Villakoiramaista elämää!: We are back!

Omg blogin päivitys tulee tässä!

Heinäkuun tokokokeen jälkeen ollaan jatkettu treenejä, kesälomalla harmittavasti ei treenaaminen oikein onnistunut, koska ennätys hellekesä iski! Elokuun lopussa alettiin sitten jo enemmän treenaamaan helteiden päädyttyä. Suuria ongelmia on edelleen ohjatun noudon sekä merkin kierron ja sen jälkeisen noudon ja hypyn kanssa. Riippuen ihan päivästäkin, joskus liikkeet sujuvat ihan ok, joskus taas todella harmittavia ongelmia. Kovasti pohdin ilmoitanko meidät villakoirien tokomestaruuskisoihin Tampereelle lokakuun lopussa, koska paketti ei todellakaan ole vieläkään valmis, mutta päätin kuitenkin ilmoittaa. Jo pelkästään halliolosuhteet tuottavat oman jännityksensä, mutta mennään kuitenkin, koska kisat ovat niin lähellä ja hyvän päivän tullessa tuloskin on mahdollinen. Lisäksi sain osallistumismaksun ilmaiseksi lahjakortilla joten miksei :D Tavoitteeksi asetetaan ettei nollata kaikkia samoja liikkeitä kuin viimeksi ja toivottavasti ei tulisi uusiakaan nollattavia liikkeitä! Ihan rennosti tarkoitus mennä ja katsotaan mitä veijari keksii! Tässä on vielä muutama viikko aikaa treenata, onneksi sisko on meitä jo muutaman kerran liikkuroinut, lisää vielä luvassa ennen koetta! Onnea on oma liikkuri, joka jaksaa kuunnella ja noudattaa ohjeitani <3

Syyskuun alussa oltiin Katja Kiviahon tokokoulutuksessa, treeniaikaa oli 30 min josta me käytettiin 25 min ohjattuun noutoon. Aloitettiin vääntämään liikettä ns. rautalangasta. Lopuksi vähän eteenlähetystä. Ohjattua ollaan nyt treenattu todellakin rautalankamallilla ja pikku hiljaa se alkaa tuottamaan tulosta. Jotenkin todella lohduttavaa, että kouluttajan omalle bortsulle tehty samaa treeniä rautalankamallilla :D Dannylle pitäisi opettaa katsomaan eteen ennen minusta irtautuvia liikkeitä että oppisi bongaamaan katseen eteen esim. ohjatun merkin ja merkkikartion. Vaikeaa on, koska kontakti on niin vahva. Liikkeet jotka kestävät kauan ovat myös vaikeita Dannylle eli lähinnä ohjattu ja merkin kierto. Katjalta sain myös vinkin siitä että ennen eteen lähetettäviä liikkeitä voisin jännittää kropan ja laittaa esim. kädet nyrkkiin, koska silloin koira tietää että nyt on jotain tulossa ja vauhtia ja varmuutta voisin saada tällä keinolla minusta irtautuviin liikkeisiin. Pitää tätäkin muistaa treenata!

Eläinlääkärissä ollaan valitettavasti Eikan kanssa juostu viime aikoina! Kesäloman alussa oksenteli äkillisesti aamulla ja illalla, käytiin lääkärissä. Anaalit oli täynnä, verikokeissa ei mitään hälyttävää. Lääkäri ei osannut kaikkia arvoja tulkita, joten käytiin tutulla sisätautilääkärillä. Eikka sai närästyslääkettä (koska maiskuttelua öisin), verikokeissa ei muuten mitään ihmeellistä, mutta yksi tulehdusarvo hieman koholla. Mitään selitystä ei sille annettu, kontrolloidaan se myöhemmin sydänultran yhteydessä. Syyskuun alussa yhtenä lauantaina heräsin aamulla siihen, että Eikka pyyti ulos. Teki todella pitkät pisut ja oli apea. Tiesin heti mikä Eikkaa vaivasi, soitto ell ja Eikka sai pari tuntia pidätellä pissaa, että saisin näytteen. Päästiin aamupäivällä lääkäriin, pissassa ei mitään tällä kertaa, mutta eturauhanen oli suurentunut tosi paljon. Sai hormoonipiikin ja kipulääkettä. Toinen kerta saman eturauhasvaivan kanssa 6 kk sisällä, joten nyt edessä joko kastraatio tai hormoonipiikki 4 kk välein. Syyskuun lopussa Eikkaan iski jokin pöpö, ripuloi hieman ja yöllä oksenteli todella monta kertaa. Aamulla oksensi vähän vielä keltaista vaahtoa, lenkillä oli kuitenkin reipas ja jäi levollisena nukkumaan. Tulin onneksi kotona käymään ruokatauolla ja huomasin että Eikka oli oksentanut ison kasan nesteitä ja oli todella vaisu. Käytiin ulkona pisulla ja Eikka jäi vain maahan makoilemaan tehtyään pisut. Soitto pikaisesti tuttuun eläinlääkäriasemaan jossa ei yhtään vapaata aikaa tarjolla. Soitto kunnan ell jonne tunnetusti ei aikoja saa helposti, etenkään kun kello näytti jo 11.15. Selostin tilanteen, avustaja sanoi että ell lähdössä iltapäivästä tilakäynneille ettei aikoja periaatteessa ole tarjolla mutta avustaja lupasi vielä kysyä lääkäriltä. Soitti takaisin hetken päästä ja sanoi että päästään jos tullaan heti. Eikkaa nesteytettiin ja se sai suonensisäisesti oksennuksenestolääkettä. Ohjeeksi sai juoda paljon ja jos oksentaa vielä, pitäisi viedä klinikalle Tampereelle. Eikka oli koko päivän tosi vaisu, nukkui eikä herkutkaan maistuneet. Juotin ruiskulla koska ei juonut. Lauantai aamuna laitoin kellon soimaan kuudelta jotta tsekkaisin ajoissa tilanteen jos Eikka olisi edelleen vaisu lähdettäisiin Tampereelle. Eikka ei onneksi oksentanut ja aamulla askel oli tuttuun tapaan jo todella reipas. Ja voi sitä onnea kun makupalatkin maistuivat aamulenkillä. Puolelta päivin aloitti ruokakupin vieressä istumisen. Nälkä! Kevyesti annoin ruokaa useamman päivän ja onneksi tätä pöpöstä selvittiin loppujen lopuksi säikähdyksellä. Mutta edessä on vielä loppu vuoden aikana kastraatio, sitä ennen käydään sydänultrassa sivuäänen vuoksi.

Danny on selvinnyt tänä vuonna yhdellä lääkärikäynnillä. Sai todella ärhäkän hot spotin loppu kesästä, jos olisin ajoissa tajunnut mitä pienet näppylät ovat, eivät ne koskaan olisi ehkä niin ärhäkästi levinneet. Loppujen lopuksi hot spotit olivat salakavalasti levinneet vatsasta ja nivusista myös kainaloon. Lääkäri määräsi antibioottikuurin, jonka päädyttyä meni noin viikko kun huomasin jälleen kolme pientä näppylää tutulla alueella. Avauduin asiasta facessa ja sainkin tosi hyviä vinkkejä tuotteisiin mitä kannattaa käyttää ja jee näppylät hävisivätkin muutamassa päivässä. Nyt jälleen huomasin tällä viikolla pari tutun näköistä näppylää joista yksi näytti jo pieneltä rakolta, äkkiä jälleen parantavat tuotteet käyttöön. Todella ihmeellistä mistä näitä hot spotteja nyt syntyy, ei ole uinut sitten elokuun. Liittyneekö atopiaan? En tiedä, mutta toivottavasti tämä kostea syksy menisi nopeasti ohitse!

Yhdestä asiasta Dannyn terveyden suhteen olen kuitenkin tosi onnellinen, sillä sen suolisto on nyt paremmassa kunnossa sitten kesän 2016! Edellinen Tylson kuuri syöty syyskuussa 2017, sen jälkeen ei ole onneksi tarvinnut suolistoantibioottia syöttää. Mutta todella pitkän matka olemme kulkeneet tähän pisteeseen. On kokeiltu raakaruokaa (eri lihoja), kypsennettyä ruokaa (useita lihoja), märkäruokaa sekä useita nappuloita. Tulos on ollut joka kerta sama—ripuli on iskenyt joko heti, muutaman viikon tai kuukauden syönnin jälkeen. Tai viikon aikana on tullut ripulia/löysempää ulostetta muutaman päivän, sitten taas normaalia muutama päivä ja sitten taas löysää. Monesti muistan ne epätoivon hetket kun olen fiilistellyt että jokin ruoka on sopinut useamman viikon, jonka jälkeen matto vedetty jälleen jalkojen alta oireiden palattua. Miten voi olla mahdollista että jokin ruoka sopii vatsalle muutaman viikon tai peräti neljä viikkoa ja sen jälkeen suolisto jälleen sekaisin. Ei vaan ymmärrä! Heinäkuun toisella viikolla kesäloman alkaessa otettiin jälleen uusi nappula testiin eli Trovet ankka & peruna. Tällä nappulalla on nyt menty tähän päivään saakka eli 3 kk. Tänä aikana on tehnyt ripulia/löysää ainoastaan muutaman kerran eli vihdoinkin ruoka mikä sopii! Dannylle sopii myös Eikan nappulat eli RC Sensitivity control. Varovaisesti olen kokeillut myös antaa kypsennettyä lihaa sekä Oscarin nautalihapullia eikä romahdusta ole tapahtunut. Joskus uloste saattaa olla hieman löysempää, mutta en tästä enää stressaa, koska seuraavana päivänä tulee taas ihan normaalia, kiinteää tavaraa. En tiedä ovatko nämä suolistovaivat atopian liitännäissairaus, hyvinkin mahdollista! Mutta toivottavasti tästä on suunta ainoastaan ylöspäin!

Kovasti jälleen p e n t u k u u m e t t a podetaan! Monella tutulla ja facen kaverilla on nyt syyspentuja <3 Todennäköisesti ensi vuonna pentu tepastelee taloon! Ehkäpä seuraava koira ei olekaan villakoira, vaikka rotu on minulle kovin rakas. Rakastan villakoirien luonnetta, mutta ehkäpä kaipaan seuraavasta koirasta vieläkin enemmän moottoria erilaisiin harrastuksiin. Omilla puudeleillani ollut paljon huolia terveyden kanssa, joten senkin vuoksi arveluttaa ottaa enää villistä. Tällä hetkellä itseäni kiinnostaa kaksi muuta rotua, saa nähdä tuleeko kumpaakaan :D

Koirat ovat viettäneet viimeiset kaksi viikkoa siskollani hänen lomaillessaan. Välillä olleet siskollani yötä, välillä olleet kotona yön ja aamulla lähteneet iloisin mielin päivähoitoon siskolleni. Helppoa koska sisko asuu 100m päässä :D Tällä viikolla pääsivät päiväretkelle kodalle paistamaan makkaraa ja nauttimaan upeasta ilmasta. Kovasti olivat nauttineet ja huolehtineet että makkarat tulee paistettua ja syötyä. Ensi viikolla sitten paluu arkeen, toivotaan hyviä kelejä että voimme vielä treenailla koetta varten!