Syystunnelmaa ja VOI(voi) luokkaa...

Täällä on ollut aivan ihania syysilmoja, aurinko on paistanut paljon, toki on ollut kylmää. Tänä aamuna lämpötila oli ekaa kertaa miinuksella. Brrrr. Arkiset aamulenkit ovat sujuneet hämärässä metsässä, D saa juosta vapaana, E ei koska on niin kovin riistaviettinen. Takuulla bongaisi vapaana ollessaan kaikki metsän eläimet. En tiedä onko tämä jokin aprikoosien juttu, edesmennyt aprikoosin värinen kääpiövilliksemme oli nimittäin yhtä riistaviettinen kuin Eikka. Toki Dannykin lähtee jäniksen perään jos näkee kohteen, mutta palaa heti takaisin kun menettää näköyhteyden, kutsutaanko tätä nyt sitten metsästysvietiksi?

Syysposetuksia...

Eikka rakas ♥

Villakoirien rakenteesta en osaa sanoa mitään, mutta minusta Eikalla on todella kaunis pää ♥



Veijari ja runopoika

Ajattelin kirjata Dannyn VOI-luokan liikkeistä millä mallilla olemme tällä hetkellä:

Ensin ne liikkeet jotka ovat valmiit tai lähellä sitä (jos TOKOssa nyt mikään koskaan on täysin valmista :D)

* Istuminen liikkeestä: joskus hieman hidas, mutta todella varma liike.
* Hyppynouto: todella vauhdikas, loppuasento saattaa jäädä joskus vinoon. Vinoja heittojakin täytyy testailla vielä mooooonta.
* Metallinouto: metalli oli vielä vähän aikaa sitten hieman ällö ja sitä piti palauttaessa pyöritellä suussa. Aika vähällä treenillä sain Dannylle idean siitä, että metallikapula on toooooosi magee, pyörittely suussakin on jäänyt pois. Vauhdikas, palauttaa myös laukalla. Metallin ottaminen maasta saisi olla siistimpi, nostaessa vähän machoilee kapulalle (perhanan kapula, mä näytän sulle)

Ja sitten ne ei niin valmiit:

* seuraaminen: kokonaisuus ok, kontakti on ♥, käännökset saisivat olla tiiviimpiä, sivuaskel oikealle hyvä, vasemmalle ei niin hyvä. Tempon vaihto (hidas kävely) ok. Peruutusta ei olla edes vielä treenattu :o
* Luoksetulo: tehty puiden/pylväiden kiertoa ja siitä joko maahan/seiso. Nyt maahanmeno on varma, liiankin varma, sillä tarjoaa ajoittain maahanmenoa silloin kuin pitäisi seisoa. Hyvä vauhti, myös vikalla osuudella laukkaa.
* Ruutu: vauhdikas, katse harhailee ruudussa, etsii palkkaa. Kääntyy heti kun huudan pysäytyskäskyn, menee maahan heti ilman erillistä käskyä (näitkö, oi näitkö miten nopea ja pätevä olin). Tähän yritän puuttua, että menisi maahan vasta käskystä. Sietää hyvin sen että kävelen "oman kuvioni" ruudun edessä, kun kutsun seuraamaan, tulee yllätys yllätys vauhdikkaasti, niin vauhdikkaasti ettei saa hyvää seuraamisasentoa vaan poikittaa. Kontakti sentään on hyvä. Niin on tässäkin liikkeessä monta osiota mitä pitää treenata, mutta sehän tästä treenaamisetakin tekeekin mielenkiintoisen :) Ai niin ollaan treenattua ruutua pelkästään nauhan kera, jos törpöt ovat näkyvissä, luulee tekevänsä merkkiä. On ne törpöt jossain vaiheessa otettava takaisin ja merkin treenaus on vallan tauolla.
* Tunnari: treeniä, treeniä useamman kapulan/kasojen kanssa
* Kaukot: hyvin nousee istumasta/makuulta liikuttamatta takajalkoja, mutta kun tästä vaihdetaan asentoa, liikkuu heti. Käsiavulla osaa oikean tekniikan, heti kun käsi jää pois, liikkuu. Otetaan lisäapuja mukaan etteivät ne takajalat liikkuisi, katsotaan syttyykö lamppu. Ehkä opetan istumiselle ja makuulle uudet käskyt.

Töitä siis riittää, mutta kiirehän meillä ei ole VOI luokkaa korkkaamaan. Emme harrasta sitä Dannyn kanssa, että mennään kokeeseen kokeilmaan millä mallilla liikkeet ovat, meillä kaikkien liikkeiden pitää olla varmoja. Tämä on meillä toiminut erinomaisesti, kaikki liikkeet D on kokeissa tehnyt varmuudella, lukuunottamatta ekan ALOn maahanmenoa seuruussa. Dannyyn osaamiseen olen siis aina voinut luottaa kokeissa, tekee juuri niin kuin osaa, se mikä jos on hienoa ♥ Toki kauneusvirheitä ja puutteita on aina matkassa, treeneissä ja kokeissa, mutta se kuuluu tähän lajiin. Ja kaikista kivointa tietenkin on se, että D ei paineistu kokeissa, sillä on aina yhtä kivaa. Treeneissäkin on aina niin kivaa, välillä toki turhautuu tai on liian korkeassa vireessä, silloin alkaa haukkumaan ja komentamaan "koita nyt päättää mitä tehdään, osaan kyllä kunhan osaat opettaa" :D

Ensi viikolla luvassa yhden illan agiltyoppia kera molempien koirien. Seuraamisoppiin ollaan menossa Dannyn kanssa lokakuussa.

ps. naapurista tai vuokranantajasta ei ole kuulunut mitään hallituksen kokouksen jälkeen. Hallituksella oli suunnitelmissa antaa naapurilleni varoitus käytöksestä minua kohtaan (ja vuosia jatkuneesta käytöksestä koko taloyhtiötä kohtaan). En tiedä toteutuiko suunnitelma. Ennen kyseistä kokousta keskustelin asiasta vielä vuokranantajan kanssa, hänenkin mielestään naapurini käytös on ollut kiusaamista minua kohtaan. Taloyhtiön hallituksen pj asuu samassa rapussa kuin minä, olen hänenkin kanssaan keskustellut. Sanoi ettei ole kuullut koirien haukkumista (eikä kukaan muukaan) ja kehoitti minua asumaan ihan rauhassa vaan ja yrittää olla välittämättä naapuristani. Hallituksen jälkeisen kokouksen jälkeen ollut siis hiljaista, se on hyvä merkki.

Ihana, kamala tunnari..IHANA!

Tunnistusnouto. Tuo mörkö liike, josta itse en ole niin pitänyt, koska on aina ollut sellainen fiilis että en osaa sitä opettaa koirilleni. Molemmat innokkaasti kyllä etsivät kapulaa, itse asiassa niiden mielestä se on ihan super hauskaa, mutta tylsä ja tyhmä ohjaaja ei ole osannut viedä tunnaria seuraavalle tasolle, mutta hei nyt osaan. Kiitos eilisen Sari Niemisen tunnarikoulutuksen. Molemmat koirat olivat mukana, mutta ainoastaan Danny osallistui. Saatuja oppeja tulen käyttämään myös Eikan kohdalla, vaikka E ei näillä näkymin tule koskaan VOI luokassa starttaamaan haluan silti opettaa tämän liikkeen molemmille koirille, koska molemmat siitä niin pitävät. Eilisen koulutuksen jälkeen itsellekin jäi vihdoinkin fiilis, että tunnari on oikeastaan ihan sika magee liike ja nyt minulla on eväät miten edetään liikkeen opettamisessa.

Aluksi oli teoriaosuus, jossa pohdittiin mistä tunnari koostuu ja mikä liikkeessä on tärkeää. Nämä jäivät minulle mieleen:

Koiran pitää tietää mitä tehdään eli liike on HAISTELUliike, ei noutoliike. Vaikka noutoakin siinä on, koiralle pitää tehdä selväksi mikä ero on noudolla ja TUNNISTUSnoudolla.  Ennen liikkeen alkua treeneissä ja kokeessa koiralle kerrotaan mitä ollaan seuraavaksi tekemässä eli vihjesanoja mahdollisimman rauhalliseen äänensävyyn.

Koiran pitää olla oikeassa mielentilassa. Sari kertoi että suurin osa tuomareista kiinnittää huomiota rauhalliseen työskentelyyn eli riittää että koira ravaa nätisti kapulalle, haistelee nätisti ja palauttaa hyvällä ravilla. Liikkeen ei tarvitse olla näyttävä! (kuka kertoisi tämän Dannylle :D)

Liike on jaettava eri osiin -> haistelu > vauhti (ravi siis ok, kävely ei :D)kapulan pito ja luovutus > perusasento. Lisäksi koira on totuteltava liikkuriin ja siihen että ohjaaja kääntyy selin liikkuriin liikkurin laittaessa kapuloita valmiiksi. (Eilisessä koulutuksessa keskityttiin ainoastaan haisteluosuuteen)

Haistelun opettamisessa ei pidä jumittua yhteen vaiheeseen liian kauaksi aikaa. (auts meihin iski tämä ihan kybällä, yhdellä kapulalla on tehty ikuisuus :D)

Sitten päästiin treenaamaan, jokainen koirakko sai yksityisopetusta.  Aloitettiin niillä koirilla jotka eivät ole koskaan tunnaria treenanneet. Kiva oli nähdä miten hienosti koirat ja ohjaajat oivalsivat mistä tunnarissa on kyse. Meidän vuoron tullessa D oli tietenkin odottelun jälkeen ihan valtavan korkeassa vireessä ”jee jee mitä tehdään, kivaa, tehdään jo”, hyppi minua vasten ja jutteli ja piippasi. Sanoin kouluttajalle heti alkuunsa että Dannyn ongelmana on juuri tämä vire, se ettei se pysty keskittymään haisteluun kun on niin kiire, kiire. Sanoin että ollaan treenattu yhdellä kapulalla tosi kauan, pari kertaa ollaan kokeiltu lisätä kapuloita, mutta silloin ei malta haistella vaan poimii randomina minkä ehtii ja palauttaa se vauhdilla. Joten ensi puututtiin vireeseen, D perusasentoon ja sitten aloin rauhallisen hitaaaaasti silittämään Dannya ja kertomaan rauhallisella äänellä mitä tullaan tekemään. Kun D rauhoittui, päästiin aloittamaan. Aloitettiin yhdellä kapulalla jonka haki nopeasti ja varmasti. Palautusvaiheessa minun piti kehua Dannya rauhalliseen sävyyn ”hyväääää, hienooooosti”, eikä laittaa bileitä pystyyn vaikka kuinka hienosti haki. Sitten taas koira perusasentoon ja rauhallinen silittely ja rauhoitus ja keskityttiin uuteen yritykseen. Harpattiin iso askel heti eteenpäin, kouluttaja laittoi ympyrään kolme kasaa kapuloita, yhdessä kasassa oli noin 8 kapulaa tiiviissä kasassa, keskellä ympyrää oli oma kapula. D lähti reippaasti haistelemaan kasoja, nätisti haisteli kasoja eli ei levitellyt niitä,  vähän haisteli omaa mutta ei nostanut, katseli sitten minua vähän hämmentyneenä. Olin hiljaa. Lähti tulemaan minua kohti, pysähtyi ja mietti mikä tämä juttu nyt oli. Olin hiljaa. Palasi kapuloiden luokse, haisteli ja nosti oman kapulansa ja lähti tulemaan minua kohti, oli super fiilis, löysi OMAN eikä usko loppunut kesken. Rauhalliset kehut taas Dannyn tuodessa kapulaa. Nami palkaksi rauhoittamaan. Seuraava yritys ja kasoja hieman levitettiin. Tällä kertaa D haisteli todella nätisti ja löysi aika nopeasti oman. Ihan uskomatonta, D haisteli niin nätisti ja joka kerralla toi oman!! Se oikeasti näytti tunnarin tekemiseltä. Uskon että suurin syy onnistumiseen oli se  oikea VIREtaso. Tauon jälkeen uusi yritys. Rohkeasti kokeiltiin koemaiseen tyyliin eli kapuloita sama määrä kuin kokeessa. D haisteli kovasti, nosti suuhunsa pari väärää kapulaa, mutta pudotti ne nopeasti ja löysi sitten oman. Eli epävarmuutta ja hätiköintiä heti kun kapuloita oli vähän. Uusi yritys ja kapuloita lisättiin hieman ja wau miten nätisti D haisteli, ei nostanut vääriä suuhun vaan löysi omansa ja palautti sen <3 Niin magee fiilis jäi koulutuksesta, meille molemmille oivallusta ja itsevarmuutta. Nyt en malta odottaa tunnaritreenejä :)

Kuulumisia

Viikonloppuna osallistuttiin koirien kanssa koulujenvälisen yleisurheilukisojen oheistapahtumassa viime vuotiseen tapaan. Otin agilitytreeniä molempien koirien kanssa, lisäksi lapset olivat innokkaita kokeilemaan ohjaamista koirien kanssa. Aika säätämistähän se oli, pojat tietenkin ovat tottuneet vain minun ohjaamiseen, joten koirat olivat minussa kiinni kovasti. Jotenkin kuitenkin alkoivat lapsiin ottaa kontaktia ja jotain pystyivät niiden kanssa tekemään. Lapsilla näytti olevan ihan super hauskaa, koiratkin nauttivat. Koirat saivat aivan valtavan määrän rapsutuksia ja silityksiä, olen ihan super ylpeä ja onnellinen, että minulla on kaksi näin sosiaalista koiraa, jotka nauttivat kaikesta huomiosta ja jaksoivat olla kaikille ystävällisiä, varmasti kaikki halukkaat saivat koskettaa poikia, silittää jne. Pojat antoivat myös paaaaaljon pusuja. Danny voi olla välillä hieman pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan, erityisesti lapsia kohtaan ja silloin saattaa haukkua, mutta rohkeasti kuitenkin tekee tuttavuutta pienen vieraanvaraisuushetken jälkeen. Tässä tapahtumassa Danny oli alusta saakka erittäin sosiaalinen, rohkea ja pidättyväisyydestä ei ollut tietoakaan. Ihan kuin tietäisi että lapset olivat kovasti odottaneet koirien tapaamista ♥ Niin onnellisena Eikan tavoin kerjäsi huomioita. Molemmat koirat osasivat olla myös todella nätisti pienen lapsen kanssa (arviolta 2 v.). Tämän kokoiset lapset ovat erityisesti Dannylle jänniä, mutta eipä ollut jännityksestä tietoakaan. D antoi pusun tälle ihanalle lapselle, lapsi vain nauroi ja laittoi sormensa minun poskea vasten näyttääkseen mihin koira häntä pussasi ♥ Lapsen äiti sanoi, että lapsi on tottunut koiriin, eikä pussaaminen haitanut ollenkaan. Eikka istui nätisti ja antoi lapsen silitellä päätä vaikka kuinka kauan, välillä Eikka antoi lapsen kädelle pusun ♥ Ihana tapahtuma koirille ja lapsille ja aika lailla häiriötä oli tarjolla...kuulutuksen ja starttipistoolin ääniä kentältä, ponitalutusta aivan vieressä ja tietenkin kaikki ihmiset. Puudelssonit eivät olleet moksiskaan kaikesta hälinästä ja häiriöstä vaan ottivat kaiken ihailun vastaan :) Pari tuntia vierähti tapahtumassa, kylläpäs pojat olivatkin kotona väsyneitä. Ilahduttavaa oli myös se, että pojatkin tulivat raputtelemaan, leikkimään Dannyn kanssa ja agilyrataa menivät myös. Ja Danny teki kaiken tämän häiriön keskellä yhden tokoliikkeen eli merkille juoksun, oli tosi hieno!

Dannyn kanssa käytiin viime viikolla jälleen eläinlääkärissä, otettiin ulkoallergeenitestit. Vastaukset tulevan noin viikon päästä. Heillä on nyt ollut syyskuun alusta uusi, tarkempi testi käytössä, joilla pitäisi tulla todella tarkat ulkoallergeenitulokset. Jos jokin arvo on positiivinen, se todellakin on sitten positiivinen. Uutena on myös se, että sama testi osoittaa myös "hiiva-allergeenit". Lääkäri teki tuttuun tapaansa koko kropalle tunnustelut ja tarkasti katsoi kainalot, pepun sekä tassut jotka siis usein atoopikoilla punoittavat. Dannylla on joskus kainaloissa ja nivusissa ollut punoitusta, nyt ne näyttivät ok. Tassut Dannylla ovat onneksi olleet aina priimaa. Jännityksellä odotin miltä korvat näyttävät. Nimittäin viikkoa ennen lääkäriaikaa Dannyn korvalehdet ja korvan ympäristön iho alkoi ns. kesimään, iholle tuli ikään kuin kalvo. Ja tämä kalvo alkoi sitten kuoriutumaan pois ja iho punoitti. Tätä ei ole aikaisemmin tapahtunut, annoin korvien ja muun alueen rauhassa kuoriutua enkä laittanut siihen mitään ainetta. Kortisonisuihkettahan ei saanut käyttää kolmea viikkoa ennen ulkoallergeenitestien ottoa. Uutena tänä keväänä ja kesänä on tullut se, että kuonon ja korvien alueen trimmauksen jälkeen D alkaa kovasti rapsuttamaan aluetta kohti ohimoa. Saadakseni alueen rauhoittumaan olen joutunut suihkuttamaan kortisonisuihketta, nyt se oli siis kolmen viikon kiellossa, joten suihkuttelin Dermacoola rauhoittamaan aluetta. Lääkärin mukaan tämä trimmauksen jälkeinen reaktio on hyvin tyypillistä atoopikoille. Alla kuvissa näkyy mitkä alueet alkavat kutiamaan ja punoittamaan trimmauksen jälkeen, joten päätin että trimmaan toistaiseksi saksilla korvien ympäristön, toivottavasti se vähentäsi ihon ärsytystä. Ihon kesiminen eli ihon vaihtuminen on myös atoopikoille hyvin tyypillistä (uutta siis tämäkin tieto). Mutta hienoa oli kuulla se, että Dannyn korvat näyttivät sisältä nyt todella hyvältä, priimaa ne eivät ole, mutta lääkärin mukaan atoopikon korviksi erinomaiset. Joten kortisonin laittaminen korviin ruiskeen avulla on selvästi auttanut. Nyt kortisonia laitetaan korviin kerran viikossa, jatkossa kahden viikon välein. Toivon niin, että tämän avulla Dannyn korvat saadaan nyt siihen kuntoon, etteivät tulehdu niin usein eivätkä punoita. (Korvat ovat nyt olleet todella puhtaat ja niitä ei ell mukaan tarvitsekaan nyt puhdistella).

Alue joka ärtyy helposti, tässä kuvassa Dannyn korvat näyttävät tosi hyvältä todella pitkääääään aikaan

Toinen korva hieman punoittaa, mutta suuri edistys tämäkin verrattuna missä kunnossa ovat olleen kevään ja kesän.

Hennalle iso kiitos näistä kuvista <3

Eikka ja lapset odottaa ohjeita :)

Palkkaus kohdallaan...

Tiku ja Taku jo hieman väsyneinä...

Danny liitelee lapsen ohjaamana, katse kuitenkin mamissa :)

Syysiltojen lenkit <3

Vasten auringonlaskua

Viikonlopun aamut olivat upean sumuisia

Veijarin ilme <3

Koiranomistajan painajaisnaapuri

Kuten otsikko kertoo, meidän uusi asunto ja siinä asuminen ei mennyt aivan putkeen, sillä kävi ilmi, että seinänaapurissa asuu jokaisen (?) taloyhtiön häirikkö, valittaja, "mikään ei ole koskaan hyvin" -tyyppi. Itse muutto sujui hyvin, koirat olivat mukana iltaisin muutaman kerran kun tavaroita kannettiin uuteen kotiin. Itse muuttopäivänä toki olivat hoidossa, kotiutuivat heti uuteen kotiin, tutut unipaikat löytyivät, samoin ruokapaikat ja kaikki oli hyvin. Kävivät vielä muuttopäivän jälkeisenä päivänä tyhjällä asunnolla ja hylkäsivät sen heti. Kääntyivät ovelle ja jäivät rappukäytävään odottamaan, että saimme vielä viimeisetkin tavarat mukaamme uuteen kotiin. Toki koti on vielä täynnä muuttolaatikoita, mutta eivät näytä häiritsevän poikia. Ihanan sopeutuvaiset vesselit <3 Mutta tähän se onni uudesta kodista päättyikin, ensimmäsen päivän päätteeksi vuokranantaja soitteli, että seinänaapurissa asuva nainen oli valittanut haukkuvista koiristani. WTF. Koirat haukkuivat lauantaina muutaman kerran. Eivät tuntitolkulla, eivätkä minuuttitolkullakaan. Vuokranantaja sanoi että kyseessä on todella hankala ihminen (olisi ollut ihan kiva tietää tämä fakta ennen asuntoon muuttoa, ei ehkä oltaisi muutettu sinne!) ja tämä henkilö on aikaisemmalla toimillaan saanut erään toisen henkilön muuttamaan taloyhtiöstä pois. Vuokranantaja sanoi, että hän kyllä uskoo minua, eikä tätä henkilöä kannattaisi ottaa vakavissaan. No sunnuntai illan päätteeksi tämä henkilö tuleekin soittamaan ovikelloani ja sanoo ettei hän siedä yhtään koirien haukuntaa. Sanoin hänelle, että koirat ovat haukkuneet viikonlopun aikana muutaman kerran ja että koirien haukunta kuuluu normaaliin kerrostaloelämään, koirat eivät hauku jatkuvasti eivätkä pitkiä aikoja. Hän sanoi minulle "minä olen osakkeenomistaja, sinä olet täällä vuokralla. Katsotaan kauanko asut täällä". Kivaa uhkailua heti alkuunsa. Soitin saman tien vuokranantajalle, jolle tämä henkilö oli jo ehtinyt raportoida että koirani olivat ulisseet tuntitolkulla jne. Koirat olivat eilen yksin noin 2 tuntia, enkä usko että ovat ulisseet, eivät ne ulise yksin ollessaan!! Nukkuvat hyvin tyytyväisenä. Tunnen ja tiedän koirani etteivät turhaan haukuskele yksin ollessaan, ollaan tehty yksinoloharjoituksia pennusta saakka  ja ovat tottuneet kerrostalossa asumiseen. Vuokranantaja pahoitteli kovasti tilannetta ja sitä että muutto alkoi näin ikävissä merkeissä, mutta ei keksinyt mitään ratkaisua tilanteeseen. Asia kuulemma otetaan käsittelyyn parin viikon päästä yhtiökokouksessa, siihen asti tilannetta "tarkkaillaan". Mahtavuutta. Näköjään näitä häirikköasukkaita todellakin on olemassa, aikaisemmin en ole moiseen törmännyt. Naurettavinta tässä on se, että tunnen tämän henkilön, monesti olen hänen kanssaan koirista jutellut, hänellä itsellään on välillä tyttärensä koira hoidossa ja omat koirani ovat tätä koiraa useasti moikanneet (samalla kadulla kun asutaan). Hän on aina mielellään rapsuttanut koiriani kun ollaan kadulla nähty ja kehunut kuinka ihania koiria minulla on. Eivät näköjään ole enää niin ihania kun asutaan seinänaapurissa. Tänä aamuna soitin isännöitsijälle, joka kertoi että tämä kyseinen naapuri oli jo heti käynyt aamutuimaan valittamassa, että koirani haukkuvat päivisin. Kerroin kyseisen henkilön uhkailusta ja siitä, että olemme juuri muuttaneet ja koirani ovat olleet viikonlopun aikana yksin muutaman tunnin, enkä usko niiden haukkuneen sinä aikana. Hänen kommenttinsa asiaan oli  "niinhän kaikki koiranomistajat sanovat, että koirat eivät hauku yksin ollessaan" ja muuta paskaa. Sanoi että tilannetta seurataan eli tuleeko valituksia muilta asukkailta (en usko että tulee). Siis ihan uskomatonta touhua. Mutta meitähän ei ihan noin vaan savusteta pihalle :o

Jottei mene liian vakavaksi tämä postaus, saanen esitellä koirien uuden lempparilelun, tämä on ihan huippu:

Kuva: Petenkoiratarvike

"Rengas on lampaanturkista, jossa on aito lampaan tuoksu, joka stimuloi koiran hajuaistia. Joustava kahva vähentää ohjaajan olkapään ja koira niskan rasitusta vetoleikkien tiimellyksessä."


ps. Kylläpä ovat joukkotarkkien hinnat nousseet siitä mitä olivat pari vuotta sitten. Dannylle oli alustavasti varattu paikka silmä- ja polvitarkkiin. Hintojen ja päivämäärän selvittyä kävi ilmi, että tarkki järjestetään samalla eläinlääkäriasemalla mistä kysyin kesällä tarjousta ja kappas vaan tässä ns. joukkotarkissa hinta oli täsmälleen sama kuin mitä itse tiedustelin eli mitään hyötyä joukkotarkista ei ollut verrattuna siihen että olisin itse varannut ajan! Kyynär- ja lonkkakuvatkaan eivät mielestäni olleet mitenkään joukkotarkkihintoja.