Treenailua ja leipomista

Tuttuun tapaan päivitys alkaa mainitsemalla sää :D Kuutena päivänä on nyt sadellut vettä, harmaata, harmaata. Viikonloppuna aurinko näyttäytyi lenkillä about 10 minsaa. Onni sentään se, ettei joka lenkillä ole satanut, mutta se fiilis kun lähdet arkiaamuisin pimeässä talsimaan lenkille sateen ropistessa. Eikkaa ei sade haittaa, menee edellä haistellen ja fiilistellen. Danny juoksee vapaana fiilistellen 500 m, kunnes tajuaa että hitto vieköön taas sataa ja loppu lenkin kipittää vieressä tai metrin takana :D Lätäköt ei haittaa, niistä juostaan kyllä jos tilanne niin vaatii. Jos sateella ollaan metsässä Danny kyllä juoksee ja touhuaa, eikä sade yhtään haittaa, mutta nämä aamulenkit pimeässä sateessa ei ole yhtään junnun juttu.

Kova into olisi treenata tokoa, mutta harmittaa ettei arkisin ole mahdollista treenata ulkona, koska hämärä saapuu heti klo 16 jälkeen (milloin se valo alkaa lisääntymään? Tammikuussako? huoh). Sisällä ollaan tehty kaukoja ja targettia. Kerran viikossa sentään päästään parkkihalliin treenaan muiden kanssa, ollaan otettu parina kertana ruutua josta ollaan pidetty taukoa koko kesän ja syksyn! Oho! Ja kappas vaan Danny ei ole unohtanut ruutua, hienoja ruutuja tehnyt. Wuhuuuu. Välillä vaan vanha tapa hiipii esille eli alkaa ennakoimaan ruudussa stoppia. Tähän yritetään saada targetti avuksi. Viimeksi löysi ruutuun tosi vaikeasta kohdasta eli edessä oli osittain pylväs, toki ruutu näkyi tai siis osa siitä, mutta hienosti viiletti pylvään ohitse ruutuun. Ollaan myös kokeiltu ruutua ekaa kertaa EVL tyyliin niin että ollaan jätetty tyhjään lähetys väliin ja Danny on jäänyt seisomaan kylki edellä ruutuun. Matkaa ollut noin 10-20 metriä, Danny löytänyt hienosti joka kerta ruudun. Toki ollaan otettu  ensin perus ruutuja alle. Odotan innolla että päästään keväällä treenaamaan tätä ulos ja tekemään kuuntelutreeniä kahden ruudun kera. Onni on kaksi ruutunauhaa :) Uskon että tästä tulee ihan sika magee liike, kunhan saadaan se eteenlähetys kuntoon. Jännä juttu, että ne liikkeet joiden kanssa meillä ollut eniten vaikeuksia, ovatkin nykyään ihan super hienoja ja ennen kaikkea varmoja. Esimerkkinä tunnari, jäävät ja ruutu. Tästä saa hyvää motivaatiota ja uskoa, josko nämä EVL:n vaikeat liikkeet olisivat jokin kaunis päivä yhtä hienoja ja varmoja kuin ne liikkeet joiden kanssa ollut suuria vaikeuksia aiemmin. Katsellaan talveksi taas yksittäisiä koulutuksia ja joka viikkoinen treenipaikka valkkuryhmässä lämpimässä hallissa on edelleen haaveena. Katsellaan alkuvuotta jos löydettäisiin omiin aikatauluihin sopiva ryhmä.

Ja hei meillä leivottiin eilen herkullisia keksejä koirille. Löysin hyvältä vaikuttavan ohjeen täältä. Kokeilkaa ihmeessä. Meillä tykästyttiin näin ihan kybällä. Eikka oli nukkumassa viedessäni keksit jäähtymään parvekkeelle. Jätin partsin oven raolleen ja ei mennyt kuin pieni hetki niin uninen Eikka ei ollutkaan enää uninen vaan aukaisi partsin oven määrätietoisesti ja meni haistelemaan että hetkinen täällä on jotain super herkullista. Danny nosti päätään kesken unien että mitäs täällä tapahtuu, mitä Eikka löysi :D Koirat joutuivat poseeraamaan ja odottamaan lupaan ennen kuin saivat syödä keksit. Eikalla valui kuola suusta :DDDD

Talvi!

Hei meillä on talvi! Lunta on tosi vähän, mutta on kuitenkin. Jee! Viikonloppuna oli aivan ihanat ulkoiluilmat, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta aamuisin ja mittari näytti -7. Illaksi alkoikin sitten tuulemaan tosi kylmästi, joten laitoin koirille lenkille talviPOMPPAT ettei mene se hyytävä tuuli jäseniin. Enpä muista milloin olisin viimeksi pukenut koirat talvitakkeihin marraskuussa! Tuulesta huolimatta kyllä nämä kelit voittavat (räntä)sateet.

Dannyn kanssa aloitettiin eilen meidän seuran valkkutokoryhmän treenit. Treenit pidetään niinkin hohdokkaassa paikassa kuin parkkihalli, niin täällä maalla :D Paikka on kuitenkin aika jes, ainoastaan muutama auto parkissa. Ja lämmintä on, muttei kuitenkaan liian lämmin koirille. Hyvin mahduttiin tekemään kymmenen koiran voimin paikallaolot. Ei huono. Ekalla kerralla keskityttiin kehään menoon sekä paikallaoloihin kahden eri liikkurin kera. Kehäänmenot oli tosi hyvät, ”tuomarintarkastus” mukaan lukien. Paikallaoloissa Dannylla sama, vanha ongelma eli jää tuijottamaan tai vähintäänkin vilkaisemaan liikkuria. Katkeamattomaan kontaktiin pyritään, treeniä treeniä. Monen monta kertaa jouduin huomauttamaan liikkurin tuijottelusta. Mutta saatiin niitä onnistumisia mukaan myös. Liikkuri sanoi että Dannylla oli yhdessä kohdassa niin mainio katse kun se niin kovasti yritti pitää katseensa minussa hänen mennessään ohitse. Hänen olisi niin tehnyt mieli nauraa :D Joo tiedän sen katseen ja se on kyllä mainio, itselläkin meinaa välillä pokka pettää. Laitoin Dannylle avuksi pallon eteen, auttoi selvästi. Ei katsonut palloa eikä liikkuria, ainoastaan minua. Jännä miten Dannya kiinnostaa niin kovasti liikkuri paikallaoloissa, muutenhan se ei huomaa treeneissä eikä kokeessa liikkuria eikä tuomaria. Otettiin myös EVL tyyliin paikallaistuminen, siitä maahanmeno ja luoksekutsuminen. Mukana myös kokemattomia koiria eikä meistä kokeneistakaan kukaan ole vielä uusilla säännöillä EVL:ssä kisannut. Danny jäi tuijottamaan luoksekutsuttavia koiria, ajatteli varmaan että mitä hittoa täällä tapahtuu, miksi täällä on näin monta tuhmaa koiraa jotka lähtevät kesken paikallamakuun ohjaajien luokse. Ihan ennenkuulumatonta pienen puudelin mielestä. Vähän ehkä jännitikin, koska muut koirat olivat isoja. Käänsi juuri ennen omaa vuoroaan katseen minuun ja lähti reippaasti juoksemaan minua kohti. Samassa lähti vierustoveri kohti omaa ohjaajaansa, Danny ei tästä ottanut häiriötä, mutta hieman paineistui siitä että tälle paikallamakuusta karkaavalle vierustoverille sanottiin kovalla äänellä kirosana. Näin ollen D tuli hieman kysyvästi huonoon perusasentoon "minulleko tässä huudettiin, teinkö sittenkään oikein?", jäi vähän kauaksi minusta. Ehkä mukana oli myös epävarmuutta. Tehtiinhän me tämä liike ekaa kertaa ryhmässä. Siihen nähden meni tooooosi hyvin. Paikallaolojen ja häiriötreenien lisäksi ei ehditty tekemään muuta. Kyllä siinä olikin pienelle puudelille paljon työtä, kun joutui niin kovasti keskittymään. Loppu illan sitten kovasti väsyttikin <3 Eikka oli hyvin tyytyväisenä vanhemmillani hoidossa, nauttien herkuista. Oli välillä katsellut ovelle ettei me vaan Dannyn kanssa vielä tulla ja lähdetä kotiin kesken herkuttelun tai ettei Danny vaan tule kohta jaolle :D Onni on hyvä hoitopaikka <3

 

Danny tekemässä metsänraivaushommia jälleen :D

Eikka tekee lumienkeleitä <3

Pakollinen pönötyskuva <3

Eikka haaveilee