hieroa kipeän kohdan hyvin. Hieroja sanoi, että usein koirilla on tämä ponnistajalihas kireänä, varsinkin jos koira hyppii paljon (ja D kyllä pomppii paljon takajaloilla ja tietenkin jos agilitya harrastaa paljon). Mistään pahasta jumittumasta ei kuitenkaan ollut kyse. Hieroja sanoi, että Dannysta näkee, että se on aktiivinen koira ja että sillä on todella hienot lihakset. Tunnusteli myös komean sixpackin ja samoin vinot vatsalihakset olivat upeassa kunnosssa :) Sanoi että on ilo hieroa näin lihaksikasta kaveria <3 D käyttää kroppaansa tasapuolisesti, joten mitään toispuoleisia "kohtia" ei löytynyt. Muita jumittumia kropasta ei löytynyt. Nyt sen vasta ymmärtää miten koiran lihashuolto on tärkeää, vaikka meillä koirat elävät kuitenkin suurimman osan ajasta ns. kotikoirina ja loppujen lopuksi se harrastaminen on kaukana ns. aktiviisesta harrastamisesta, kun vertaa niihin koiriin, jotka käyvät useasti viikossa esim. agilitytreeneissä jne. Jos paljon liikkuvalla, mutta kuitenkin vähemmän tosissaan treenaavalla koiralla on pieniä jumeja, missä kunnossa ovat ne koirat, jotka treenaavat paljon useammin? Meillä hierontaväli oli 5 kk. Jännä nähdä missä kunnossa Eikka on, ikää kuitenkin jo tullut. Meillä on vielä Eikalle tutustumiskupongi käyttämättä samalle hierojalle. Yritän löytää Eikalle viikonloppuajan syyskuussa, vaikka se kiireinen kuukausi onkin mm. töidenkin puolesta, lisäksi on Dannyn korvakontorolli ja verikokeiden otto edessä syyskuun alussa, hammaskiven poistoa molemmille loppusyksystä, mahdolliset lonkka- ja kyynärkuvat, Dannyn silmä- ja polvitarkki. Rahan menoa ei voi estää :o Mutta tällä hetkellä olen todella iloinen siitä, että Dannyn kroppa on loistavassa kunnossa, vaikka muita terveyshuolia onkin <3


Kesäloman viimeiset kuvat:

Runopoika haaveilee <3

Nukuttaa...

Ilta-auringossa



Moiiiii!!

Dannyakin väsyttää...

Vohvelimaistiaisia odotellaan...

Kesäloman loppu

Nyyh kesäloma on nyt pidetty ja huomenna on edessä paluu arkeen. Neljä viikkoa hellettä. Huh. Oikeastaan töihin paluussa kivointa on se, että aamulla aikaisin kun lenkkeillään, ilma on niin raikas ja vilpoisa. Mutta kyllä puudelitkin varmasti hieman epäuskoisena emäntää katsovat kun kello huomenna soittaa 5.30. Koirilla on oikeastaan ollut viiden viikon loma, sillä viikkoa ennen oman lomani alkua koirat olivat lomailemassa vanhemmillani ja siskollani, varmasti menee muutama päivä koirillakin taas tottua normaaliarkeen. Mielenkiinnolla odotetaan  mitä veijari keksii puuhailla työpäivän aikana :D Meillä on muutoksia edessä syyskuussa myös sen verran, että muutamme uuteen kotiin. Parasta muutossa on se, että uusi koti sijaitsee nykyisen kodin vieressä, joten minulla työmatka säilyy viiden minuutin kävelymatkan päässä ja meillä on edelleen lähellä hienot ulkoilumaastot ja hoitopaikatkin ovat edelleen lähellä :)

Pari viikkoa sitten oltiin Dannyn kanssa ainoana möllikoirana agilitykoulutuksessa. Mentiin kun pyydettiin :) Rata oli kakkosten tasoa, me mentiin sitä tietenkin osissa. Ihan riittävästi siinä meille oli haastetta. Hyviä vinkkejä saatiin tai siis lähinnä minä sain hyviä ohjeita ohjaamiseen. Danny teki taas parhaansa, itselläni oli vaikeuksia ohjaamisessa. Mutta ihan kiva fiilis jäi! Ollaan Dannyn kanssa varasijalla Jessica Svanljungin tokokoulutukseen syyskuun lopussa, tuskin mukaan päästään. Olisi ollut kyllä hienoa päästä tokon MM-mitalistin oppiin ja Jessicallahan itsellään on toinen kisakoira keskikokoinen villakoira (Ruotsin tuonti), joten varmasti oltaisiin saatu hyviä vinkkejä. Mietin vielä menisinkö kuunteluoppilaaksi, varmasti saisin paljon vinkkejä treenaamiseen.

Mitä treenaamiseen tulee, helteiden vuoksi ei pahemmin olla treenattu (ja itseäkin on kyllä laiskottanut), mutta jotain sentään ollaan saatu aikaiseksi iltalenkkien ohessa. Dannylle on tauko tehnyt hyvää ja on saanut miettiä esim. ruutua. En tiedä onko kaveri treenannut salaa, mutta juoksee nyt ruutuun itsevarmasti ja hyvällä laukalla. Enää ei pysähdy kesken matkan tarkistamaan mihin minä jäin. Pysähtyy sinne hyvin, mutta menee maahan vasta istumisen kautta. Nooh tähän on varmasti syynä se, että liikkeestä istumista on treenattu melkein joka lenkin yhteydessä ja on sen nyt oppinut varmaksi, joten täytyyhän sitä tarjota muidenkin liikkeiden ohessa :) Joten ollaan jätetty ruudussa maahanmeno hautumaan ja otetaan ainoastaan iloisia ruutuun menoja. Olen myös kutsunut ruudusta luokse liikkeenomaisesti, tulee niin vauhdilla että seuraamisessa edistää. Mutta tosiaan liikkeestä istumisen oppi loppujen lopuksi aika nopeasti, mutta istuu ajoittain todella hitaasti. Kokeiltiin myös zetaa, hyvin ohitettiin törpöt, ei vilkuillut niitä. Istuminen ja maahanmeno menivät ok, mutta seisomisen istui. Ja hyppynoutoa ollaan tehty muutaman kerran, jos Danny osaisi puhua, sanoisi varmasti että hyppynouto on sen lemppariliike voittajaluokassa :) Tekee sen vauhdikkaasti, mutta jos joutuuu noutamaan kapulan viistosta, sivuttaa paluumatkalla esteen, joten paljon tullaan treenaamaan vinoja heittoja. Ollaan me näköjään kuitenkin jotain saatu aikaiseksi loman aikana, jee. Eikkakin on päässyt treenaamaan ruutua ja zetassa Eikka on tosi pätevä ja tykkää myös hyppynoudosta ihan kybällä, enemmän kuin tavisnoudosta :)

Tokon MM kisoja tuli seurattua tiiviisti, helteellä kun ei pahemmin muuta jaksanut tehdä. Hienoja suorituksia, myös harmittavia epäonnistumisia. Aika jännä juttu myös se, miten vapaasti liikkeiden jälkeen jotkut ohjaajat tuulettivat, siis yksikin ohjaaja hyppi ilmaan useamman kerran ja nosti kädet monta kertaa ylös (ainakin kahden liikkeen jälkeen). En ole koskaan nähnyt kenenkään oikeastaan tuulettavan EVL kokeissa, joten vähän erikoiselta näytti tuollainen tuulettaminen. Erikoista että se sallitaan arvokisoissa. Me täällä Suomessa ollaan tututtu eleettömään ja korrektiin käytökseen kehässä :) Voitto meni ansaitusti Saksaan upealle bortsulle. Bortsuja tietenkin suurin osa koirista, mutta kivasti oli muitakin koiria mm. näin pari tosi kivaa labbista, papillonin, tollerin ja super ihanan Japanin joukkueen corgin. Ihmeesti sitä itsekin sai kisoja katsellessa treeni-intoa :)  Ja hienoa, että Kennelliitto tarjosi live-kuvaa kisoista, en muista koskan katsoneeni tokon arvokisoja livena netissä. Suomalaiset ovat edelleen tokossa huipulla, mikä on huikeaa vuosi toisensa jälkeen. Suomelle joukkuekultaa ja henk.kohtaisessa kisassa hopeamitali. Niin, niin hieno laji, vaikka ei niin mediaseksikäs laji kuten agility.

Tänä aamuna suuntasimme kauemmalle metsälenkille, sillä lämpömittari näytti yllättävän vähän eli 19 astetta! Koirat nauttivat metsän tuoksuista, vapaudesta, järven rannalla riehumisesta <3 Nyt kotona makoilee kaksi väsynyttä, mutta onnellista puudelia.