Talvieloa!

Talvieloa ollaan vietetty koirien kanssa. Pinta-alaltaan suuren suuri Kyrösjärvi on viimenkin saanut jää- ja lumipeitteen, joten ollaan koirien kanssa ulkoiltu jäällä joka päivä. Ihana katsoa koirien riemua, Danny on koko ajan kutsumassa Eikkaa leikkiin, tökkien Eikkaa lelulla ja ties millä rievulla. Välillä oikein ärsyttäen :D Eikka on ollut kiltisti eikä ole lähtenyt jänisten jälkien perään, eikä peurojen eikä muidenkaan elukoiden perään. On nyt kyllä keksinyt sen, että tulee jatkuvasti luokseni kerjäämään makupaloja ”etkös näe miten kiltti olen, palkkaa mulle nyt ja heti!”. Danny on kyllä tuonut niin paljon vauhtia ja riemua näihin jäälenkkeihin Eikalle <3 Välillä molemmat juoksevat hiihtolatujen viereen aurauskepit tutkimaan, sieltä kun löytyy aina niin ihania jäniksen papanoita! Dannynkin kanssa nyt helppoa kulkea jäällä kun sitä ei kiinnosta enää hiihtäjät niin ei tarvitse koko ajan tiirailla missä niitä hiihtäjiä menee. Tosin pilkkijät kiinnostavat kyllä molempia :D

Eikka kävi viime viikolla sisätautilääkärillä katsastamassa kroonisen haimatulehduksen tilanteen. Mitään uutta tai ihmeellistä siellä ei selvinnyt. Ainut hoitokeino on oikea ruokavalio,  erittäin vähärasvainen sellainen.  Äkillinen veriripulointi ja vähäinen oksentelu saattoi olla seuraus myös vatsapöpöstä, mutta kipuilut ja masun äänet kyllä viittaavat siihen että haima oli erittäin ärtynyt pari viikkoa sitten, mutta ei kuitenkaan ärtynyt akuutiksi (jolloin olisi tullut todella kiire lääkäriin). Verikokeita odoteltiin sitten muutama päivä kunnes lääkäri soitteli lauantaina, jolloin itse ehdin jo pelästyä, että nyt on löytynyt jotain ikävää kun viikonloppuna soitetaan:/  Mutta ehei, lääkäri soitteli päivystysvuoron päätteeksi hyviä uutisia. Mitään hälyttävää ei löytynyt, en ole vielä saanut kirjallisesti tuloksia, mutta haima-arvo oli palautunut normaaliksi. Vuosi sitten arvo oli selvästi, monta sataa arvoa positiivinen. Lääkäri sanoi että usein haimapotilailla tuo haima-arvo jää ikuisesti koholle, mutta joissain tapauksissa se laskee, joten erinomainen uutinen että Eikan kohdalla arvo laskenut normaalille tasolle. Jokin toinen arvo oli juuri ja juuri positiivinen, mutta lääkäri sanoi ettei se tarkoita mitään hälyttävää kun oli niin lähellä negatiivista tulosta. Jokin vitamiiniarvokin oli hyvä. Otettiin myös kilpirauhastestit omasta pyynnöstäni, lääkäri piti epätodennäköisenä kilpparivaivoja, mutta itse halusin testit ottaa koska joskus kilppariongelmat saattavat aiheuttaa myös kutinaa. Kerroin lääkärille ettei vakuutusyhtiö korvaa kilpparitestejä jos ne otetaan ihokäynnin yhteydessä joten otettiin ne tässä haimayhteydessä, koska ne tutkimukset vakuutusyhtiö korvaa. Kilppariarvot olivat normaalit, joten hyvä niin. Eikka on voinut nyt todella hyvin, olen edelleen antanut RC gastro intestinal low fat tölkkiruokaa kypsennetyn seitin kera, lisäksi olen lisännyt sekaan raakaa lihaa jossa rasvaprosentti ollut max 10 (ruokalusikallinen kerrallaan). Itse luokitsen tuon tölkkiruoan einesruoaksi :/ Mutta ruoka sopii Eikalle hyvin ja E pitää sen mausta todella paljon, pikku hiljaa siirrytään taas raakaruokaan, joka sisältää max 10% rasvaa (tai ehkä alan kypsentämään, haihtuuhan kypsennyksessä kuitenkin paljon rasvaa vielä pois?). Rinnalla annan myös tuota tölkkiruokaa. Eikka sai myös vatsaa suojaavaa lääkettä LOSEC MUPS kuurina neljän viikon ajan, lääkäri suositteli myös haimaentsyymiä jos oireet palaavat jälleen. Myös vatsaontelon tähystystä suositteli jos oireet palaavat kivuliaana.

Tokon treenaaminen tökki taas. Joka vuosi tähän samaan aikaan iskee sellainen tunne ettei voisi vähempää kiinnostaa. Syytkin ovat tiedossa: ei ole viikottaisia treeniä ja ylinpäätään poppoota keiden kanssa treenata säännöllisesti, yksin treenaaminen on vaan niin hiton tylsää aina. Ja ai että se lämmin tai edes puolilämmin treenihalli tekisi ihmeitä. Eipä tuolla ulkona paljon treenailla (seli seli joo). Toki sisällä ollaan jumpattu kaukoja mutta siinäpä se on. Temppuja ollaan tehty iltaisin kun ollaan jaksettu ja ehditty. Eilen tein koirille niin hyviä makupaloja etteivät sankarit millään olisi malttaneet odottaa omaa vuoroaan! Käypääkä kurkkaamassa resepti täällä blogissa.
Ohjeesta poiketen paloittelun jälkeen paistoin nameja uunissa vielä noin 30-45 min, uunin luukku hieman raollaan. Vaihdoin myös leivinpaperin sillä se oli ekan paistamiskerran jälkeen rasvainen ja kostea. Nameista tuli todella rapeat, mutta sisältä pehmeät. Ja paloja oli helppo paloitella pienemmäksi paistamisen jälkeen. Säilösin osan paperipussiin ja osan laitoin pakkaseen. Kokeilkaa ihmeessä tuota reseptiä, on niin helppo ja nopea (paistoaikaa lukuun ottamatta) tehdä ja koirat kiittää ja kuittaa herkuista <3

 Koirien menoa jäällä:

Vuoden kulut ja menot

Kaikki ns. harrastusblogit päättivät viime vuoden tai aloittivat tämän vuoden kertaamalla vuoden 2014 tapahtumia, tavoitteita jne. Nyt kun ne on paljastettu, monissa blogeissa olen törmännyt vuoden kulut ja menot postaukseen. Erittäin mielenkiintoinen aihe. Itsekin kirjasin viime vuoden osalta koiriin liittyviä menoja. No oikeastaan se oli ihan vaan pintaraapaisu pitämääni kirjanpitoon. En nimittäin laskenut mukaan eläinlääkärikuluja, ruokakuluja, tarvikkeita, jäsenmaksuja, vakuutuksia. Tämän vuoden osalta kirjaan nämä kaikki (tai ainakin yritän!), ehkä ruokakuluista osa saattaa jäädä kirjaamatta ;) Vuosi 2014 näyttää tältä:

Treenimaksut 16€
Hieronta 35€ (yksi kerta saatiin ilmaiseksi)
Tokokokeet 62€
Koulutukset 145€

Yhteensä 258€, mikä tuntuu todella pieneltä summalta! Mutta toki jos kaikki koirien menot olisi listannut esim. vakuutukset olivat noin 500€, jäsenmaksut noin 100€, eläinlääkärikulut varmaan about tonnin, ruokakulutkin varmaan ihan tarpeeksi huimat :D Kaikki nämä yhteensä varmaankin yli kaksi tonnia :o Huikea summa nyt kun ajattelee. No tietty lääkärikulut tekee tuohon settiin ihan valtavan erän, ilman niitä oltaisiin aika kohtuullisissa lukemissa.

Mutta hei haastan kaikki koirabloggaajat pitämään kirjapitoa tämän vuoden kuluista, kuka uskaltaa ottaa haasteen vastaan?

Onnellinen koira

Facessa tein ”onnellinen lemmikki kuvahaasteen” joten laitetaan kuvat myös tännekin:



Onni on paras kaveri jonka kanssa ihmetellä maailman menoa

Onni on tehdä jotain yhdessä, oli se sitten temppujen opettelua tai pieni tokotreeni lenkin yhteydessä



Onni on unet kaverin vieressä tai oman ihmisen sylissä

Onni on antaa pusu tyttöystävälle

Onni on. Vapaus. Luonto.

Vuosi ei valitettavasti kuitenkaan alkanut onnellisissa merkeissä, sillä Eikka alkoi yhtäkkiä viime viikolla oireilemaan haimallaan. Juuri kun viimeksi hehkutin miten hyvä vuosi Eikalla on ollut ja haimatulehdus on pysynyt kunnossa. Oireet alkoivat salakavalasti pienellä ripuloinnilla ja vatsakipuilulla, sai kipulääkettä ja annoin kolme päivää kevyttä ruokaa. Kaikki näytti hyvältä kunnes kolmen päivän jälkeen tulikin yhtäkkistä vesiripulia (veren kera) yhtenä iltana ja jatkui vielä yölläkin pari kertaa, seuraavana päivänä taas ok, sai riisinlientä seitin kera ja oli hieman vaisu, muuten ok. Seuraavana aamuna heräsin siihen kun Eikka istui sängyn vieressä ja vatsa piti valtavaa meteliä, tiesin heti että vatsassa on kipua. Kipulääkeen annoin ja lähdettiin ulos. Löysi metsässä lumen alta heinää syötäväksi, olo parani ja leikki yhtäkkiä iloisena Dannyn kanssa. Sitten yhtäkkiä 200 m kävelyn jälkeen iski taas kipuilua, käveli häntä maassa luimuillen. Kohtaus meni onneksi ohi ja päivä sujui rauhallisesti, sai jälleen kevyttä ruokaa. Seuraavana aamuna heräsin siihen kun E oksensi keltaista limaa. Muuten oli taas ihan normaali. Saanut nyt erittäin vähärasvaista ruokaa 3 kertaa päivässä: kaapista löytyi RC hypoallergenic tölkkiruokaa jossa rasvaa ainoastaan 3%, tätä olen antanut kypsennetyn seitin ja keittokinkun kera. Sunnuntain oksentelun jälkeen olo ollut nyt normaali, ruoka maistuu ja tämä aamuna kirmaili lumessa kuin nuori varsa kesälaitumella <3 Toivottavasti tämä viikko mennään rauhallisesti ilman mitään takapakkia. Tilasin netistä RC gastro intestinal low fat tölkkiruokaa, rasvaa siinä on ihan älyttömän vähän ja tätä lääkärikin meille suositteli viimeksi (+ Nutri plus gel, joka on runsasenerginen vitamiini-, mineraali- ja hivenainegeeli). Tällä hetkellä tuntuu, että ruoka jossa on rasvaa 10% on liikaa. Sain ensi viikolle ajan samalle sisätautilääkärille jolla kävimme vuosi sitten. Katsellaan sitten jatkoa.


Loppuun kevennys tempusta jonka näin facessa ja tottakai meidänkin piti tätä kokeilla. Yllätykseksi koirat suorittivat helposti tämän haasteen, molemmat onnistuivat heti ekalla yrityksellä. Eikkakin, joka on super ahne ruoan perään! Danny nyt kilttinä partiolaisena tekee mitä pyydetään, ei ollut vaikeuksia tälläkään kaverilla. Toisella kerralla kun tätä Dannyn kanssa tehtiin, soi ovikello, D ryntää ovelle haukkuen, mutta kapula edelleen suussa (namit kyllä lensivät vauhdissa). Kapulaahan ei pudoteta, kunnes näki että tuttu ihminen tuli ovesta. Silloin ei enää kyennyt iloista johtuen kapulaa pitämään suussa. Mutta hyvä häiriötreeni oli :D Toisena iltana kokeiltiin sitten lisätä häiriötä eli makupala kuonon päälle. Hienosti onnistui. "Kohta niillä on kanan reisi kuonon päällä", kommentoi siskoni :)

Ja toinen kevennys, 7 päivän joululoman jälkeen palasin töihin. Kotona odotti tämä ihmeellinen sotku! D oli löytänyt ilmeisesti lipaston alta pienen joulupallon, samasta paikasta löytyi puoliksi täynnä oleva kongi. Oli ilmeisesti kongin heittänyt suustaan ja se oli vierinyt lipaston alle. Kun ei saanut sitä sieltä kaivettua, oli löytänyt koristeen. Meillä ei ole joulukuusta (tiedä mitä sen koristeille olisi tehnyt!), mutta pienen jouluasetelman tein joka oli siis lipaston päällä. Hetken aikaa siinä kummastelin mikä tuo ihme väri taljalla on ja minkä esineen jäämiset, sillä hetkellä ei naurattanut. Eikä seuraavana päivänäkään kun D teki ripulia ja seuraavana päivänä oksensi. Olin jo ihan varma että nytkö jokin osa jäänyt suolistoon. Onneksi Dannyn vointi palasi ennalleen. Mitään ei koskaan voi jättää Dannyn saataville. Ikäkään ei näköjään ole tuonut järkeä pikku kaverille. Kerran veijari, aina veijari. Grrrrrrr.

Jaa määä, mitään en oo tehny ennen kuin syylliseksi todistetaan :D

Vanhaa ja uutta

Tadaa vuorossa (pakollinen) perinteinen katsaus mennen vuoden tavoitteisiin ja uusiin haasteisiin:

Vuonna 2014:

Suoritin tokokoulutusohjaaja –kurssin, harjoittelutunteja on vielä vetämättä, jotta saan virallisen ”todistuksen”. Syksyllä ehdin ohjaamaan kaksi pentukurssia sekä kaksi arkitottelevaisuuskurssia kokeneemman kouluttajan parina. Ryhmissä oli paljon osallistujia, eritasoisia koirakoita. Kivaa oli ja äänikin meni ekoilla kerroilla ja olin alipukeutunut myös ekoilla kerroilla. Auts. Heti unohtui kouluttajan tärkein sääntö eli paljon vaatetta päälle!

Dannyn kanssa tavoitteet toteutuivat loistavasti eli saatiin tokosta TK2! Paljon opimme vuoden aikana ja kokeista saimme jälleen hyvää kokemusta. Ja minun oma jännittäminen on oikeastaan jäänyt pois, toki aina ennen koetta jännitän omaa vuoroamme, itse kokeessa on enää se on pieni, terve jännitys mukana, mutta se ei vaikuta käyttäytymiseeni kokeen aikana. D oli kaikissa kokeissa iloinen, oma itsensä <3

Kesällä olin molempien koirien kanssa agilitykurssilla. Meillä oli hirmu kivaa, koirat edistyivät ja ehkä ohjaajakin hieman :)

Eikan tavoite tokossa jäi toteutumatta eli paluu avoimeen luokkaan. En tiedä palaako E koskaan enää viralliseen kokeeseen, kaveri osaa liikkeet kyllä, mutta se henkinen puoli ollut aina pienoinen (tai suurempi) kompastuskivi. E nauttii kyllä kun saa treenata kanssani -> kunhan palkkaa saa paljon, kaikki on mahtavaa ;) E oppi myös leikkimään kanssani enemmän, noutaa jopa palloa!

Terveystavoitteet eivät toteutuneet, Nyyh. Tosin Eikalla oli oikeastaan ihan super hyvä vuosi siitä huolimatta että tammikuussa diagnoosiksi varmistui krooninen haimatulehdus. Käytiin yhden ainoan kerran lääkärissä tämän diagnoosin vuoksi, ei myöskään tassu eikä korvatulehduksia. Jessss. Toinen, pakollinen kerta lääkärissä oli uuden siedätyspullon avaaminen ja vuoden toiseksi viimeisenä päivänä hammashuolto. Eli vähällä päästiin. Haimatulehdus pysyi hyvin hallinnassa, muistan että pisin aika jolloin ei jouduttu turvautumaan lääkkeeseen oli 3 kuukautta, se on pitkä aika se. Dannyllä todettiin atopia ja sen myötä useita käyntejä lääkärissä.

Yllätyksenä vuoden lopuksi pojat pääsivät PUUDELI-lehden kanteen sekä muutama ottamani kuva päätyi myös sisäsivuille:

Vuoden 2015 tavoitteet:

Sanomattakin selvää että TERVEYS on se kaikkein tärkein asia! Toivotaan että Eikan haimatulehdus pysyy edelleenkin hallinnassa eikä muitakaan tulehduksia ilmaannu. Dannyn kanssa aloitetaan siedätyshoito ja sen mukana toivottavasti oireet lievittyvät ja toivottavasti korvien kanssa ei ole niin paljon harmia kuten viime vuonna. Dannylle sain terveystarkkiin paikan helmikuun alkuun = silmät/polvet/sydän. Toivottavasti sieltä saamme hyviä tuloksia. Kesällä jos vihdoin ja viimein saisin pojat röntgenkuviin niin bueno!

Dannyn kanssa tavoitteena korkata tokossa VOIluokka keväällä, 1-tulos ennen sääntömuutoksia olisi aika jes!

Tavoitteena osallistua ainakin muutamaan tokon erikoiskoulutukseen. Hiotaan VOIliikkeitä ja opetellaan uutta. Tavoitteena myös monipuoliset ja erilaiset treenit, treenipäiväkirjan pitäminen (!).