Sairastuvalla jälleen

Juhannus on vietetty rauhallisissa merkeissä ja nyt on viritetty aamukampa kesäloman alkua varten. Yhdeksän työaamua edessä ennen neljän viikon kesälomaa! Koirat tosin ovat viettäneet aikaistettua kesälomaa hengailemalla siskollani viime viikolla. Kyllä kelpaa kun saa nauttia kesäpäivistä takapihan nurtsilla :)

Ikäviltä asioilta ei valitettavasti olla vältytty Eikan sairastelujen suhteen. Kirjaillaan tännekin viime ajan tapahtumat: Eikka alkoi oireilemaan vatsallaan noin viikko leikkauksen jälkeen (pattien poistot) eli ruoka maistui on/off, heinän syömistä, yhtenä aamuna keltaiset oksennukset, löysät ulosteet. Tämän lisäksi Eikka sai yhtenä iltana pelottavan näköisen kohtauksen iltalenkin jälkeen. Oli reipas koko iltalenkin ajan, oli nähnyt paria tuntia aikaisemmin juoksuisen nartun, joten lenkin tahti ja haistelut iltalenkillä oli sen mukaiset. Lenkki päätyi siskolleni jossa Eikka joi vettä tooooodella paljon, alkoi sitten seuraamaan voileipäni syöntiä (ilmeisesti nälkä jo kurni, koska ruoka ei ollut maistunut aamulla), sitten yhtäkkiä meni sellaiseen asentoon että alkaa oksentamaan. Ei kuitenkaan oksentanut vaan jalat menivät alta, romahti siitä kyljelleen ja alkoi kouristelemaan, siitä yritti nousta ylös mutta jäi kieriskelyksi ja kouristeluksi, nousi tästä lopuksi seisomaan. Huojui takajalat pitkällä ja vapisi hieman. Istuin lattialla Eikan viereen ja kaveri kiipesi syliin, siinä hetken vapisi ja kohtaus oli ohi. Tämä koko episodi kesti ehkä minuutin tai vähemmän. En tiedä, kaikki tapahtui niin nopeasti ja kohtaus oli pelottavan näköinen niin että jälkeenpäin oli vaikea muistaa mitä oikein tapahtui. Koskaan en ole epilepsiakohtausta nähnyt, mutta tiesin heti mitä oli tullut todistettua eikä ollut itku kaukana. Epilepsiako tässä kaiken muun vaivan lisäksi Eikalle tulee? Kohtauksen jälkeen Eikka oli oma itsensä ja jatkoi voileipäni tuijottelua. Tunti kohtauksen jälkeen söi iltaruokansa hyvällä ruokahalulla.

Kävimme lääkärissä viime viikolla. Oireiden perustella ell arveli Eikan saaneen lievän epilepsiakohtauksen (mikä on lievä ja mikä ei? En tiedä). Yhden kohtauksen perusteella tätä ei lähdetä nyt tutkimaan. Jos kohtaus toistuu, aletaan tutkimaan voisiko kyseessä olla epilepsia tai jopa kasvain aivoissa. Eikasta otettiin verikoe samalla reissulla haima-arvoa varten. Seuraavana päivänä lääkäri soitti että Eikan haima-arvo oli täysin normaali eli 79, viitearvon ollessa 400. Helmikuussa sama testi näytti lukemaa 499. Kovin iloinen siitä että haima-arvo oli noinkin alhainen, mutta oireet olivat silti olleet samanlaisia mitä aiemmin haiman vaivatessa. Lääkäri arveli Eikan suolisto-oireilun johtuneen leikkauksen ajan ja sen jälkeisestä lääkityksestä, koska oireilut alkoivat lääkekuurin loppuvaiheessa. En tiedä onko tässä perää, mutta nyt Eikka on voinut hyvin, ei ole oksentanut eikä herättänyt keskellä yötä syömään heinää. Vatsa on ollut hieman löysällä edelleen, taidan hakea canicur kuurin vielä. Ruoka on onneksi maistunut hyvin! Eikä tässä vielä kaikki, kohtauksen jälkeisenä iltana puhdistin Eikan korvat ja vasen korva olikin todella likainen. Kyllähän Eikka on korviaan rapsutellut normaalia enemmän, mutta arvelin sen johtuvan kesästä ja liittyvän Eikan atooppiseen oireiluun. Lääkäri tähysti molemmat korvat, vasenta korvaa aristeli sen verran ettei nähnyt tärykalvoon saakka. Molemmissa korvissa oli hieman eritettä, ne punoittivat hieman ja molemmissa näkyi hieman bakteeria ja hiiva, joten lievä korvatulehdus oli diagnoosi. Suoraan sanottuna Eikalla on ollut tosi paska vuosi terveyden suhteen, hyvä uutinen on kuitenkin se, että patologin lausunnon mukaan Eikan patit olivat hyvälaatuisia ja ne on poistettu kokonaisuudessaan. Huh yksi huoli vähemmän. Ongelmista huolimatta Eikan yleisvointi on ollut todella pirteä ja kaveri aina niin positiivinen ja iloinen, sitä eivät murheet paina ja niin ei pitäisi minuakaan. Ei auta murehtiminen, ei. Eikka on vasta 8-vuotias, se on keski-ikä keskikokoiselle villakoiralle. Välillä tuntuu kuitenkin näiden terveysongelmien kanssa ettei Eikka tule koskaan näkemään seniorivuosia, se on pelottava fakta, mutta kuten sanottu Eikka on itse niin positiivinen ja elämästä nauttiva ja aina ensimmäisenä lenkille lähtemässä, joten emme vaivu epätoivoon. Ai niin lääkäri suositteli uutta atopia/allergialääkettä nimeltään Apoquel. Tämä lääke on ollut lääkärin mukaan niin suosittu muualla Euroopassa ettei sitä ole aiemmin Suomeen saakka riittänyt. Facen atopiaryhmässä tätä lääkettä on kovasti hehkutettu, mutta kukaan ei vielä tiedä millaisia sivuoireita lääkkeestä saattaa tulla. Lääke on lääke, ilmeisesti harmittomampi kuitenkin kuin pitkäaikainen kortisonin käyttö. Näin ainakin lääkäri meille kertoi. Otin Eikalle kahden viikon kokeilupakkauksen ja resepetin pidempiaikaiseen käyttöön, mutta olen vielä kahden vaiheilla uskallanko tätä aloittaa. Emme käyneet meidän ihosairauksiin erikoistuneella vakkari eläinlääkärillä...mielelläni hänenkin näkemystään tähän odottelisin ja lisää kokemuksia lääkkeestä muilla käyttäjillä. Nopealla googlettamalla löysin myös keskusteluja maailmalla tästä lääkkeestä, ei todennäköisesti auta korvavaivoihin ja niiden rapsutteluun eli juuri niihin mihin meillä molemmat koirat kaipaisivat extra apua. Eli harkinta-asteella täällä vielä mennään.

Jottei liian synkäksi mene tämä postaus kuvasatoa Juhannukselta:

 

Lampaat on niin nähty, mutta mun pallo on hukassa!

don´t worry, be happy <3

ei kiinnosta posetukset, ei.

Kummitädillä on aina herkkuja mukana uintireissulla :D

Herkut meille, hyvä mieli sulle :D

 

Sairastuvalla jälleen

Juhannus on vietetty rauhallisissa merkeissä ja nyt on viritetty aamukampa kesäloman alkua varten. Yhdeksän työaamua edessä ennen neljän viikon kesälomaa! Koirat tosin ovat viettäneet aikaistettua kesälomaa hengailemalla siskollani viime viikolla. Kyllä kelpaa kun saa nauttia kesäpäivistä takapihan nurtsilla!

Ikäviltä asioilta ei valitettavasti olla vältytty Eikan sairastelujen suhteen. Kirjaillaan tännekin viime ajan tapahtumat: Eikka alkoi oireilemaan vatsallaan noin viikko leikkauksen jälkeen (pattien poistot) eli ruoka maistui on/off, heinän syömistä, yhtenä aamuna keltaiset oksennukset, löysät ulosteet. Tämän lisäksi Eikka sai yhtenä iltana pelottavan näköisen kohtauksen iltalenkin jälkeen. Oli reipas koko iltalenkin ajan, oli nähnyt paria tuntia aikaisemmin juoksuisen nartun joten lenkin tahti ja haistelut iltalenkillä oli sen mukaiset. Lenkki päätyi siskolleni jossa Eikka joi vettä tooooodella paljon, alkoi sitten seuraamaan voileipäni syöntiä (ilmeisesti nälkä jo kurni, koska ruoka ei ollut maistunut aamulla), sitten yhtäkkiä meni sellaiseen asentoon että alkaa oksentamaan. Ei kuitenkaan oksentanut vaan jalat menivät alta, romahti siitä kyljelleen ja alkoi kouristelemaan, siitä yritti nousta ylös mutta jäi kieriskelyksi ja kouristeluksi, nousi tästä lopuksi seisomaan. Huojui takajalat pitkällä ja vapisi hieman. Istuin lattialla Eikan viereen ja kaveri kiipesi syliin, siinä hetken vapisi ja kohtaus oli ohi. Tämä koko episodi kesti ehkä minuutin tai vähemmän. En tiedä, kaikki tapahtui niin nopeasti ja kohtaus oli pelottavan näköinen niin että jälkeenpäin oli vaikea muistaa mitä oikein tapahtui. Koskaan en ole epilepsiakohtausta nähnyt, mutta tiesin heti mitä oli tullut todistettua eikä ollut itku kaukana. Epilepsiako tässä kaiken muun vaivan lisäksi Eikalle tulee? Kohtauksen jälkeen Eikka oli oma itsensä ja jatkoi voileipäni tuijottelua. Tunti kohtauksen jälkeen söi iltaruokansa hyvällä ruokahalulla.

Kävimme lääkärissä viime viikolla. Oireiden perustella ell arveli Eikan saaneen lievän epilepsiakohtauksen (mikä on lievä ja mikä ei? En tiedä). Yhden kohtauksen perusteella tätä ei lähdetä nyt tutkimaan. Jos kohtaus toistuu, aletaan tutkimaan voisiko kyseessä olla epilepsia tai jopa kasvain aivoissa. Eikasta otettiin verikoe samalla reissulla haima-arvoa varten. Seuraavana päivänä lääkäri soitti että Eikan haima-arvo oli täysin normaali eli 79, viitearvon ollessa 400. Helmikuussa sama testi näytti lukemaa 499. Kovin iloinen siitä että haima-arvo oli noinkin alhainen, mutta oireet olivat silti olleet samanlaisia mitä aiemmin haiman vaivatessa. Lääkäri arveli Eikan suolisto-oireilun johtuneen leikkauksen ajan ja sen jälkeisestä lääkityksestä, koska oireilut alkoivat lääkekuurin loppuvaiheessa. En tiedä onko tässä perää, mutta nyt Eikka on voinut hyvin, ei ole oksentanut eikä herättänyt keskellä yötä syömään heinää. Vatsa on ollut hieman löysällä edelleen, taidan hakea canicur kuurin vielä. Ruoka on onneksi maistunut hyvin! Eikä tässä vielä kaikki, kohtauksen jälkeisenä iltana puhdistin Eikan korvat ja vasen korva olikin todella likainen. Kyllähän Eikka on korviaan rapsutellut normaalia enemmän, mutta arvelin sen johtuvan kesästä ja liittyvän Eikan atooppiseen oireiluun. Lääkäri tähysti molemmat korvat, vasenta korvaa aristeli sen verran ettei nähnyt tärykalvoon saakka. Molemmissa korvissa oli hieman eritettä, ne punoittivat hieman ja molemmissa näkyi hieman bakteeria ja hiiva, joten lievä korvatulehdus oli diagnoosi. Suoraan sanottuna Eikalla on ollut tosi paska vuosi terveyden suhteen, hyvä uutinen on kuitenkin se, että patologin lausunnon mukaan Eikan patit olivat hyvälaatuisia ja ne on poistettu kokonaisuudessaan. Ongelmista huolimatta Eikan yleisvointi on ollut todella pirteä ja kaveri aina niin positiivinen ja iloinen, sitä eivät murheet paina ja niin ei pitäisi minuakaan. Ei auta murehtiminen, ei. Eikka on vasta 8-vuotias, se on vasta keski-ikä keskikokoiselle villakoiralle. Välillä tuntuu kuitenkin näiden terveysongelmien kanssa ettei Eikka tule koskaan näkemään seniorivuosia, se on pelottava fakta, mutta kuten sanottu Eikka on itse niin positiivinen ja elämästä nauttiva ja aina ensimmäisenä lenkille lähtemässä, joten emme vaivu epätoivoon. Ai niin lääkäri suositteli uutta atopia/allergialääkettä nimeltään Apoquel. Tämä lääke on ollut lääkärin mukaan niin suosittu ettei sitä ole aiemmin Suomeen saakka riittänyt. Facen atopiaryhmässä tätä lääkettä on kovasti hehkutettu, mutta kukaan ei vielä tiedä millaisia sivuoireita lääkkeestä saattaa tulla. Lääke on lääke, ilmeisesti harmittomampi kuitenkin kuin pitkäaikainen kortisonin käyttö. Näin ainakin lääkäri meille kertoi. Otin Eikalle kahden viikon kokeilupakkauksen ja respetin pidempiaikaiseen käyttöön, mutta olen vielä kahden vaiheilla uskallanko tätä aloittaa. Emme käyneet meidän ihosairauksiin erikoistuneella vakkari eläinlääkärillä...mielelläni hänenkin näkemystään tähän odottelisin ja lisää kokemuksia lääkkeestä muilla käyttäjillä. Nopealla googlettamalla löysin myös keskusteluja maailmalla tästä lääkkeestä, eivät todennäköisesti auta korvavaivoihin/rapustteluihin eli juuri niihin mihin meillä molemmat koirat kaipaisivat extra apua. Eli harkinta-asteella täällä vielä mennään.

Jottei liian synkäksi mene tämä postaus kuvasatoa Juhannukselta:

 

Lampaat on niin nähty, mutta mun pallo on hukassa!

don´t worry, be happy <3

ei kiinnosta posetukset, ei.

Kummitädillä on aina herkkuja mukana uintireissulla :D

Herkut meille, hyvä mieli sulle :D

 

Odottelua

Huhtikuussa korvakontrollin yhteydessä näytin lääkärille Eikan kahta pattia, toinen 6 mm kokoinen ja toinen pienempi noin 2 mm. Lääkäri suositteli tuolloin pattien poistoa ja näytteiden lähettämistä patologin lausuttavaksi. Olin varannut ajan tämän viikon maanantaille. Tänä aikana patit eivät olleet suurentuneet, mutta kaulaan ilmestyi kolme viikkoa sitten noin nuppineulanpään kokoinen uusi näppy. Koostumukseltaan erilainen kuin nämä kaksi muuta, sellainen pehmeä jota ei edes käsikopeloinnilla tuntisi. Vastaanotolla huomasin kirkkaiden valojen loisteessa Eikan kuonolta tooooosi pienen näpyn. Huoh. Mistä näitä näppyjä tulee :/ Eikalta päätettiin poistaa kaikki kolme ja kuonolla oleva näppy jätetään seurantaan.  Eikalta otettiin perusverikokeet ennen operaatiota (suositus, ei pakko), kaikki arvot olivat onneksi viitearvoissa. Ennen operaatiota hoitaja teki kattavan kyselyn anestesiaa varten ja sitten lääkäri teki yleistutkimuksen ja muistutti että ”nukutus on aina riski, terveelläkin koiralla”. Kyllä, tiedossa on, mutta eipä kait siinä muuta voi kuin luottaa siihen että kaveri herää. Leikkaus meni hyvin ja Eikka heräili rauhassa ja kotiutuminen tapahtui siinä vaiheessa että potilaalta sujui kävely hyvin ja oli käynyt pisulla. Voi miten kiltti ja reipas Eikka oli vastaanotolla hoitajan ja lääkärin käsittelyssä. Ilmekään ei värähtänyt kun verikoe otettiin ja antoi lääkärin tutkia kiltisti sydänäänet jne. Lääkäri sanoikin että operaation jälkeen Eikka tulee saamaan paljon hoivaamista ja silittelyä koska ”kiltit koirat ovat etuoikeutettuja siihen” <3 Eikka antoi pusuja hoitajille ja lääkäreille ennen ja jälkeen operaation. On se vaan niin ihana kaveri <3 Ja niin reippaasti lähti takahuoneeseen hoitajan mukana valmistautumaan nukutusta varten. Aina niin luottavainen kaikkia vieraitakin ihmisiä kohtaan. Eikka kotiutettiin kolmen ”laastaria” iholla hoito-ohjeiden kera. Ruoka maistui kunnolla vasta seuraavana iltana, herkut kyllä maistuivat sitä ennen, kuka sitä nyt kipeänä oikeeta ruokaa syö :D Oli kyllä reippaana jo lenkillä 5 tuntia kotiutumisen jälkeen rauhallisella iltakävelyllä. Yöllä herätti ripulille. Loppuyö meni hyvin ja eikä enää ripuloinut koko päivänä. Lääkäristä soitettiin 24 tuntia leikkauksen jälkeen ja kyseltiin vointia. Ripulointi on kuulemma hyvinkin yleistä anestesian jälkeen. Äiti tuunasi vähän käytössä olleesta viitasta suojabodyn ettei tarvitse kauluria pitää. Nopeasti Eikka palautui omaksi itsekseen, kovasti riittäisi intoa lenkkeilyyn. Ohjeistuksessa luki että Eikan on ulkoiltava taluttimessa kontrolliin saakka ja muutenkin mentävä koiran ehtojen mukaan, tikit kyljissä saattavat vaikuttaa liikkeisiin niin ettei Eikka välttämättä halua kovasti kulkea. Toistaiseksi ei ole vaikuttanut mitenkään, tänäkin aamuna meistä kolmesta Eikka oli se pirtein kaveri joka piti tahtia edellä :D Toivottavasti haavat parantuvat hyvin, nyt ainakin näyttää hyvältä (kyllähän ne jonkin verran kutiavat, lenkillä saa mennä ilman suojabodya, muuten on päällä koko ajan). Tikkien poisto ja kontrolli 10-14 päivän päästä. Patologin lausunto tulee 1-2 viikon päästä. Odottelua.

Pieni kevennys tähän loppuun. Tämä kiva idea namien piilottelusta muffinssivuokiin saatiin täältä. Videolla puudelit kokeilevat ideaa toista kertaa. Eikalle on hyvin tyypillistä siirrellä kohdetta tassulla ja kuonolla, eihän sitä palloa nyt sentään suuhun voi ottaa :D Danny nosteli hyvin järjestelmällisesti ekalla kerralla kaikki pallot pois, tällä toisella kerralla kokeili Eikan tekniikkaa :) Molemmilla tekniikoilla namit tuli syötyä. Helppo ja halpa aktivointilelu! Lopussa D tekee kaukoja ja saa palkaksi kaikki pallot, hieman on hämmentynyt kaveri pallojen määrästä :D

 

 

 

 

 

Lääkäriaseman lähellä on upeat lenkkeilymaisemat

 

Suojabody kuvaa varten hetken aikaa päällä ulkona, sisällä koko ajan käytössä. Onneksi ei ole hellettä!

 

 

ONNI on kattava vakuutus. Ihan järkky summa olisi ollut maksettavana ilman vakuutusta.