Villakoiramaista elämää!: lokakuuta 2016

Oltiin pitkästä aikaa Dannyn kanssa tokokoulutuksessa. Herätys vapaapäivänä klo 5.20. Auts. Vähän kirpaisi, olisi kyllä niin nukuttanut! Oltiin siis Tampereella Tamskilla Nina Mannerin koulutuksessa. Meidän vuoro oli heti toisena, Dannyn kanssa oltiin ajoissa paikalla, alla tunnin matkustelu + tunnin lenkki ja mitä tekee tyyppi. Menee ”kehään” ihan että whats up täällähän on oikein yleisöä, eiköhän laiteta show pystyyn eli D oli aivan onnessaan etenkin kun päästiin aloittamaan vauhtiliikkeellä. Hyppi, riekkui ja haukkui. Vähän hävetti :D D ei myöskään arvostanut sitä, että kouluttaja puhui harjoitusten välissä, Dannyn mielestä sinnehän mentiin tekemään eikä ihmettelmään. Onneksi rauhoittui siinä vaiheessa kun oikeesti joutui käyttämään aivojaan ja miettimään vähän uusia juttuja. Olin varannut 30 min setin, koska tiesin että D pystyy hyvin keskittymään sen ajan. Niin nopeastihan se oma aika meni jälleen, mutta saatiin hyviä vinkkejä:

Törpön kierto: onglmana Dannylla on se, että pysähtyy usein ekalla ja tokalla yrityksellä sinne törpön taakse (Dannylle on jäänyt todella vahvasti mieleen se, että merkin taakse pysähdytään. Eikä muuten olla merkkiä edes tehty kunnolla yli vuoteen, joten ei mitään käsitystä miten voi olla näin vahvana jäänyt mieleen) ja se että kun kiertää törpön tekee sen yleensä valtavalla kaarella. Tarkoituksena on jatkossa saada heti ekalla kerralla onnistuminen. Eli ennen törpölle lähetystä lelun näyttäminen. Siinä vaiheessa kun kääntyy törpöllä ohjaaja seisoo passiivisena lelu kädessä (pörrölelu, näkyy hyvin). Tämä toimi hyvin, ei tarvinnut minun edes lelua heilutella kun lähti lähti tulemaan luokse ilman suullista kannustusta. Tähän saatiin hyviä toistoja. Tätä kun kokeilin seuraavana päivänä treeneissä alkoi jo taakse vilkuilemaan leluaan joten jatkossa lelua ei näytetä ennen lähettämistä. Noooh periaatteessa tässä ei mitään uutta, ainoastaan se että ohjaaja seisoo passiivisena lelu kädessä eikä anna suullisia avuja. Vinkiksi tiukempiin törppöjen kiertoon saatiin seuraavan kuvan mukainen neuvo eli kosketusalusta saisi olla isompi kuin normaalisti sillä tarkoitus ei ole se, että koira pysähtyy targetilla vaan se, että juoksee sen yli. Tälle alustalle on myös keksittävä uusi nimi, että osaa jatkossa erottaa läpijuoksun ja tavis targetille juoksun. Törpön kierron jälkeen alustan läpi juoksu jälleen ja tästä palkka. Hyviä toistoja saatiin tähänkin, vaikka idea ei ihan täysin avautunut Dannylle vielä koulutuksessa. Kouluttaja suositteli myös opettamaan koiralle kierron toiseen suuntaan. Joo on ollut suunnitelmissa, mutta olen ollut laiska opettamaan sitä. Suositteli myös opettamaan pelkkää törpön kiertoa useampaan kertaan.

Kaukoissa katsottiin seisomisesta istumista. Dannyhan oli heti vauhtiliikkeen jälkeen tekemässä kaukoja vauhdilla ”sanonytjoseasento.Heimäteenjo”. Tässä tuli hyvin näkyviin takajalkojen liikkuminen. Kysyi ollaanko tehty luopumisen kautta mitään harjoituksia. Joo ollaan, tooooosi vähän tosin. Ihan perusjuttuja, joita tulee tehtyä aivan liian vähän ja harvoin :o Kokeiltiin niin että D istui, minulla nami kädessä lähellä Dannyn kasvoja. Muisti kyllä nopeasti että tässä pitää katsella mamia silmiin ja namiin ei saa katsoa, mutta sitten kun sanoin käskyn eli seisomaan, kääntyi kaverin katse heti namikäteen. Tästä huomautus ja uudelleen. D meni ihan hämilleen ja ei noussut edes seisomaan, luuli että nyt ollaan vaan paikallaan ja tuijotellaan :D Pari huomautusta ja saatiin hyviä onnistumisia. Kouluttaja sanoi että heti huomaa koiran mielentilan muutoksen, kun tehdään juttuja rauhallisesti ja joutuu oikeasti miettimään. Dannyhan oli ihan zen tilassa, niin harmooninen ja oikeesti näki että aivot raksuttaa :D Suositteli alkuun ensin helppoja vaihtoja tai vaikkapa temppuja, että D oppii siihen että namikäteen ei katsota vaikka tuleekin jokin käsky. Perus jumppaa myös läheltä nyt seiso-istu vaihtoon ja luopumisen kautta niin katsotaan miten kehitystä tapahtuu.

Lopuksi vielä oli pikaisesti aikaa näyttää lyhyt seuraaminen. Dannyn seuruu ei ole tiivis, eikä se voi pienellä koiralla ollakaan samaa tasoa kuin isommilla. Sanoi että perusasennossa näyttää siltä että D on kaukana vaikka ei olekaan, koska kurottaa kaulaansa, mutta seuraamisessa näyttää paikka hyvältä eikä ollenkaan niin väljältä. Vinkiksi antoi sen, että treenatessa treeniliivi/tasku pois ja takin taskusta kaikki pois. Tämä ehkä antaisi enemmän näkyvyyttä Dannylle ettei tarvitsisi niin paljon kaulaa kurotella.

Harmi ettei ehditty tehdä eteen lähetystä, mutta muut treenasivat liikettä kyllä, eikä heilläkään mitään ihmeellisiä temppuja tähän ollut, lelulle juoksemista. Me jatketaan kyllä enemmän kosketusalustan kautta.

Antoisa päivä, vaikka harmittavasti oli niin kylmä ilma että puoli lämpimässä hallissa olisi pitänyt olla itselle kunnon talvivarustelut että olisi jaksanut seurata koulutusta useamman tunnin. Danny tarkeni kyllä hyvin BOT liivissään. Eipä muuten uskoisi miten hiljainen Danny on kun jätän sen odottelemaan omaa vuoroaan, vaikka muut koirat vinkuisivat niin kaveri istuu hiiren hiljaa ilme värähtämättä. Vaikka ei näkisikään minua, osaa silti ottaa relax. Arvostan tätä piirrettä koirassa ihan hurjasti, se että osaa rauhoittua silloin kun ei tapahdu mitään. Ihan super tärkeää. Alussa yksi osallistuja sanoi että Danny näyttää ihan tokokoiralta, että kohta varmaan lähtee ja lujaa kun teidän vuoro tulee :D Näinhän siinä kävi :D

Tässä meidän treenivideota viikon takaa kun keskityttiin treeneissä hyvään fiilikseen ja häiriöihin. Tästä videoista tulee niin hyvä mieli <3 Kiitos siskolle kuvauksesta! Ja toisessa videossa näkyy meidän lenkkeilyä, mitä kaikkea metsälenkillä koirat ehtivät tekemään :)

Mutta joo treeni-into on jälleen huipussaan, katsellaan josko mentäisiin yhteen toiseen koulutukseen lähiaikoina.

Syksy on ollut tänä vuonna ihan käsittämättömän kaunis ja kuiva! Eräänä sateisena syyskuun sunnuntaina tilasin pojille uudet sadeviitat, Dannylle Pomppan ihanan turkoosin värisen ja Eikalle tyylikkään Hurttan mustan viitan. No sadekelejä ei ole sen koommin ollut kuin yhtenä tai kahtena päivänä, mutta en valita. Kyllä ne sade- ja räntäkelit sieltä vielä rantautuvat! Aamuisin on kyllä niin sysipimeää ettei olla enää metsään lähdetty. Töiden jälkeen on aurinko paistanut niin monena päivänä ettei edes voi muistaa. Samoin viikonloppuisin, parhautta! Kiitos hyvien sääolosuhteiden ollaan treenattu ahkerasti tokoa ja rallya. Otettiin käyttöön kosketusalusta, kovin vähäiselle käytölle on jäänyt aikaisemmin. Näyttäisi toimivan tosi hyvin eteenlähetykseen, kokeiltiin myös ohjattuun noutoon merkille lähettämisessä. Ja törpön kiertoon, muutaman toiston jälkeen Danny teki tosi tiukkoja kiertoja!! Olin ihan että wow :D Eikkakin teki eteenmenoa ja törpön kiertoa, eipä ole kaveri näin pitkältä matkalta törppöä kiertänyt kuin mitä teki kosketusalustan avulla. Ihan ihme tekniikka, mutta toimii ja toistoja tullaan tarvitsemaan ihan törkeesti, mutta ihanaa huomata miten uudet kikat toimii :) Välillä tuntuu etteivät nämä uudet liikkeet edisty sitten millään, ei millään. En varmaan ole ainut näillä fiiliksillä :D Eteenpäin yritetään kuitenkin mennä ja ehkä ensi keväänä ollaan jo paremmassa iskussa. Vanhat, varmat liikkeet ovat onneksi pysyneet kasassa, toki ainahan niitä saisi viilata, mutta looking good. Tunnarikin, jota ollaan tehty huhtikuun kokeen jälkeen ehkä max kolme kertaa on sujunut hyvin. Tehtiinpä isolla häiriölläkin eli laitoin kapuloita ison kasan ja sekaan lemppari pallot ja pörrölelun. Haisteli vähän leluja, mutta jätti ne rauhaan ja löysi oman kapulan. Pätevä Danny <3

Danny käväisi hierojalla kolmisen viikkoa sitten, takareisissä oli kireyttä kuten kuulemma kaikilla koirilla, etenkin sellaisilla jotka kovasti hyppivät takajaloillaan. Kuten Danny :) Muuten kaverilla ei ollut mitään jumeja ja hierojan mielestä Dannylla ei ole grammaakaan ylimääräistä rasvaa, vaan ihan törkeen hyvät lihakset. Jotain on siis tullut tehtyä oikein. Eikan vuoro olisi seuraavaksi päästä hierojalle ja samoin minun! Itselläni hartiat ja niskat todella huonossa kunnossa, lääkäri ja fysioterapeutti passittivat hierontaan ja antoivat jumppaohjeet. Milloinkahan sitä oppisi pitämään itsestään parempaan huolta :o No nyt viimeistään on korkea aika!

Sain vihdoinkin aikaiseksi lähettää ell-todistuksen Eikan kroonisesta haimatulehduksesta villakoirakerhoon. Tammikuussa tulee 3 vuotta siitä kun se Eikalla todettiin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan :D Siellä se nyt näkyy kerhon sivuilla "muut sairaat" kohdassa, samoin kerhon seuraavassa lehdessä. Nopealla silmäilyllä Eikan haimadiagnoosi on ainut laatuaan ilmoitettuna kerholle. Jospa joku muukin innostuisi ilmoittamaan (muitakin sairauksia).